Kävin keräämässä terhoja

Osan kylvän suoraan sinne metsään ja osan idätän muovilaatikossa ja sitten siirrän ne muovipusseihin kasvamaan hiukan suuremmiksi. Pähkinät menivät jääkaapin vihanneslokeroon kylmäkäsittelyyn ja kylvän ne joskus keväällä.
Minulla on jo itse kasvattamiani pähkinäpuita, joista saan lisää pähkinöitä, mutta tämä vuosi on niiden suhteen huono.

buddy-love kirjoitti:

Osan kylvän suoraan sinne metsään ja osan idätän muovilaatikossa ja sitten siirrän ne muovipusseihin kasvamaan hiukan suuremmiksi. Pähkinät menivät jääkaapin vihanneslokeroon kylmäkäsittelyyn ja kylvän ne joskus keväällä.
Minulla on jo itse kasvattamiani pähkinäpuita, joista saan lisää pähkinöitä, mutta tämä vuosi on niiden suhteen huono.

Lue lisää

Minä ole myös aktiivisesti levittänyt tammia lehtomaiselle alueelle. Vaahteroita siellä kasvaa aika runsaasti luonnostaan. Lehmuksia ei jostain syystä ole lainkaan. Eikä kyllä pähkinöitäkään, mutta ne vaatisivat ehkä vielä vähän lämpimämmän seudun. Vaahteratkin luultavasti levinneet aika paljon pihapuista.

Ai niin ja vaikka tammenterhot ovat käsittelemättöminä syömäkelpoisia, niin niistä on silti tehty ruokaa siten, että ne jauhetaan ja sitten tanniineja poistetaan liottamalla tuota jauhoa huolellisesti. Jäljelle jää tärkkelyspitoista korvikeruokaa. Ja muistelen, että on myös käytetty kahvinkorvikkeenakin, mutta en tiedä sen tarkkaa käsittelytapaa.
Villisiat kykenevät sietämään noita tanniineja sellaisenaan ja tammimetsissä on siksi siksi syksyisin usein villisikoja.

scrg kirjoitti:

Minä ole myös aktiivisesti levittänyt tammia lehtomaiselle alueelle. Vaahteroita siellä kasvaa aika runsaasti luonnostaan. Lehmuksia ei jostain syystä ole lainkaan. Eikä kyllä pähkinöitäkään, mutta ne vaatisivat ehkä vielä vähän lämpimämmän seudun. Vaahteratkin luultavasti levinneet aika paljon pihapuista.

Lue lisää

Nämä pähkinät ovat Juglans-sukuisia (ne ovat helposti risteytyviä, joten tarkempi laji on epämääräinen) ja niistä tulee suuria puita. Näyttävät viihtyvä ainakin Jyväskylän korkeudelle asti.
Lehmuksen pitäisi pärjätä siellä missä vaahterakin. Ehkä siellä ei vain ole kunnollisia siemenpuita.

buddy-love kirjoitti:

Nämä pähkinät ovat Juglans-sukuisia (ne ovat helposti risteytyviä, joten tarkempi laji on epämääräinen) ja niistä tulee suuria puita. Näyttävät viihtyvä ainakin Jyväskylän korkeudelle asti.
Lehmuksen pitäisi pärjätä siellä missä vaahterakin. Ehkä siellä ei vain ole kunnollisia siemenpuita.

Lue lisää

Ymmärtääkseni lehmus viihtyy jopa pohjoisempana ja tykkää myös ravinteikkaasta paikasta mutta eipä vaan näy. Ehkä kylän asukkaat yli sata vuotta sitten ovat pitäneet enemmän vaahteroista ja tuoneet niitä pihoilleen. Lähiseudun paikannimissä sitten taas esiintyy kyllä tammi mutta ei niini. Vaahtera-nimisiä paikkoja ei taida olla paljon missään. Lönn-nimisiä ruotsiksi jonkin verran.
Lehmus on jäänyt kilpailussa takamatkalle. Vaahteran siemenet leviää aika hyvin tuulessa. Tammi vaatii vähän faunan apua.

scrg kirjoitti:

Ymmärtääkseni lehmus viihtyy jopa pohjoisempana ja tykkää myös ravinteikkaasta paikasta mutta eipä vaan näy. Ehkä kylän asukkaat yli sata vuotta sitten ovat pitäneet enemmän vaahteroista ja tuoneet niitä pihoilleen. Lähiseudun paikannimissä sitten taas esiintyy kyllä tammi mutta ei niini. Vaahtera-nimisiä paikkoja ei taida olla paljon missään. Lönn-nimisiä ruotsiksi jonkin verran.
Lehmus on jäänyt kilpailussa takamatkalle. Vaahteran siemenet leviää aika hyvin tuulessa. Tammi vaatii vähän faunan apua.

