Laiho haukkui Kiurua vitun paskaksi puheenjohtajaksi

Lapsena äiti mua aina varoitti huonosta seurasta . Orpo tykkää natsahdella Riikan kaa .

Rabies: Päivän kevennys.

…Vladimirilla oli eräänlainen vesikauhu. Kun hän oli käynyt kutsuttuna ulkomaanvierailulla, hän oli vaihdattanut vesilasin ja juoman, ettei häntä myrkytetä. Hänelle oli asetettu pidätysmääräys sotarikoksista. Hän oli kuitenkin vieraillut ilman vaaraa jo Mongoliassa. Ehkä tämä uusi kutsu vierailulle olisi myös mahdollista hyväksyä. Hänen Tarja niminen ystävänsä oli kutsunut ja muistuttanut, että hyvinhän se Ottawan miinasopimusasiakin meni. Enkä minä ole miksikään muuttunut.

Vladimirin empiessä Tarja oli vakuuttanut, että hän järjestää isännäksi vierailulle sellaisen pariskunnan, että koet olosi hyvin otetuksi. He eivät varmasti purematta niele. Tämä vakuuttelu oli ollut hyväksyttävä ja niin Vladimir oli hyväksynyt kutsun. Hän tunsi itsensä kuin olisi yksinäinen susi tässä pieleen menneessä liberalistihörhöjen täyttämässä maailmassa…

…Nyt hän oli jo petissä. Hän vilkaisi mustalle taivaalle. Tämä rauhallinen maalaistalo oli suomalaista luksusta, -hän ajatteli. Olihan Janukovitsillakin Kiovassa saman tehtaan valmistama huvila. Ja eikös, ellen väärin muista, myös edesmenneellä kuningatarhallitsija Elisabetillakin ollut…

Yht´äkkiä hän säpsähti. Sen aiheutti kaksi samanaikaista havaintoa, jotka palauttivat mieleen äitivainaan opetukset silloin kun hän oli ollut vielä pieni poika. - - ”Poikani, älä koskaan luota keneenkään. Piruja ja vampyyrejä on joka puolella ja pahat henget riivaavat ihmisiä, -etenkin Lännessä. He ovat todellisia verenimijöitä.”

Taivaalla mollotti täysi kuu, jota vasten mustan lepakon, siipan, lento tallentui Vladimirin verkkokalvomuistiin ja reaktio oli sen mukainen. Hän tunsi niskassaan kihelmöintiä. Kaukaa toisista huoneista kuului miehen vaimea murina. Oliko se kuorsausta? -Ehkä. Iltapalalla leveä hymy oli paljastanut talonherran pitkät terävät kulmahampaat. Hän ei ollut ollut huomaavinaan. Se jäi kuitenkin vaivaamaan. Hän oli yrittänyt saada talon hoikan emännänkin hymyilemään, jotta näkisi hänenkin hampaansa. Sitten hän käänsi kylkeä ja yritti olla ajattelematta asiaa.

Vladimir kuuli kun ovi jossakin kauempana narahti. Sitten hänen makuuhuoneensa oveen koputettiin. Kuului huohottavaa, hiukan jännittynyttä hengitystä. ”Saanko tulla?” -kuului hiljainen käheä naisen ääni. Da, tule vain sanoi Vladimir. Ovi avautui, Iloisesti ja leveästi hymyilevä talon emäntä kertoi ilouutisen. ”Tarja oli tulossa tapaamaan. Ei kai haittaa, että oli jo myöhä. Tarja kun on päivisin niin kiireinen…”, -rouva selitti.

Kuun valossa, muuten pimeässä huoneessa Vladimir pani merkille naisen terävät ja kiiltävät kulmahampaat. Vladimiriä kylmäsi ja hän tunsi kuinka iho käsivarsissa nousi kananlihalle ja sydän alkoi sykkiä kiihkeämmin ja taistele tai pakene -reaktio sai jo adrenaliiniryöpyn ja veren korvissa kuohumaan. Sitten Vladimir kurkkasi uudelleen ulos kolmannen kerroksen makuuhuoneen pienehköstä ruutuikkunasta. Kaksi tummiin pukeutunutta ihmistä lähestyi taloa kapeaa hiukan mutkittelevaa lumista polkua pitkin. Lunta oli satanut jo noin 25 senttiä. Toisella heistä oli keppi ja hän näytti horjahtelevan kävellessään. Miehen harmaat hiukset kiilsivät kuun valossa. Kasvoja ei niin kaukaa voinut tunnistaa. Mutta Vladimir oletti, että kyseessä oli Tarja ja hänen miehensä. ”Tuttua porukkaa. -Ei syytä huoleen.” -Vladimir ajatteli. Sitten hän näki muutakin. -Kaksi tai kolme poliisin oloista pitkää lihaksikasta miestä käveli Tarjan takana noin 25 metrin päässä.

