Toimittaja Heini Kilpamäki kirjoittaa kerrankin asiaa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/762fabd9-ae24-42cc-b0a7-abe46c82c575
Itse ihmettelen tarvetta tehdä enää elokuvia tai audiodraamoja henkilöistä, joista löytyy elävääkin materiaalia. Kuten vaikkapa Chuchillistä tehty elokuva, kun hänen julkiset puheensa ja esiintymiset ovat alkuperäisinä netissä. Vielä 1990-luvulla sen olisi ymmärtänyt, silloin kun oltiin TV:n ja elokuvateatterien varassa.
Sanna Marinin kohdalla se on vielä ihmeellisempää. Hän on elossa ja aktiivinen toimija edelleen. Tuollaisia audiodraamoja on tehty maailman sivu, mutta yleensä joko täysin kuvitteellisista hahmoista, tai historian hahmoista menneisyydestä. Nyt sellainen on tehty vain muutama vuosi sitten tapahtuneista tapahtumista. Kuten Lauri Nurmi toteaa, kontrasti todellisuuteen voi silloin olla aika suuri, varsinkin niiden kohdalla, jotka ovat olleet itse läsnä tilanteissa. He tietävät niistä vielä enemmän kuin me, jotka olemme seuranneet niitä julkisuuden kautta.
Niinistön ja Marinin keskustelun keksiminen on aika outo juttu. Se vastaa sitä, mitä sitten tapahtui, mutta mitään tuollaista etukäteissuunnitelmaa siitä ei ollut, eikä ainakaan 2021. Miksi todellisuus on typistetty noin, kun tapahtuneen kuvaileminen olisi ollut paljon värikkäämpää draamaa. Jos olisi kirjoittanut draaman Sannan ajatuksista, niin olisin tehnyt sen näin:
Näin minä voisin kuvitella Sannan ajatelleen:
Alkuvuodesta 2021:
"taas Venäjä sikailee ihmisoikeuksien kanssa! En voi hyväksyä tätä. Sanon sen suoraan somessa. Tuollaisen on loputtava. Pitäisikö meidän ehkä liittyä Natoon, se kuitenkin on ihmisoikeuksien puolella, useinmiten ainakin. No, ei tässä ole uhkaa ja puolustusliittohan se on."
Keväällä 2021:
"Venäjä kerää voimiaan Ukrainan rajalle ja uhkailee. Mitähän ne aikoo?. Reagoimme siihen muiden kanssa. Kyllä tässä taas tulee mieleen Nato. No, se on kuitenkin vain äärimmäistä puolustautumista varten oleva liittouma. Venäjä ei kuitenkaan uhkaa muita eikä meitäkään."
Kesällä 2021:
"EU:n käytävillä törmää siihen, että Nato on suuri osa monien maiden toimintaa ja me olemme siitä vähän kuin ulkona. Toisaalta eipä meitä mikään uhkaa, vaikeudet ovat taloudellisia ja yhteiskunnallisia, eivät sotilaallisia. Ehkä Natoon olisi kiva kuulua, mutta voihan siitä koitua ongelmiakin"
Syksyllä 2021:
"Nyt kuva alkaa selkeytyä. Venäjä on aiheuttanut energian hinnanousun ja monet sen aiheuttamat ongelmat kääntelemällä kaasuhanaa. Uhkailee edelleen Ukrainaa. Mitähän tästä seuraa. Mitä vielä tulee tapahtumaan? Kaikkea ei ehdi edes ajatella, käytännön ongelmakysymyksiä vyöryy koko ajan päälle."
24.2.2022 jälkeen:
"Venäjä on hyökännyt Ukrainaan! Kuka olisi uskonut! Kaikki menee uusiksi. Aivan kaikki. Vanhat pohdintani Natosta nousevat mieleeni, mutta aivan toisella tavalla. Nyt otan ne vakavasti, sillä Venäjä on uhka. Siihen on reagoitava, monella tavalla. Nyt olen siitä varma: Natoa tarvitaan ja meidän on myös liityttävä siihen. Oman turvallisuutemme takia, mutta myös luodaksemme vakautta vahvistamalla yhteistä turvallisuutta. Muutos ulkopolitiikkaan on suuri, tässä on edettävä matalalla profiililla. Toivottavasti kaikki menee hyvin Saulin kanssa, hän on joskus aika omapäinen. Minun näkemykseni vahvistuvat ja tulen ajamaan niitä voimakkaasti!"