Lue lisää

Tammella on oravien kanssa symbioosi siten, että huonot terhovuodet pitävät oravat hengissä ja sitten muutaman vuoden välein tulee valtavasti terhoja, eivätkä oravat silloin kykene syömään niitä kaikkia, vaan terhot jäävät itämään oravien maapiiloista. Oravakin on soputunut tilanteeseen siten, että tekee kätköjään myös sinne maahan. Meillä on myös oravien kätköistä lähteneitä pähkinäpuita (joita pitäisi taas siirtää paremmille paikoille).

buddy-love kirjoitti:

Tammella on oravien kanssa symbioosi siten, että huonot terhovuodet pitävät oravat hengissä ja sitten muutaman vuoden välein tulee valtavasti terhoja, eivätkä oravat silloin kykene syömään niitä kaikkia, vaan terhot jäävät itämään oravien maapiiloista. Oravakin on soputunut tilanteeseen siten, että tekee kätköjään myös sinne maahan. Meillä on myös oravien kätköistä lähteneitä pähkinäpuita (joita pitäisi taas siirtää paremmille paikoille).

Lue lisää

Tutkitusti oravat muistavat tekemistään maakätköistä noin 50-70%, joten ei tarvita hyvää tai huonoa vuotta mm. tammien leviämiselle. Sen sijaan hyvinä vuosina närhillä on enemmän terhoja varastoitavaksi, mikä jouduttaa tammen leviämistä laajemmille alueille.

randombypasser kirjoitti:

Tutkitusti oravat muistavat tekemistään maakätköistä noin 50-70%, joten ei tarvita hyvää tai huonoa vuotta mm. tammien leviämiselle. Sen sijaan hyvinä vuosina närhillä on enemmän terhoja varastoitavaksi, mikä jouduttaa tammen leviämistä laajemmille alueille.

Lue lisää

Jos hyviä terhovuosia olisi jatkuvasti, niin sen seurauksena oravia olisi valtavasti ja todennäköisesti tammien menestyminen olisi nykyistä heikompaa.
Nehän siis varastelevat toistensa kätköistä.

buddy-love kirjoitti:

Jos hyviä terhovuosia olisi jatkuvasti, niin sen seurauksena oravia olisi valtavasti ja todennäköisesti tammien menestyminen olisi nykyistä heikompaa.
Nehän siis varastelevat toistensa kätköistä.

Lue lisää

Tammet varmaan menestyisivät, mutta leviäminen voisi heiketä. Toisaalta oravat unohtavat kätköjään liikaa etteikö aina muutama terho per tammi ehtisi itämään.
Närhet on pirun hyviä kähveltämään oravien oksistoon tekemiä jemmoja, välillä käy kunnon rähinä latvuksissa kun sattuvat jäämään rysän päältä kiinni. Kuukkelit tietääkseni myös surutta ryöstävät oravien kätköjä, tosin lienevät myös yhtä usein oravien ryöstöjen kohteena 😂

randombypasser kirjoitti:

Tammet varmaan menestyisivät, mutta leviäminen voisi heiketä. Toisaalta oravat unohtavat kätköjään liikaa etteikö aina muutama terho per tammi ehtisi itämään.
Närhet on pirun hyviä kähveltämään oravien oksistoon tekemiä jemmoja, välillä käy kunnon rähinä latvuksissa kun sattuvat jäämään rysän päältä kiinni. Kuukkelit tietääkseni myös surutta ryöstävät oravien kätköjä, tosin lienevät myös yhtä usein oravien ryöstöjen kohteena 😂

Lue lisää

Tähän väliin kalevalainen metsänhoito-opas: Tammet kannattaa kaataa viimeistään siinä vaiheessa kun kasvavat niin suureksi, että pimentävät auringon ja kuun.