Nyt ne ovat tulossa pidättämään minut, Vladimir ajatteli. Sitten hän pakottautui ajattelemaan, että miehet olivat vain Tarjan vartijoita. Kauhu alkoi kuitenkin saada jalansijaa Vladimirin mielissä. Ei pidätysuhan, vaan kulmahampaiden vuoksi. Olikohan todellakin, että talonväki olivatkin vampyyrejä? -Putin päätti ottaa Ritolat. Hän oli oppinut tuon sanonnan Suomessa. Hän lukitsi makuuhuoneen oven, pukeutui kiireesti, mutta hiljaa, avasi kolmannen kerroksen ikkunan ja laskeutui mahdollisimman hiljaa takapihalle heti kun Tarja ja mies olivat menneet kulman taakse…

Jatkuu: (Rabies)
…Tarja oli miettinyt pitkään, mitä toisi Vladimirille lahjaksi. Sellaista, josta Vladimir näinä vaikeina aikoina varmasti ilahtuisi. Hän oli viikkokausia pohtinut asiaa. Ehkä jotakin tuoksua. E ei, -senhän epäluuloinen ystävä voisi lulla olevan jotakin myrkkyä. Ei, se ei käynyt päinsä. Tarja oli miettinyt monia esineitä. Mutta kun hänen mieleensä oli tullut Putinin vasemmassa ranteessa oleva sinihohtoinen kymmenien, ellei satojentuhansien eurojen arvoinen kello, Tarja oli tullut siihen tulokseen, että ei, hänellä on jo kaikkea. Tarjan mieleen muistui, kuinka ystävän kasvoilla oli käynyt videokuvassa väheksyvä ilme kun Niinistö oli ohjannut Vladimirin valtion edustusveneeseen. ”Köyhä Suomi”, -olisi siitä ilmeestä sivistynyt mimiikantuntija tulkinnut. -No, pakkohan jokin lahja on tuoda. Vain naisille ja naisenmielisille voi tuoda kukkia? -Tarja pohti.
Sitten hänen mieleensä putkahti idea. Annan Putinille oman rauhansuunnitelman Venäjän ja Ukrainan välille. Tarjan itsevarmuus ja itseluottamus olivat Kilimanjaron luokkaa, ellei ylikin. Se merkitsi, että kyllä Tarja tiesi, miten rauha Ukrainaan saadaan ja niin, että Putin sen hyväksyy. -Se tuntui yht´äkkiä loistavalta idealta. -Ja tänä iltana hän oli ostanut myös kauniin sinivalkoisen kukkakimpun lahjaksi. Siinä oli ripaus myös punaista, sillä kukkakimppu oli sidottu punaisella, kultareunustetulla nauhalla… Varmaan Vladimir ilahtuu kun saa noin kauniin lahjan, -siis idealahjan. -Se ei vie paljon tilaakaan matkatavaroissa, Tarja oli ajatellut. Ja sitä paitsi, kuka paremmin ja lähemmin olisi Vladimiriä tuntenut tässä maassa, kuin Tarja. Tämä diplomatiatilaisuus muistettaisiin historiankirjoissa Tarjan tuotoksena, -Tarja ajatteli. Hän päätti oitis taloon tultuaan ojentaa lahjan, kukkakimpun ja käydä tervehtimässä ystäväänsä, joka oli niin mukava taas pitkästä aikaa nähdä. Hän päätti halaamalla osoittaa, että maailmassa on vielä tilaa ja rakkautta Putinillekin. Erityisesti ystävien keskellä.

