ja kasvattamista kovaksi pärjäämään Elämän vastoinkäymisissä.
Nyt ihmiset suuttuvat pienistä, normaaleista asioista.Puukot, nyrkit, aseet tanassa heti.
Meidän kylän lapset oli usein kaatopaikalla etsimässä myyntikelpoista tavaraa.
Ruokaa sieltä sai myös.hirvenlihaa,sianlihaa oli ruhoina jotka vielä höyrysivät.Leikkasimme puukoillamme niistä kimpaleita ja paistoimme metsässä.
Kahteen poikaan tarttui joku tauti,ilmeisesti kaatopaikalta koska pompimme siellä paljain jaloin.Kuolivat samana syksynä..
Isot rotat tarkkailivat touhujamme kamalassa hajussa johon nenä tottui tosin hetkessä.
Jouten ei oltu, toitä riitti lapsillekin...aivan liikaa.Hiki vain roiskui.
Uni tuli hetkessä kun kaaduimme vuoteeseen.
Ei pelattu lippalakit päässä tietokone pelejä ja mussuteltu sipsejä.
Monenlaista työtä oli, juurikin raskaita lapsillekin.
Kesäsiirtolassakin oli "kopit" eli putkat .Sinne koppiin laitettiin jopa 6 vuotiaita pimeään oppimaan tavoille.
Tämä kaikki oli normaalia toimintaa ja köyhyyttä siihen aikaan.
Nuoruudessani 70 luku, ei heiluttu viidakkoveitsien, lorvittu ostareilla huumeiden kanssa, nosteltu Kelatukia koko elämän.
Aikaa näköjään riittää viidakkoveitsien, aseiden, huumeiden kanssa heilumiseen, shoppailuun ja hengaamiseen niin kotimaan pullukoilla kuin ulkomaiden Kela-asiakkailla kaupungeissa. (toisten piikkiin)
70 luvulla meitä lapsia kasvatettiin tekemään tuottavaa työtä.
Se kasvatti vahvaksi lapset..Opettajat olivat pelottavia sodankäyneitä auktoriteetti sotilaita, upseereja, vanhempia jämptejä rouvia.
Silloin kymmeniä vuosia sitten 70 luvulla pikkupoikina autoimme mm.vanhuksia pilkkomalla heille puita,kantamalla ne liiteriin, nurmikonleikkuuta oli,kaupassakäyntiä,lastenhoitoa teininä(sisarusten),ulkovessojen tyhjennystä reikälapiolla,lumenluontia,saunanlämmitystä, korjauksia, metsätöitä, jne...
Kortteleiden kesken järjestimme myyjäisiä/kilpailuja katujen reunamilla,joista saimme rahaa muihin harrastuksiin.
Kesät olimme maatiloilla monenlaisissa töissä,joista päivän jälkeen menimme isolla porukalla aina saunaan,uimaan,sitten nukkumaan ja uni tulikin aina puhtaissa lakanoissa heti.Masennuksesta ei siihen aikaan ollut tietoakaan.
Sota-invalideja autoimme myös, joilta oli kädet ja jalat irti ja hermot riekaleina ja eivät päässeet sairaaalaan, kuten nykyään ulkomaiden sotilaskarkurit hotelleihin suomeen.Siinä oppi rahan ja työn arvon jo pienenä,kun mistään ei saanut ilmasta rahaa ja monenmuotoisia tukia laiskaksi, masentuneeksi oppimiseen elon tiellä.
Nyt ihmiset suuttuvat pienistä, normaaleista asioista.Puukot, nyrkit, aseet tanassa heti.
Meidän kylän lapset oli usein kaatopaikalla etsimässä myyntikelpoista tavaraa.
Ruokaa sieltä sai myös.hirvenlihaa,sianlihaa oli ruhoina jotka vielä höyrysivät.Leikkasimme puukoillamme niistä kimpaleita ja paistoimme metsässä.
Kahteen poikaan tarttui joku tauti,ilmeisesti kaatopaikalta koska pompimme siellä paljain jaloin.Kuolivat samana syksynä..
Isot rotat tarkkailivat touhujamme kamalassa hajussa johon nenä tottui tosin hetkessä.
Jouten ei oltu, toitä riitti lapsillekin...aivan liikaa.Hiki vain roiskui.
Uni tuli hetkessä kun kaaduimme vuoteeseen.
Ei pelattu lippalakit päässä tietokone pelejä ja mussuteltu sipsejä.
Monenlaista työtä oli, juurikin raskaita lapsillekin.
Kesäsiirtolassakin oli "kopit" eli putkat .Sinne koppiin laitettiin jopa 6 vuotiaita pimeään oppimaan tavoille.