Joskus 1700-luvulla valtio eli kruunu sosialisoi kaikki tammipuut kuulumaan kuninkaalle ja kruunulle. Tästä tietenkin oli se luonnollinen seuraus, että talonpojat aktiivisesti hävittivät tammentaimia, koska hulluhan se on joka huvikseen puita kuninkaalle kasvattaa.

niin se opas, tammi tarvitsi vähän erityiskohtelua:

Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle
saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan.

Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli
saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa.

Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi:
kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän?

Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!

Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,
kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.

Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,
tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,
katajat karuille maille, tammet virran vieremille.

Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan.
Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.
Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä,
tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,
katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä.

Vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan
Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylvämiä.
Näki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi;
yks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan.

Heitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa;
vuotti vielä yötä kolme, saman verran päiviäki.

Kävi siitä katsomahan viikon päästä viimeistäki:
ei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan.

Niin näkevi neljä neittä, viisi veen on morsianta.
Ne oli nurmen niitännässä, kastekorren katkonnassa
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen;
mink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli.

Tulipa merestä Tursas, uros aalloista yleni.
Tunki heinäset tulehen, ilmivalkean väkehen;
ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli.

Tuli tuhkia läjänen, koko kuivia poroja.
Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen
terho,
josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi;
nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna.

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.
Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:
piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta.

Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Kave äiti, kantajani, luonnotar, ylentäjäni!
Laitapa ve'en väkeä veessä on väkeä paljo
tämä tammi taittamahan, puu paha hävittämähän
eestä päivän paistavaisen, tieltä kuun kumottavaisen!"

Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni.
Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni:
miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen.

Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
"Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi?
Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!"

Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli:
"Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä.
Tulin tammen taittamahan, puun murskan
murentamahan."

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei liene sinua luotu, eipä luotu eikä suotu
ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi."

Sai toki sanoneheksi; katsahtavi vielä kerran:
näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon!
Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi;
parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana;
syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta,
puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta.

Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä
kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän.

Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi
lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla.
Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle,
astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle,
kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen.

Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä.
Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti;
tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni:
tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita.

Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata,
ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella.
Tyven työnnytti itähän, latvan laski luotehesen,
lehvät suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen.

Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.

Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala,
pääsi päivät paistamahan, pääsi kuut kumottamahan,
pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen.

scrg kirjoitti:

Tähän väliin kalevalainen metsänhoito-opas: Tammet kannattaa kaataa viimeistään siinä vaiheessa kun kasvavat niin suureksi, että pimentävät auringon ja kuun.

Joskus 1700-luvulla valtio eli kruunu sosialisoi kaikki tammipuut kuulumaan kuninkaalle ja kruunulle. Tästä tietenkin oli se luonnollinen seuraus, että talonpojat aktiivisesti hävittivät tammentaimia, koska hulluhan se on joka huvikseen puita kuninkaalle kasvattaa.

niin se opas, tammi tarvitsi vähän erityiskohtelua:

Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle
saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan.

Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli
saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa.

Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi:
kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän?

Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!

Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,
kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.

Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,
tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,
katajat karuille maille, tammet virran vieremille.

Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan.
Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.
Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä,
tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,
katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä.

Vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan
Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylvämiä.
Näki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi;
yks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan.

Heitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa;
vuotti vielä yötä kolme, saman verran päiviäki.

Kävi siitä katsomahan viikon päästä viimeistäki:
ei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan.

Niin näkevi neljä neittä, viisi veen on morsianta.
Ne oli nurmen niitännässä, kastekorren katkonnassa
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen;
mink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli.

Tulipa merestä Tursas, uros aalloista yleni.
Tunki heinäset tulehen, ilmivalkean väkehen;
ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli.

Tuli tuhkia läjänen, koko kuivia poroja.
Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen
terho,
josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi;
nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna.

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.
Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:
piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta.

Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Kave äiti, kantajani, luonnotar, ylentäjäni!
Laitapa ve'en väkeä veessä on väkeä paljo
tämä tammi taittamahan, puu paha hävittämähän
eestä päivän paistavaisen, tieltä kuun kumottavaisen!"

Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni.
Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni:
miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen.

Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
"Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi?
Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!"

Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli:
"Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä.
Tulin tammen taittamahan, puun murskan
murentamahan."

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei liene sinua luotu, eipä luotu eikä suotu
ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi."

Sai toki sanoneheksi; katsahtavi vielä kerran:
näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon!
Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi;
parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana;
syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta,
puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta.

Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä
kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän.

Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi
lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla.
Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle,
astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle,
kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen.

Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä.
Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti;
tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni:
tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita.

Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata,
ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella.
Tyven työnnytti itähän, latvan laski luotehesen,
lehvät suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen.

Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.

Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala,
pääsi päivät paistamahan, pääsi kuut kumottamahan,
pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen.

Lue lisää

Suomessahan tuo Ruotsin kuninkaan mahtikäsky ei kyllä ole voinut aiheuttaa juurikaan mielipahaa, kas kun ei meillä tammet ole tuhansiin vuosiin kasvaneet luontaisesti kuin Lounais-Suomen kärjessä ja paikoitellen Ahvenmaalla, molemmissa vieläpä varsin hitaasti ja kovilla pakkasilla vioittuneina. Paska maa, sanoisi svenssoni.

randombypasser kirjoitti:

Suomessahan tuo Ruotsin kuninkaan mahtikäsky ei kyllä ole voinut aiheuttaa juurikaan mielipahaa, kas kun ei meillä tammet ole tuhansiin vuosiin kasvaneet luontaisesti kuin Lounais-Suomen kärjessä ja paikoitellen Ahvenmaalla, molemmissa vieläpä varsin hitaasti ja kovilla pakkasilla vioittuneina. Paska maa, sanoisi svenssoni.

Lue lisää

Annoin väärän todistuksen. Tuo oli jo 1500-luvulla ja asialla Juhana-herttua eli Juhana III (esim. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000002662303.html), mutta koski nimenomaan Suomen tammia.

Ilmasto on ehtinyt olla joskus lämpimämpi ja kuten tuosta kalevalaisesta tarinasta voi päätellä, niin tammella on kuitenkin ollut jonkinlainen huomattava merkitys runonmuistajille. Ehkä 1500-luvullakaan kuusi ei vielä ollut syrjäyttänyt tammea ihan niin paljon kuin olemme 1900-luvulla tottuneet. Suomalaisista runonlaulajista varmaan ihan merkittävä osa on asunut juuri Lounasi-Suomessa ja sitten Hämeessä ja Karjalan kannaksella.

Vähintään varttisvenssonina voin todeta, että svenssonit eivät välttämättä pitäneet maata paskana, vaan osa päätti vapaaehtoisesti muuttaa käytännössä asumattomalle rannikolle. Hämäläisillä ja ruotsalaisilla oli jonkin verran erilaiset elinkeinot, joten sopivat alueetkin olivat vähän erilaiset.

scrg kirjoitti:

Annoin väärän todistuksen. Tuo oli jo 1500-luvulla ja asialla Juhana-herttua eli Juhana III (esim. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000002662303.html), mutta koski nimenomaan Suomen tammia.

Ilmasto on ehtinyt olla joskus lämpimämpi ja kuten tuosta kalevalaisesta tarinasta voi päätellä, niin tammella on kuitenkin ollut jonkinlainen huomattava merkitys runonmuistajille. Ehkä 1500-luvullakaan kuusi ei vielä ollut syrjäyttänyt tammea ihan niin paljon kuin olemme 1900-luvulla tottuneet. Suomalaisista runonlaulajista varmaan ihan merkittävä osa on asunut juuri Lounasi-Suomessa ja sitten Hämeessä ja Karjalan kannaksella.

Vähintään varttisvenssonina voin todeta, että svenssonit eivät välttämättä pitäneet maata paskana, vaan osa päätti vapaaehtoisesti muuttaa käytännössä asumattomalle rannikolle. Hämäläisillä ja ruotsalaisilla oli jonkin verran erilaiset elinkeinot, joten sopivat alueetkin olivat vähän erilaiset.

Lue lisää

Koska täällä ei ole muuta mielenkiintoista jatkan tammitarinaa.

Kalevalainen tammenkaataja tulee merestä, joten lähellä merta ovat Väinämöisen puut ja metsät.

Wikissä tammen levinneisyyskartta kattaa paitsi nykyisen lounaisnurkan niin myös Suomenlahden itärannikon heti Säkkijärveltä Viipuriin ja sieltä Terijoelle. Ryssä ei vielä pitkään aikaan ollut häätänyt kalevalaisia niiltä seuduin.

scrg kirjoitti:

Annoin väärän todistuksen. Tuo oli jo 1500-luvulla ja asialla Juhana-herttua eli Juhana III (esim. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000002662303.html), mutta koski nimenomaan Suomen tammia.