Mutta ennen kuin talon nurkat oli lumista polkua pitkin kierretty ja saavuttu talon pääovelle, Tarja havaitsi, että hänen toinen nahkahansikkansa oli pudonnut. Hän päätti palata jälkiään pitkin jonkin matkaa. Ehkä musta hansikas näkyikin valkoisessa, vasta sataneessa lumessa selvästi alle viidenkymmenen metrin päässä tulojäljen vieressä. Tarja kehotti miehensä odottamaan rauhassa. Hän vain hakisi hanskan. Herrasmies torjui Tarjan aikeen aikoen itse hakea hansikkaan, mutta tomeruuttaan Tarja jyrkästi kielsi ja aikoi itse hakea pudonneen käsineen. Tarja oli elämänsä monista opeista oppinut pitämään yhtenä tärkeimmistä sitä, että ei pidä heittäytyä muiden holhottavaksi ja vietäväksi. Hän halusi olla se, joka näkee, päättää, johtaa ja tekee…

Heti kun Tarja oli palannut polkua pitkin talon taakse, hänen silmiinsä osui tumma hahmo, joka näytti ryömivän lumessa kohti läheistä pensaikkoa. Oli alkanut olla jo niin pimeä, että Tarja oli tunnistavinaan isohkon koiran. Koirahan toki on tärkeä talon vartija, hän myös alkoi olla jo havainnostaan varma. Hänen juristimieleensä oli iskostettu lause, jonka myös Kekkonen oli aikanaan lausahtanut varmaksi totuuden osoitukseksi. ”Niin on, jos siltä näyttää”. Tuo lausahdus oli juristiopintojen myötä saanut muodon: ”Katsomme, että…” Mielipide totuuden vahvistajana oli myös politiikassa ollut tärkeää. Tarja oli jo unohtamassa koiran, erityisesti siksi, että koira näytti pikemminkin karttavan häntä sen sijaan, että olisi osoittanut hyökkäävyyden merkkejä. Tarja otti pudonneen hansikkaan ja alkoi reippain, hieman ontuvin askelin kävellä takaisin etuovelle päin.

Hänen kokemusmaailmansa koirista oli varsin runsas ja kontekstiin nähden oivaltava, mutta hänen alitajuntaansa tuo lumessa nelinkontin rynnistävä koira ei oikein sopinut mihinkään hänen tunnistamaansa koirarotuun. Mutta hän sulki sen mielestään. Tuota ehtii ajatella ja palauttaa mieleen kun jutellaan isäntäväen kanssa yhteisellä illallisella. Koirat ovat hyvä puheenaihe. Koiraihmisten kesken syntyy helposti synergiaa, -Tarja oivalsi. Nyt oli keskityttävä tärkeämpiin asioihin. Hän valmistautui mielessään Vladimirin tapaamiseen ja kertasi mielessään venäjänkielisiä, niistä korrekteimpia, kohteliaisuuksia.

Portailla hän kopisteli lumet kengistään, tervehti aina niin ystävällistä talonväkeä ja asteli varmoin askelin sisään. Oitis hän kysäisi: ”Missä huoneessa hän on? Hän tarkoitti Vladimiria. Hän halusi tervehtiä heti ja samalla rauhoitella vierasta, jonka tiesi hiukan mystiikkaan taipuvaiseksi. Kuultuaan siitä, että vieras lepäsi kolmannen kerroksen isossa 27 m2 kustavilaiseen tyyliin sisustetussa ja depladeenein ja arvokkain impressionistisin öljyvärimaalauksin koristetussa makuuhuoneessa, Tarja päätti oikopäätä kävellä sinne.

Ovella hän koputti kevyesti ja sanoi innokkaalla mutta rauhallisella äänellä: ”Tarja täällä!”

Ovi ei kuitenkaan auennut. Vastaustakaan ei kuulunut. Tarja vilkaisi miestään ja ihmetteli hiljaisuutta, joka räikeästi osoitti, että kaikki huoneessa ei ollut normaalisti. Tarja koetti ovenkahvasta, mutta havaitsi oven olevan lukittu sisältä päin. Viidentoista minuutin kuluttua oven takana olivat jo Tarjan ja hänen miehensä lisäksi talonväki. He katsoivat toisiaan. -Nyt on tapahtunut jotakin. Ehkä vieras oli saanut jonkun sairauskohtauksen. -Onko kenelläkään vara-avainta?