Tuolle se minusta näytti ja noin voin kuvitella Sannan ajatelleen. Todellisuus on ollut audiodraamaa ihmeellisempää!
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/762fabd9-ae24-42cc-b0a7-abe46c82c575
Itse ihmettelen tarvetta tehdä enää elokuvia tai audiodraamoja henkilöistä, joista löytyy elävääkin materiaalia. Kuten vaikkapa Chuchillistä tehty elokuva, kun hänen julkiset puheensa ja esiintymiset ovat alkuperäisinä netissä. Vielä 1990-luvulla sen olisi ymmärtänyt, silloin kun oltiin TV:n ja elokuvateatterien varassa.
Sanna Marinin kohdalla se on vielä ihmeellisempää. Hän on elossa ja aktiivinen toimija edelleen. Tuollaisia audiodraamoja on tehty maailman sivu, mutta yleensä joko täysin kuvitteellisista hahmoista, tai historian hahmoista menneisyydestä. Nyt sellainen on tehty vain muutama vuosi sitten tapahtuneista tapahtumista. Kuten Lauri Nurmi toteaa, kontrasti todellisuuteen voi silloin olla aika suuri, varsinkin niiden kohdalla, jotka ovat olleet itse läsnä tilanteissa. He tietävät niistä vielä enemmän kuin me, jotka olemme seuranneet niitä julkisuuden kautta.
Niinistön ja Marinin keskustelun keksiminen on aika outo juttu. Se vastaa sitä, mitä sitten tapahtui, mutta mitään tuollaista etukäteissuunnitelmaa siitä ei ollut, eikä ainakaan 2021. Miksi todellisuus on typistetty noin, kun tapahtuneen kuvaileminen olisi ollut paljon värikkäämpää draamaa. Jos olisi kirjoittanut draaman Sannan ajatuksista, niin olisin tehnyt sen näin:
Näin minä voisin kuvitella Sannan ajatelleen:
Alkuvuodesta 2021:
"taas Venäjä sikailee ihmisoikeuksien kanssa! En voi hyväksyä tätä. Sanon sen suoraan somessa. Tuollaisen on loputtava. Pitäisikö meidän ehkä liittyä Natoon, se kuitenkin on ihmisoikeuksien puolella, useinmiten ainakin. No, ei tässä ole uhkaa ja puolustusliittohan se on."
Keväällä 2021:
"Venäjä kerää voimiaan Ukrainan rajalle ja uhkailee. Mitähän ne aikoo?. Reagoimme siihen muiden kanssa. Kyllä tässä taas tulee mieleen Nato. No, se on kuitenkin vain äärimmäistä puolustautumista varten oleva liittouma. Venäjä ei kuitenkaan uhkaa muita eikä meitäkään."
Kesällä 2021:
"EU:n käytävillä törmää siihen, että Nato on suuri osa monien maiden toimintaa ja me olemme siitä vähän kuin ulkona. Toisaalta eipä meitä mikään uhkaa, vaikeudet ovat taloudellisia ja yhteiskunnallisia, eivät sotilaallisia. Ehkä Natoon olisi kiva kuulua, mutta voihan siitä koitua ongelmiakin"
Syksyllä 2021:
"Nyt kuva alkaa selkeytyä. Venäjä on aiheuttanut energian hinnanousun ja monet sen aiheuttamat ongelmat kääntelemällä kaasuhanaa. Uhkailee edelleen Ukrainaa. Mitähän tästä seuraa. Mitä vielä tulee tapahtumaan? Kaikkea ei ehdi edes ajatella, käytännön ongelmakysymyksiä vyöryy koko ajan päälle."