Tämä kaikki oli normaalia toimintaa ja köyhyyttä siihen aikaan.
Nuoruudessani 70 luku, ei heiluttu viidakkoveitsien, lorvittu ostareilla huumeiden kanssa, nosteltu Kelatukia koko elämän.
Aikaa näköjään riittää viidakkoveitsien, aseiden, huumeiden kanssa heilumiseen, shoppailuun ja hengaamiseen niin kotimaan pullukoilla kuin ulkomaiden Kela-asiakkailla kaupungeissa. (toisten piikkiin)
70 luvulla meitä lapsia kasvatettiin tekemään tuottavaa työtä.
Se kasvatti vahvaksi lapset..Opettajat olivat pelottavia sodankäyneitä auktoriteetti sotilaita, upseereja, vanhempia jämptejä rouvia.
Silloin kymmeniä vuosia sitten 70 luvulla pikkupoikina autoimme mm.vanhuksia pilkkomalla heille puita,kantamalla ne liiteriin, nurmikonleikkuuta oli,kaupassakäyntiä,lastenhoitoa teininä(sisarusten),ulkovessojen tyhjennystä reikälapiolla,lumenluontia,saunanlämmitystä, korjauksia, metsätöitä, jne...
Kortteleiden kesken järjestimme myyjäisiä/kilpailuja katujen reunamilla,joista saimme rahaa muihin harrastuksiin.
Kesät olimme maatiloilla monenlaisissa töissä,joista päivän jälkeen menimme isolla porukalla aina saunaan,uimaan,sitten nukkumaan ja uni tulikin aina puhtaissa lakanoissa heti.Masennuksesta ei siihen aikaan ollut tietoakaan.
Sota-invalideja autoimme myös, joilta oli kädet ja jalat irti ja hermot riekaleina ja eivät päässeet sairaaalaan, kuten nykyään ulkomaiden sotilaskarkurit hotelleihin suomeen.Siinä oppi rahan ja työn arvon jo pienenä,kun mistään ei saanut ilmasta rahaa ja monenmuotoisia tukia laiskaksi, masentuneeksi oppimiseen elon tiellä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nykyään tämän Diktatuuri hallituksen myötä ja Kela Gestapon myötä kaikesta tehdään kiellettyä, et saa tienata yhtään ylimääräistä ilman että se vaikuttaa johonkin muuhun.
Herrat itse kyllä saavat asumiseen tukea ja voivat tienata mitä haluavat.
Tämä on täysin kahtiajakautunut yhteiskunta ja menee tällä menolla vain huonompaan suuntaan.
alottaja tavan tollo- tai luultavasti maksettu porvari-tiltu-
mutta tuo käsitys oikeasti monella nykyajasta pihalla olevalla on-
ennenvanhaan oli töitä, oli ammattiliitot, ei ollut ulkomaan työvoimaa jokapaikka täynnä, oli pysyvät työpaikat, jne- turvattu työmarkkina-tilanne-
nykyään on villilänsi-
palkat alhaisia, pätkätöitä, työtä saa vain nuoret ja mamut sekä ulkomaa halpatyövooimat, palkkojenmaksut epämääräisiä, liittoon ei ymmärretä kuulua eli työpaikoilla voi sattua mitä vaan, jne. - jne...
Työmarkkinat on täys kaaos nykyään...
Alotus ei ollutkaan tavallinen ' meidän aikana riitti töitä- lähdimme kaupnkiin ja teimme töitä koko elämämme-rehvastelu'-
vaan poikkeava näkemys menneisyydestä- lähinnä palsuus-ajoista.
Siksi tuo työmarkkina-kuvaus vastaus ei osunut tähän keskusteluun.
Alotuksia ei aina ehdi lukemaan- ja ei tarvi kun 99 prossa niistä on samoilla aivoilla olevien lehtimiesten sepustuksia joiden sanoman teitää jo lukemattakin.
Kun olin varhaisvanhus ei minulla ollut aikaa valittaa netissä kun sellaista ei ollut kuten aloittaja tekee, pystyy vielä selkeästi töihin kun kerran pystyy äpisemään netissäkin...
Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin!
Niin, ei hän voi kovin iäkäs olla, kun kertoo lapsuudestaan -70-luvulla.
Tekstiä lukiessa tuli osittain mieleen suunnilleen joku -40-50-luku.
Osittain taas piti hyvinkin paikkansa, olen itsekin ollut lapsi -70-luvulla, etenkin tuo yhdessä tekeminen on todella tuttua, sekä pienet työtehtävät ja vanhempien ihmisten auttaminen.