Vara-avain löytyi ja kun ovi avattiin, heitä kohtasi odottamaton näky. Huoneessa ei ollut ketään. Ikkuna oli auki. Kylmä tuuli puhalsi avoimesta ikkuna-aukosta lumihiutaleita sisään. Ne jäivät hetkeksi leijailemaan huoneilmaan, johon nyt oli vaikuttanut oven nopea heilautus ja luonnonvalkean läpikuultavan harsomaisen tylliverhon heilahdukset tuulessa. Tarja meni kiireesti ikkuna luokse ja katsoi alas. Sielläkään ei näkynyt ketään. Oli vain yhdet jäljet, jotka alkoivat ikkunan alta ja jatkuivat läheiseen pensaikkoon. ”Ei kai nyt sentään…” -Kävi äkkiä Tarjan mielessä. Eihän se ole mahdollista… Tarja vilkaisi taivaalle, jossa täysi kuu valaisi tienoon oudon kalpealla valolla. Ei kai vain Putin ole vamp…? Tarja keskeytti ajatuksensa. Eihän vampyyrejä ole olemassakaan. Se on a -ainakin minun käsitykseni. -Ajatteli Tarja kiireesti. Mutta jokin ei nyt ole kohdallaan. Hän järkevänä suomalaisena mietti… -Putinhan on kyllä ollut agentti…, -tuo ajatus jäi Tarjan mieleen ja se teki hänet jotenkin levottomaksi.

Jatkuu (Rabies)
Putinia ei löytynyt, hän oli kertakaikkiaan kadonnut. Talon isäntä oli soittanut 112:een ja suojelupoliisin päämajaan. ”Nyt on kuulkaa toimittava heti.” Heidän vieraansa oli kadonnut omituisesti. Oli kuitenkin jo myöhä. Talonväen ja Tarjankin miehensä kanssa oli mentävä jo levolle. Kummallisen tapauksen vuoksi Tarja ja hänen miehensä päättivät isäntäväen pyynnöstä jäädä heidän luokseen yöksi. Aamulla voitaisiin jatkaa tapahtuman selvittelyä.

Tarja pyöri sängyssä yöllä. Kalliit edustusta varten ostetut luxuspatjat eivät rauhoittaneet mieltä. Oli mahdotonta nukkua. Vasta aamuyöllä väsymys sai voiton ja Tarja nukahti. Hänen alitajuntansa alkoi tuottaa muistikuvia, jotka unessa sekoittuivat hänen illalla näkemäänsä isoon koiraan, joka oli mennyt pensaikkoa kohti sen näköisenä, että Tarja oli jo hetken luullut sitä sudeksi. Tarja oli lukenut edellisen päivän iltalehdessä Espoossa ja Kirkkonummella olevista susista, joita Masalassakin oli nähty liikuskelevan jopa kerrostalojen välisissä pikku metsiköissäkin. Tarja ajatteli kuinka vaarallisia ne voivat olla lapsillekin. Hänen muistiensa vampyyrifilmit ja hänen ystäviensä käymät keskustelut sekoittuivat unessa monenlaisiksi kauhutarinoiksi ja vampyyrien teoiksi.

Aamulla kun Tarja heräsi, hän näki ensimmäisenä mielessään kuvan edellisen illan takapihalla näkemästään ihmissuden näköisestä hahmosta. Aluksi hän arkaili kertoa siitä. Eivät muut uskoisi, -hän ajatteli. Mutta kun aamulla oli jotenkin hermostunut tunnelma aamupalapöydässä, hän päätti avautua näkemästään. Eihän jäänyt epäselväksi, vaan oli kiistatonta, että Putin oli mennyt ikkunan kautta pihalle ja pihalta oli vain yhdet jäljet pensaikkoon. Ainakin aihetodisteet viittasivat siihen. Tarja oli tosin hetken pohtinut sitäkin kysymystä, että vain noin kilometrin matkan päässä sijaitsi eräs Suomen puolustuksen kannalta tärkeä kohde. Mutta Tarja ei millään voinut uskoa, että Vladimir olisi lähtenyt verestämään kauan sitten Dresdenissä jo kymmeniä vuosia sitten opittuja taitojaan. Ei, -enemmänkin Tarjaa huolestutti edellisillan näky…