Ilmasto on ehtinyt olla joskus lämpimämpi ja kuten tuosta kalevalaisesta tarinasta voi päätellä, niin tammella on kuitenkin ollut jonkinlainen huomattava merkitys runonmuistajille. Ehkä 1500-luvullakaan kuusi ei vielä ollut syrjäyttänyt tammea ihan niin paljon kuin olemme 1900-luvulla tottuneet. Suomalaisista runonlaulajista varmaan ihan merkittävä osa on asunut juuri Lounasi-Suomessa ja sitten Hämeessä ja Karjalan kannaksella.

Vähintään varttisvenssonina voin todeta, että svenssonit eivät välttämättä pitäneet maata paskana, vaan osa päätti vapaaehtoisesti muuttaa käytännössä asumattomalle rannikolle. Hämäläisillä ja ruotsalaisilla oli jonkin verran erilaiset elinkeinot, joten sopivat alueetkin olivat vähän erilaiset.

Lue lisää

No siis sikäli tammien keskimääräistä runsaampi esiintyminen ja kasvaminen osuisi kyllä mainiosti vielä 1500-luvullekin, kun keskiajan lämmin jakso oli karkeasti ottaen jossain vuosien 500 ja 1500 välillä tai jotain sen suuntaista, en muista tarkkaan, niin juuri jalopuut ovat siitä lämmöstä eniten hyötyneet. Ja tietty lounaisrannikko on ollut tammille suotuisin, mutta myös purjehtiville svenssoneille suotuisin, semminkin kun aboriginaaleja on niillä seuduin ehkä tosiaan ollut vähemmän tai ainakin elinkeinot ovat olleet erilaiset ja siten toisiaan tukevat, kauppa on kukoistanut, ainakin aina kun ei olla oltu kirveet pystyssä.

scrg kirjoitti:

Koska täällä ei ole muuta mielenkiintoista jatkan tammitarinaa.

Kalevalainen tammenkaataja tulee merestä, joten lähellä merta ovat Väinämöisen puut ja metsät.

Wikissä tammen levinneisyyskartta kattaa paitsi nykyisen lounaisnurkan niin myös Suomenlahden itärannikon heti Säkkijärveltä Viipuriin ja sieltä Terijoelle. Ryssä ei vielä pitkään aikaan ollut häätänyt kalevalaisia niiltä seuduin.

Lue lisää

Tammen levinneisyyttä arvioitaessa pitää muistaa, että muutama tuhat vuotta sitten täällä oli niin lämmintä, että pyökki kasvoi ainakin jyväskylän korkeudella asti.
Tammi on myös niin pitkäikäinen, että lämpimän kauden tammia säilyi pitkälle viileämmän kauden puolelle.
Osa kalevalan tarinoista saattaa olla hyvin vanhoja, sillä yksi niistä ilmeisesti kuvaa Kaalijärven meteoriitin putoamista.

buddy-love kirjoitti:

Tammen levinneisyyttä arvioitaessa pitää muistaa, että muutama tuhat vuotta sitten täällä oli niin lämmintä, että pyökki kasvoi ainakin jyväskylän korkeudella asti.
Tammi on myös niin pitkäikäinen, että lämpimän kauden tammia säilyi pitkälle viileämmän kauden puolelle.
Osa kalevalan tarinoista saattaa olla hyvin vanhoja, sillä yksi niistä ilmeisesti kuvaa Kaalijärven meteoriitin putoamista.

Lue lisää

Puolessa vuosituhannessa savimaata ja lehtoja on myös raivattu pelloiksi hehtaari jos toinenkin. 1500-luvulla väkeä ja peltoviljelyä on ollut vielä aika vähän.

Mutta Juhana herttuan tammilaista puuttui nykytermillä vaikuttavuusarviointi. Siis ajatus siitä että miten kansa muuttaa toimintaansa lain takia. Kiihtyvään kehitykseen Suomessa 1800-luvun puolivälissä ei enimmäkseen tarvittu kuin, että valtio aktiivisesti lakkasi estämästä taloudellista kehitystä.

