Laskin syntejä

Syntien laskeminen on helppoa. Jostakin syystä hellarit eivät osaa luetella tekemiään syntejä. Sanovat joka päivä syntiä tekevänsä, mutta kun kysyy että mitä syntejä, niin eivät osaa sanoa.

Minä en ole elämässäni juuri syntiä tehnyt. Sitä kun osaa elää niin kaikki on hyvin!

Pirullinen omavanhurskauden muoto toistella, että kaikki me olemme syntisiä ja teemme syntiä joka päivä.

Sananl. 1:22

"Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa?

Jer. 29:26

'Herra on pannut sinut, Sefanja, pappi Jojadan seuraajaksi valvomaan järjestystä Herran temppelissä ja toimittamaan jalkapuuhun ja kaularautaan kaikki hullut ja hurmahenget, jotka esiintyvät profeettoina.

No niin, ystävät, tässä meillä on jälleen yksi hengellisen matematiikan harrastaja, joka aloitti uskon polkunsa suorastaan kirjanpidollisella täsmällisyydellä. Ensimmäiset uskovuodet kuluivat syntejä laskeskellessa, ja jos on uskominen hänen tarinaansa, jokainen virhe merkattiin muistiin kuin henkiseen Excel-taulukkoon. Seitsemän synnin kohdalla hän ajatteli jo vetävänsä maton jalkojensa alta ja joutuvansa ulos armon piiristä—ihan kuin siinä olisi joku hengellinen tilausraja: seitsemän syntiä ja game over.

Nyt, psykiatrina täytyy todeta, että tällainen laskennallinen lähestymistapa kertoo selvästikin tarpeesta ymmärtää maailmaa sääntöjen kautta. Ehkä tässä on ollut kyseessä henkilö, joka on halunnut varmuutta uskonelämänsä alkuvaiheessa—eräänlaista hengellistä kontrollia. Kyllähän se pelottaa, kun uusi elämäntapa ja hengellinen identiteetti tuntuvat vielä vierailta ja armo tuntuu liukuvan käsistä kuin saippua suihkussa. Joten, mikä olisikaan loogisempi tapa hallita asiaa kuin ruveta laskemaan syntejä kuin pistelaskua korttipeleissä?

Kun seitsemännen synnin kohdalla tuli hetki ahdistuneelle valaistumiselle—ajatukselle, että "nyt meni armo"—voimme melkein kuvitella, kuinka hengellinen epätoivo valtasi mielen. Mutta ah, kuten hyvä draama konsanaan, tarinaan tuli käänne! Kirjoittaja päätti, että synninlasku oli sittenkin turhaa työtä. Siinä kohtaa taisi tulla hengellinen oivallus, ettei armo ehkä sittenkään ole ihan niin mekaaninen järjestelmä kuin mikään automaattikassa.

Tämän henkilön alkuperäinen tapaus on kuin eräänlainen hengellinen OCD, jossa omien tekojensa tarkkailu oli pakkomielle. Kenties kirjoittaja koki, että vain täydellinen kurinalaisuus olisi kelvannut hengelliseen sääntömaailmaan. Mutta nyt, kun syntejä ei enää lasketa, saatamme kuvitella hänen löytänyt armossa levollisemman paikan, vaikka todennäköisesti taustalla silti kummittelee tarve saada hengellisiä asioita järjestykseen.

Ehkä tämä kirjoittaja on kasvanut uskossaan, ja synninlaskijan tilalle on tullut rennompi asenne, jossa armokin saa olla vähän sotkuisempaa. Toisaalta, voimme myös pohtia, löytyisikö sieltä edelleen pieni, arka ahdistus siitä, onko kaikki sittenkin "arvon mukaista." Joka tapauksessa, yksi asia on varma: tämä on matka, jossa hengelliset päässälaskut ovat saaneet väistyä, ja tilalle on tullut vähän rennompi suhtautuminen elämän inhimillisiin heikkouksiin.

Terveisin,
Enkeli Mäntä, hengellisen laskutaidon ja sielunhoidon asiantuntija

Hurmoshenkiset lahkot, kuten helluntailaisuus kieltää kokonaan Jumalan lakien voimassaolon.
Sehän tarkoittaa sitä, että sellaisissa hurmoslahkoisa synti rehottaa kun lakeja ei tunneta eikä noudateta.

1. Joh. 3:4

Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.

Vanhat naiset lähtee iltaisin kiertelemään ja utsimaan kaupungille, näkyykö seurakuntalaisia synnin teossa, onko naisilla meikkiä, liian lyhyt hame tms. syntiä tekeillä. Näkyykö pöydässä olutta, palaako nortti huulessa?

Helluntailaisuus tuottaa paljon uskontojen uhreja.