Viikko oli jo kulunut tuosta Tapahtumasta. Tarja oli toistanut kertomustaan ja selvää muistikuvaansa tuosta illasta. Tarina oli elänyt ja muuttunut eri muistikerroilla ja siihen oli tullut uutta sisältöä ja uusia piirteitä. Uteliaita oli riittänyt. Lopulta tapahtuma oli siinä määrin alkanut ahdistaa Tarjaa, että hänen oli varattava aika terapeutille. Rahaahan Tarjalla riitti. Hän varasikin kalliin yksityisen terapeutin. Joka osasi asettaa kysymykset niin kuin Tarja halusi.

”Olen kuullut, että sinä olit nähnyt, että Putin oli laskeutunut ikkunasta ja olit sitten nähnyt ihmissuden talosi takana. Vladimir oli kuulemma ollut sinulla kylässä. Oliko hän myös,…anteeksi, mutta minun on pakko kysyä, kun huhut kertovat, että Vladimir oli lähennellytkin sinua ja siitä voi hyvin kehittyä trauma ja ahdistus. Kerro nyt vapaasti…” -Terapeutti oli alkanut. Tarja muisti, että jo terapiatapaamista sovittaessa oli ollut puhetta, jonka terapeutti nyt toisti ja todisti. Tarja ihmetteli tosin, miksi ilmiselvää todistusta Putinin syyllisyydestä ei terapeutti maininnut. Olihan selvää, että Putin oli paennut teon tehtyään ikkunan kautta. Se, jos mikä, todisti Putinin syylliseksi. Siitä indikaatiosta aihetodisteena ei ollut kahta sanaa.
Joo, tuota,…Tarja aloitti. Onhan se tosi, että näin minä siellä ihmissuden näköisen ja tuo kertomasi pitää yhtä muistikuvieni kanssa,…Tarja mietti hetken, -noin pääosin.

Yksityinen terapeutti oli opiskellut Freudilaista psykologiaa ja käynyt opiskeluaikanaan myös itse terapiassa. Hänelle oli opetettu, että trauma heijastuu joihinkin kehon osiin. Niitä kohtia painellessa, jos Tarja oli tullut tilanteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, noihin ruumiin osiin oli syntynyt tilamuisti, joka vahvisti näkemystä siitä, että Vladimir oli käyttänyt Tarjaa hyväksi. Hmh, -miehethän ovat sikoja. Siitä oltiin yksimielisiä. Siitä ei tarvinnut soittaa Päivi Istalalle. ”Sika sika sika sika…” -radio-ohjelma kaikui kaikkien feministien päissä. Pian Tarjan kertomus sai uutta väriä ja naisterapeutti suositteli ottamaan yhteyttä asianajajaan ja nostamaan syytteen tuota sikamaista hyväksikäyttäjää vastaan…

Tarja ei kuitenkaan ryhtynyt heti tuohon operaatioon. Aikaa kului. Kun 20 -vuoden aika alkoi tuosta tapauksesta tulla täyteen, Tarja juristina tiesi, että oli tehtävä pian yksityisen terapeutin suosittelema rikosilmoitus. Hänellä ei kuitenkaan ollut terapeutin tekemää litteroitua selvitystä haastattelutilanteesta. Sen laki vaati. Ja, no. Eihän yksityinen terapeutti voinut antaa oikeudelle hyväksymiskelpoista lausuntoakaan, vaan piti olla oikeuspsykologin lausunto. Tämän vuoksi yksityinen terapeutti oli lopulta kieltäytynyt allekirjoittamasta edes vaadittua lausuntoa. Nimi oli siis otettava bulvaanilta. Tarja ymmärsi ns. mannermaisen oikeusjärjestelmän heikkouden. Sitä olisi osattava nyt hyödyntää. Hän oli tehnyt tutkimusta ja hän olisi mielessään voinut kertoa ainakin 80 puutetta mitkä koskisivat haasteen ja oikeudenkäsittelyn lainmukaisuutta ja oikeusvaltiosovellusta.