24.2.2022 jälkeen:
"Venäjä on hyökännyt Ukrainaan! Kuka olisi uskonut! Kaikki menee uusiksi. Aivan kaikki. Vanhat pohdintani Natosta nousevat mieleeni, mutta aivan toisella tavalla. Nyt otan ne vakavasti, sillä Venäjä on uhka. Siihen on reagoitava, monella tavalla. Nyt olen siitä varma: Natoa tarvitaan ja meidän on myös liityttävä siihen. Oman turvallisuutemme takia, mutta myös luodaksemme vakautta vahvistamalla yhteistä turvallisuutta. Muutos ulkopolitiikkaan on suuri, tässä on edettävä matalalla profiililla. Toivottavasti kaikki menee hyvin Saulin kanssa, hän on joskus aika omapäinen. Minun näkemykseni vahvistuvat ja tulen ajamaan niitä voimakkaasti!"
Tuolle se minusta näytti ja noin voin kuvitella Sannan ajatelleen. Todellisuus on ollut audiodraamaa ihmeellisempää!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voithan sä kuvitella mitä hyvänsä, mutta ääneen Sanna totesi Tammikuussa 2022, että hänen kaudellaan Suomi ei Natoon liity! Eikä liittynyt, kunnian sai Petteri Orpo. Jos SDP olis voittanu vaalit, niin ei oltais Natossa.
Ei todennut, vaikka kuinka montaa kertaa hokisit valhettasi.
https://www.reuters.com/world/europe/finlands-pm-says-nato-membership-is-very-unlikely-her-watch-2022-01-19/
Valehtelu on teidän ammatikseen ryssien leipälaji. Eikä teitä edes kukaan usko.
Tuo koko dokumentti on täyttä roskaa.
Siinä kerrotaan oletettua ja pelkkää fiktiota.
Marin ei ole antanut ainoatakaan haastattelua puhumattakaan Niinistöstä.
On haastateltu henkilöitä joilla on oma mielipide Marinista.
Tuollaista dokumenttia ei olisi pitänyt edes tehdä.
En ole Marin fani enkä tule koskaan olemaan, mutta rajansa kaikella.
Onneksi on vapaaehtoista katsooko tai kuunteleeko tätä syötettä.
disinformaatiota ja fake newsiä
Mieluummin luen viisiosaista trilogiaa Arthur Dentistä.
Sitä juuri, tarkoituksellista toden ja draaman sekoittamista.
Nykyinen uutisvirta on tarkoitushakuista sotapropagandaa ja tulkintoja.
Niidekin, jotka ovat seuranneet tapahtumia, on tarkistettava niiden aikajärjestystä, joka on yksi keino sekoittaa syy- ja seuraussuhteita.
Kuten kaikki asiat muutoinkin, kuka kieltäytyi ostamasta kaasua ja kuka käänsi kaasuhanaa pienemmälle, kuka aloitti kauppasodan ja sanktiot, kuka uhkaili ja miten.
Sanna Marinin pääministerikaudesta on vain pari vuotta, kuinka hallita kymmenen vuoden takaisia asioita jotka nekin vielä vaikuttavat.
Normaalia yleläistä laatua. Tehdään fikumentti ja laitetaan politiikan henkilöt puhumaan mitä halutaan. Viihteen varjolla ja oma poliittinen missio etusijalla.
Entäpäs jos tehtäisiin "tositapahtumiin pohjautuen" viihdettä, jossa Lindmann käskyttää Näkkäläjärveä natsiunivormussa saapastellen ja käsivartta nostellen. Samalla kun Näkkäläjärvi järsii mikroaaltouunissa lämmittämäänsä kissan päätä. Vitsihuumoria ja fiktiota. Heh heh heh.
Hieno sarja suomalaisesta huippupolitiikosta. Kymmenen pistettä. Miljoonat seuraavat häntä. Kansainvälinen tähti. Samaan yltää tänä päivänä vain presidentti Stubb. Purrat ja Taviot ovat maakuntasarjan tekijöitä.
Kuuntelin tämän just. Mun mielestä se oli yllättävänkin hyvä ja kriittinen. Kuvittelin että YLE olisi tehnyt palvovan fanityttöversion, mutta ei, tämä oli ihan kuuntelemisen arvoinen kattaus Suomen lähihistoriasta.