Mutta nuo liiteriin/vajaan sulkemiset ei ollut meidän juttuja. Ei sillä tavalla rangaistu mistään.
Meillä ei ollut edes varaa liiteriin puhumattakaan vajasta. Hyvä että katto löytyi pään päälle ja jonkilainen lämmityskin saatiin aikaiseksi.
Mun aikana oli kouluruokailu, neuvolat ja rokotukset. Tuli opintolainat, saatiin ammatit ja oltiin eläkeikään asti töissä.
Monella nuorella ei ole mitään mahdollisuutta tähän. Ammatit katoaa, työpaikat myydään halpamaihin. Koko ajan on kouluttauduttava epävarmoissa oloissa.
Sanoisin näin vanhuuden kokemuksella, että rikkaat pärjää aina.
Yhteiskunnan tukien painopiste tulsi olla siellä toisella rajalla, antaa toivoa ja tukea huonoina aikoina.
Edelleen uskon Pave Maijasen 'Pidä huolta' -laulun sanoin, että 'jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa'.
Vaikka on kuinka tullut ihmisiä autettua, niin takaisin en ole mitään saanut.
Ehkä se tajunta ei vaan kaikilla toimi.
Tunnetko siis jonkun jota autoit ja hänestä tuli menestyvä?
Aloittaja taitaa olla jo vanhuudenhöperö. Silloin 70- luvulla ei ollut kaatopaikkoja joihin sikojen tai hirvien ruhoja olisi nakeltu.
Töitä oli tosi paljon maatiloilla lapsillekin koska kodit yleensä puulämmitteisiä, ja vedet piti kantaa kaivosta, mutta se oli 50- ja 60 luvulla enimmäkseen.
Kotona täytyi lastenkin osallistua kotihommiin, kasvimaalla rikkaruohojen kitkentään, marjanpoimintaan, polttopuiden hakuun liiteristä ym, ym.
Mutta jäi sitä aikaa leikkeihinkin ja leikkikavereita oli tosi paljon eikä asuinalueita ahdettu täyteen taloilla ja autoilla. Tontit olivat isoja. Talvella lasten vanhemmat jäädyttivät ja kolasivat luistinradat ja tekivät hiihtoladut.
Ei tarvinnut pelätä pedofiilejä eikä lasten puukottajia, eikä köyhemmät lapset ryöstäneet vaatteita rikkaimmilta.
60-luvun lopussa Suomessa valtion päätöksellä pienviljelys lopetettiin ja noin 300 000 - 500 000 nuorta työikäistä lähti Kanadaan, Austraaliaan ja Ruotsiin töihin. Useat jäivät sille tielle. Osa palasi takaisin kun näiden lapset tulivat kouluikään.
Vähän veti hymyä huuleen aloittajan kekseliäisyys tuosta ulkohuusin tyhjennyksestä reikälapiolla......
"ei nosteltu Kelatukia koko elämän."
Ei ollut vielä pilalle sosialisoitu yhteiskunta, jota riivaa rakenteellinen työttömyys, jolle kukaan ei uskalla tehdä mitään koska se maksaa.
70-luvulla sai alkuaskeleensa kansalaisten teho-sosialisointi. Ilmeisesti vastaiskuna 60-70-lukujen aikana tapahtuneeseen muuttoliikehdintään työn perässä Ruotsiin.
Lopputulemana saatiin lähtö- ja aloitekyvytön kansa, joka on hyvin hallittavissa tukiaisia hyväksi käyttäen.
Esimerkiksi kuinka moni työssäkäyvä on joskus miettinyt että vaarantaisiko omat toimet ansiosidonnaisen? Juuri noin se toimii. Pysyt mieluummin paikallasi vaikka vastentahtoisesti kuin että menettäisit oikeuden ansiosidonnaiseen.
Pelko on vallankäytön väline.
Kaikki karenssit pitäisi poistaa koska sillä taattaisiin työvoiman liikkuvuus.
Minusta työntekijälle riittäisi, että viikkoa aiemmin ilmoittaa lopettavansa firmassa.
Ennen tosiaankin ihmiset eli pumpulissa. Työpaikkoja oli pilvin pimein. Työnantaja jos edes vihjaisi että pitäisi töitäkin tehdä oli helppo ottaa lopputili ja siirtyä muualle töihin paikkaan missä työnantajan paska osasi kunnioittaa työntekijöitään.
Ei ole nykynuorilla helppoa. Työpaikat vähissä ja nekin silkkaa paskaa. Ja ei nuo sosiaalikorvauksetkaan riitä mihinkään ihmisarvoiseen elämään.