Totuutta ei voinut kukaan näyttää objektiivisesti toteen. Mm. siksi oli siirryttävä näytöistä nopeasti tulkitsemaan lakien soveltamiskysymyksiin tiettyä fiktiivistä tekoväittämää vastaan. Tuomitsemiskynnys oli näin tunteisiin vetoavissa oikeustapauksissa helposti mielikuvilla ylitettävissä. Voitaisiin vedota samaan kuin Saddam Husseinin ydinpommirikoksen varmistamisessa. Sanottaisiin, että ”Eihän savua voi olla ilman tulta.” Kuka nyt tuollaisia juttuja keksisi. Hussein oli todettu syylliseksi ja hänet häpeällisesti hirtettiin. Jälkeen päin tosin oli todettu, että Irakissa ei ollutkaan ydinaseita. Mutta yksi mies sinne tai tänne, ei feministille paljon merkitse…

Rabies (jatkuu)
Selvästi Putin oli syyllinen. Kaikkihan sen tiesivät. Mitäs nyt tehtäisiin. No, ei se haittaa, nämä jutut voitetaan mielikuvillakin, ei niihin näyttöjä tarvita, julkinen halveksunta tuon laatuisissa asioissa riittää julkiseen tuomioon ja sitten syyttäjän on helppo syyttää ja tuomarin tuomita. Ja sitä paitsi, yleisen ”me, too!” -naisasialiikkeen kampanjan onnistuttua ”sikahyvin” ja ollessa kuumimmillaan, ”rauta oli hyvä takoa.” Voidaan valita nainen asianajajaksi, syyttäjäksi ja tuomariksi, niin ja valmistelijaksi. - Avot, -saamme kyllä … Kaikkihan sen tietävät ja käsittävät, mutta suurin osa ei välitä. ”Tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka mitään”. Tuo vanha sanonta kävi mielessä. -ettei itse leimaudu. Stigmatisointi tarttuu kuin spitali. Ja onhan aina intressisyyksien ja motiivien, vahingonilon, kateuden, kaunan ja rahan ohjaamia, niin -ja juudaksia… -pohdittiin yhdessä. On varmaa, että meillä feministipiireissä nauretaan ja hykerrellään kun se mies, sika…

Miehethän ovat alistaneet naisia vuosisatoja. On vain oikeus…-naisten oikeus kostaa miehille… -Innostus oli Tarttunut myös innokkaaseen naisasianaiseen. Kutsutaan se pappi… haha, sitten kukaan ei epäile… haha…. Ja se varmaan löytää tuttunsa psykologin todistajaksi luomaan mielikuvia… Haha…, luottamuspääomia löytyy. Ei haittaa, vaikka he eivät ole nähneet mitään, eikä heillä ole mitään, millä osoittaa syyteväittämää todeksi. No, tuskin siihen kiinnitetään oikeudenkäynnissä edes huomiota. Riittää kun sanovat uskovansa. Ja hei, -voidaan kutsua syytetty keskustelutilaisuuteen, josta pappi ja psykologi sitten antavat todistajalausunnossaan valikoidun mielikuvan. -Joo, voitto on varma…haha, -sadistinen ilo alkoi läikkyä jo yli. Ja koska näyttöjä ei ole ja syytetty vaikkakin kiistää syyllistyneensä väitettyyn rikokseen, ei voi itse todistaa syyttömyyttään. Haha…, 20 vuoden jäljet alibeistakin ollevat mahdottomia…
Niin, ja käännetään syyttäjän ja tuomarin virkavastuu osoittaa syytetty syylliseksi päälaelleen. Meillä juristeillahan on riippumaton oikeus…, hetken hiljaisuus tuotti jälleen oivalluksen. Meillähän on substanssiporukkaa…, niin ja pappi, niin ja psykologi ja… Tosiaan, voiko jäädä varteenotettavaa epäilyä syytetyn syyllisyydestä. Hän varmaan yrittää pyytää näyttöjä, terapeutin litteroitua haastattelua ja ihmetellä bulvaanin allekirjoitusta ja ihmettelee myös, miten hänen puolustusasianajajansa vasta oikeuskäsittelyn alussa toteaa, että hän ei ole valmistellut puolustusta, vaan syytetty voi itse puolustaa itseään. …Ei ehei, juristiliitto ei siihen reagoi. Syytetyllä ei ole vastaajan oikeusturvanormien suojaa, mutta… …Meillä on riippumaton valta päättää. Haha…, Suomen niin kutsuttu onnellisuuskäyrä alkoi feministimielissä hipoa kattoa ja voitonriemurasiaakin kuumottaa.