Kalevalan runot ainakin osin lienevät olleen yhteisiä vielä etelämpänä asuvien suomensukuisia kieliä puhuvien kanssa. Mutta jotta tammesta kertova tarina säilyy pohjoisempanakin elossa niin vaaditaan ymmärrys mitä sana tarkoittaa. Katolinen kirkko sitten jossain vaiheessa toi rinnalle tarinoita joissa esiintyy eebenpuita, apinanleipäpuita, viikunanlehtiä ja granaattiomenoita.

Yhden asian runomitasta luulen ymmärtäneeni ihan hetki sitten. Saman asian toistot eri sanoin toimivat kuin tarkistussummat bittivirrassa. Muutenhan kerrotut tarinat elävät ja muuttuvat rikkinäisenä puhelimena, mutta tarkka runomitta ja toistot estävät satunnaisia virheitä.

scrg kirjoitti:

Puolessa vuosituhannessa savimaata ja lehtoja on myös raivattu pelloiksi hehtaari jos toinenkin. 1500-luvulla väkeä ja peltoviljelyä on ollut vielä aika vähän.

Mutta Juhana herttuan tammilaista puuttui nykytermillä vaikuttavuusarviointi. Siis ajatus siitä että miten kansa muuttaa toimintaansa lain takia. Kiihtyvään kehitykseen Suomessa 1800-luvun puolivälissä ei enimmäkseen tarvittu kuin, että valtio aktiivisesti lakkasi estämästä taloudellista kehitystä.

Kalevalan runot ainakin osin lienevät olleen yhteisiä vielä etelämpänä asuvien suomensukuisia kieliä puhuvien kanssa. Mutta jotta tammesta kertova tarina säilyy pohjoisempanakin elossa niin vaaditaan ymmärrys mitä sana tarkoittaa. Katolinen kirkko sitten jossain vaiheessa toi rinnalle tarinoita joissa esiintyy eebenpuita, apinanleipäpuita, viikunanlehtiä ja granaattiomenoita.

Yhden asian runomitasta luulen ymmärtäneeni ihan hetki sitten. Saman asian toistot eri sanoin toimivat kuin tarkistussummat bittivirrassa. Muutenhan kerrotut tarinat elävät ja muuttuvat rikkinäisenä puhelimena, mutta tarkka runomitta ja toistot estävät satunnaisia virheitä.

Lue lisää

Kalevalan runoissa toistoisuus on juuri se millä ne ovat pysyneet mahdollisimman muuttumattomina. Mahtaakohan yhdelläkään muulla kansalla ollut tuo käytössä (en ole kuullut).

buddy-love kirjoitti:

Kalevalan runoissa toistoisuus on juuri se millä ne ovat pysyneet mahdollisimman muuttumattomina. Mahtaakohan yhdelläkään muulla kansalla ollut tuo käytössä (en ole kuullut).

Lue lisää

Tuolla on ollut ehkä myös kieltä rikastuttava vaikutus, puhetta monipuolistava syy, koska sanoille tarvitaan synonyymejä, samoja merkitseviä termejä.

Havahduin että aurinkoa mainitaan harvoin. Sen sijaan päivä-sanalla on ollut usein tuota keskustähteämme tarkoittava konkreettinen merkitys. Myös päive ja päivyt esiintyvät Kalevalassa. Nykyään varmaan yövuorostakin kotiin palaava voi sanoa, että päivä on pulkassa. Pulkka tai pulikka sitten taas on se, johon vuokraloordi veistää merkin siitä että taksvärkkipäivä on tehty.

buddy-love kirjoitti:

Tammella on oravien kanssa symbioosi siten, että huonot terhovuodet pitävät oravat hengissä ja sitten muutaman vuoden välein tulee valtavasti terhoja, eivätkä oravat silloin kykene syömään niitä kaikkia, vaan terhot jäävät itämään oravien maapiiloista. Oravakin on soputunut tilanteeseen siten, että tekee kätköjään myös sinne maahan. Meillä on myös oravien kätköistä lähteneitä pähkinäpuita (joita pitäisi taas siirtää paremmille paikoille).

Lue lisää

Ilmeisesti närhi ja myös pähkinähakki on vähintään yhtä ahkera terhonlevittäjä. Sen kurkkupussiin mahtuu pari kolme ja nokkaan yksi. Ja sitten se pudottelee joskus terhoja mutta myös jemmaa niitä karikkeen sekaan.

Kauniisti ajateltu.