Mutta oikeudessa on estettävä syytettyä kertomasta mitään. Ei oteta sen mahdollisia kirjallisia todisteluja vastaan. Ei anneta sen puhua. Sanotaan, että ole hiljaa, sinullahan on asianajaja jne. Ja sen asianajaja sanoo, että en ole tehnyt puolustusta koskevaa materiaalia, vaan syytetty saa itse puolustaa itseään. … No, sano nyt ainakin nimesi ja osoitteesi. -Ja jonkun todistajan on näyteltävä itkukohtaus. Oven suljettuaan voi sitten nauraa ja sanoa: ”Hyvinhän se meni.” Kyllä me hoidetaan juristikavereiden kesken tämä homma.

Näyttöjä ei tosin ole ja onhan juttu päässyt vanhentumaankin, mutta dramatisoidaan asia törkeäksi teoksi. Ainahan voi värittää ja keksiä uuttakin tarinaa… Kun he totesivat, että jutun käsittely oli lipsauttanut syyteoikeuden 20 vuoden kuluttua väitetystä teosta, myös vanhentuneeksi, oltiin hetken aikaa hiljaa ja mietittiin. Sitten tuli oivallus: Riippumaton valtaoikeus ja voidaanhan todeta, että asia on yhteiskunnallisesti niin tärkeä, että syyteoikeuden vanhenemista ei tarvitse huomioida, pääasiahan on oikeusvaltioperiaate, ”…haha”, -lipsahti.


Mutta palataan ajassa taaksepäin. Hetkeen, kun Putin oli laskeutunut ikkunasta lumiselle takapihalle. Putin oli merkitty mies. Hän ei kuitenkaan tiennyt mitä oikeasti talossa oli tapahtunut sen jälkeen kun hän oli ottanut Ritolat, eli paennut kiireesti ilmiselvän uhan tultua ilmi ja siten todennäköisesti hän oli välttynyt vampyyrien puraisuilta. Vladimir ei onnekseen edes tiennyt mistä kaikesta häntä tultaisiin syyttämään. Elinkautinen kärsimys oli vasta edessäpäin.

Hän ei ollut lukenut myöskään Iltasanomista juttua siitä, että Suomessa oli ryhmä, jossa oli myös mukana poliiseja. He olivat ottaneet tehtäväkseen tuhota seksuaalirikoksiin tuomittujen koko elämä koko elinajaksi. Se oli vallitsevan oikeusjärjestelmän yksi kriteeri oikeusvaltioksi määrittelyissä. He olivat kuin Saulus Tarsolainen vainohankkeissaan, totisia tovereita kuin sekalainen inkvisitouskovaisten salaseura, oikeuden lähettiläitä kuin Juudas Iskariot ja sitä paitsi oli hauska kiusata vallankäytön objektia, joka oli heitä; mahtimiehiä ja naisia kohtaan puolustuskyvytön. Se uutinen oli tosin poistettu nettijulkaisusta jo tuntien sisällä julkaisusta. Jotkut tarkat uutisten seuraajat olivat tosin ehtineet ottaa jutusta kuvakaappauksen ennen jutun poistamista. Samalla oli käynyt selväksi mitkä henget ja minkä hengen alaisuudessa oikeusvaltiota päättäjät tulkitsevat, säätävät ja johtivat.

Putin oli kävellyt jo tovin matkaa, ehkä kolme-neljä kilometriä. Jäljellä helikopterin laskeutumispaikalle oli jäljellä noin 12 kilometriä. Vladimir pisti juoksuksi. Korvia ja käsiä paleli, mutta juoksu piti hänet riittävän lämpimänä. Puolentoista tunnin kuluttua hän oli jo helikopterinsa luona. Hänellä ei ollut aikaa soittaa kuljettajalle, vaan hän meni tottuneesti ohjaamoon ja käynnisti helikopterin. Tästä hullusta vampyyrien maasta oli päästävä kiireesti pois. Kun hän vain pääsisi kotimaahan elävänä, hän ei enää ikinä jalallaan astuisi tälle maaperälle. Olihan hän kuullut äidiltään tarinoita kärpässieniä ja pervitiiniä nauttivista viikingeistä ja berserkeistä, mutta että vampyyreja.

Helikopteri kaarsi yötaivaalle ja suuntasi matkansa kohti itää. ”Voi mamma mia! Äiti maa ja Maria!” -kävivät hänen mielessään. ”Gospodi pomiloi!” -Vladimir sanoi ääneen, teki ristinmerkin ensin ylhäältä otsalta alas ja sitten oikealta olalta vasemmalle. Hän oli tottunut tekemään sen pitämällä peukalon keskisormen ja etusormen päitä yhdessä. Hän pyyhki juoksussa noussutta hikeä otsaltaan ja keskittyi nyt mittareihin. Sitä ennen hän oli jo poistanut transponderit päältä. Hänen mieleensä nousivat jostakin aika-avaruudesta Zirinovskin puheet kolmannen maailmansodan alusta. Oliko Jumalan kosto jo piankin siunaantumassa…? Ehkä voin myös itse hiukan siihen vaikuttaa, Putin pohti. Hänen kasvoilleen oli levinnyt tuon pienen onnen hetken autuas, ulkopuolisesta ehkä selittämätön, ilme.

Putin oli oppinut suomalaisilta myös yhden hyveen. Nimittäin virsien laulamisen. Karaokematkoillaan hän ei kuitenkaan ollut niitä esittänyt. Mutta hän oli oppinut virsien mieltä rauhoittavan vaikutuksen. Nyt oli sellainen hetki, jolloin oli hyvä lukea ääneen mielestään akafis rukous ja veisata muutama muistissa oleva virsi. Hän mietti hetken ja alkoi laulaa: ”Jumalan haltuun anna sun tiesi, tarpeesi. Ja etehensä kanna surusi murheesi. Hän, joka sinut loi. Sinulle hengen soi. Hän tarpees kaikki tietää. Sua auttaa tahtoo, voi… …Ja ristit, tuskat, vaivat, hän poistaa aikanaan.” …Ihana, gromnaja ja mahtava kotimaa siinsi vihdoin horisontissa. Mitenhän Alina ja pojat pärjäävät? Pitää ostaa heille tuliaiset kotimaasta kun Suomesta ei ehtinyt niitä hankkia. -Vladimir mietti. …

Hän päätti kotona Alinan kanssa kertoa pojilleen Lännessä kuulemansa sadun. Sen nimi oli Evoluutio. Se kuului pääpiirteissään seuraavasti:
”Evoluutioteorian mukaan, juuri kun tyhjästä oli syntynyt maailmankaikkeus, koska se oli evoluution kannalta järkevää… -tai no ei ihan heti. Maalla oli vain skorpioneja ja vedestä ryömi sammakon näköisiä öttiäisiä, olivatko peräti liejuryömijöitä? Kummasta kehittyivät ensimmäiset nenäapinat, joita vilistää vieläkin Borneon liaanimetsissä kuin Tarzaneita? Terävät kulmahampaat kehittyivät kun ”evoluutio ymmärsi edulliseksi kehittyä”, jotta ”kaulasta” pureminen tulevilla ”vampyyreillä” ja ”vampeilla” helpottuisi?”
Pojat varmasti, jos eivät tukehdu naurusta, ymmärtävät paremmin, että Lännessä elämä on natsien käsissä. Uskaltaako tuota edes kertoa, Vladimir alkoi jo empiä. Sehän voi hulluudessaan vahingoittaa herkässä nuoruudessa olevaa mieltä…
No, mietitään sitä sitten. Aamuauringon ensi säteet kertoivat Vladimirille terveiset Venäjän ihanilta tuulisilta aroilta ja Uralvuoriston jylhyydestä. Impressiot tsassounista, samovaareista ja hämyisistä luostareista ja ystävistä loivat ”Volodjan” mieleen kodikkaan tunnelman.


• Rabies, jonka aiheuttaja on hermohakuinen lyssavirus.
• Eläinten rabiesta kutsutaan raivotaudiksi, ihmisten tautia vesikauhuksi.
• Rabiesta esiintyy kautta maailman.