Suomessa ei ole appelsiinitarhoja eikä itämeressä kalastella haikaloja. Syyn siihen ymmärtävät kaikki.
Hampaiden vihulainen sokeri sen sijaan kituu jollakin tavalla täkäläisessä maaperässä. Ilmeisesti siitä syystä Suomessakin jotkut ovat jostain syystä keksineet harrastuksekseen sokerijuurikkaan viljelemisen. Kyseessähän on sikäli älytön hobby, että sokeri ei oikeasti näillä leveyspiireillä viihdy, eikä sokerin suhteen ole järkiperäisiä syitä olla edes omavaraisia. Nyt EU on karsimassa ylituotantoa, mikä "uhkaa" tätä harrastusta.
MTK:n öykkäri-isännät ovat nousseet vaahtoinen heinänkorsi suupielessä puolustamaan tätä veronmaksajien kustantamaa puuhastelua. Menetetyt tuet pitäisi kuulemma korvata täysimääräisesti ja tuttuun tapaan valtion kukkarosta. Samanaikaisesti suomalaista teollisuustuotantoa liputetaan halvemman työvoiman maihin. Tällainen toiminta on ilmeisesti MTK -elättien mielestä lähtökohtaisesti oikein - onhan kyse globalisoituvasta maailmasta.
Vaikka vähäiset verosenttini eivät olekaan korvamerkittyjä, toivon silti että mahdolliset tukiaiset jaettaisiin sinne, missä oikeasti tuottava työ on uhattuna. Sokerin kohdalla minulle on aivan sama, mistä päin maailmaa tulleella makealla hampaani syövytän.
Jää hyvästi suomalainen sokeri - maistutkin jo liian kitkerältä.
Hampaiden vihulainen sokeri sen sijaan kituu jollakin tavalla täkäläisessä maaperässä. Ilmeisesti siitä syystä Suomessakin jotkut ovat jostain syystä keksineet harrastuksekseen sokerijuurikkaan viljelemisen. Kyseessähän on sikäli älytön hobby, että sokeri ei oikeasti näillä leveyspiireillä viihdy, eikä sokerin suhteen ole järkiperäisiä syitä olla edes omavaraisia. Nyt EU on karsimassa ylituotantoa, mikä "uhkaa" tätä harrastusta.
MTK:n öykkäri-isännät ovat nousseet vaahtoinen heinänkorsi suupielessä puolustamaan tätä veronmaksajien kustantamaa puuhastelua. Menetetyt tuet pitäisi kuulemma korvata täysimääräisesti ja tuttuun tapaan valtion kukkarosta. Samanaikaisesti suomalaista teollisuustuotantoa liputetaan halvemman työvoiman maihin. Tällainen toiminta on ilmeisesti MTK -elättien mielestä lähtökohtaisesti oikein - onhan kyse globalisoituvasta maailmasta.
Vaikka vähäiset verosenttini eivät olekaan korvamerkittyjä, toivon silti että mahdolliset tukiaiset jaettaisiin sinne, missä oikeasti tuottava työ on uhattuna. Sokerin kohdalla minulle on aivan sama, mistä päin maailmaa tulleella makealla hampaani syövytän.
Jää hyvästi suomalainen sokeri - maistutkin jo liian kitkerältä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
....viljelyskasvi nimenomaan Suomen olosuhteisiin ja sen viljely kertakaikkiaan mainio ihan vaan harrasteenakin, vaikka harvalla nyt on varaa enää mihinkään ei-koneistettuihin sokeriviljelmiin, jossa nautintoa riittää harvennuksesta aina sitten naattien listintään syksyn sateilla.
Kyllä Suomessa juurikkaan viljelyä pitäisi vaan nyt jotenkin ruveta lisäämään.
Lisämaata juurikkaan viljelyyn pitäisi saada välittömästi vaikkapa tuolta Karjalasta, jossa se menestyi hyvin sielläkin ennen sotia.
En ymmärrä, millä perusteella Suomen juurikastuotanto on rankattu jotenkin tehottomaksi. Se ei voi pitää paikkaansa.
tulevaisuudessa sokerisi tulee entisiltä sademetsien alueelta tiloilta joiden työvoiman asemaa voidaan verrata maaorjuuteen.
>Vaikka vähäiset verosenttini eivät olekaan korvamerkittyjä, toivon silti että mahdolliset tukiaiset jaettaisiin sinne, missä oikeasti tuottava työ on uhattuna. Sokerin kohdalla minulle on aivan sama, mistä päin maailmaa tulleella makealla hampaani syövytän.<
Olet ristiriitainen toista alaa pitää tukea että työpaikat säilyisivät kun taas toiselta haluat kuitenkin rahat pois vaikka hyvin tiedetään siinä häviävän muutama tuhat työpaikkaa. Ei danisco olisi täällä enää pitänyt tehtaitaan jos ne olisivat tuottamattomia.
Suomessa sokeria vuodesta 1918.
Sokeri kuin sokeri; aina sitä mollataan ja musta- maalataan tavalla tai toisella ja yritetään viedä
sokerimarkkinoilta maine.
Itse kyllä olen aina käyttänyt vain tumminta mahdollista ruokosokeria - silloin äärimmäisen harvoin, kun sitä tulee käytettyä jossakin ja harvemmin sitä nyt jaksaa sitten ruveta hakkaamaan jotakin kovettunutta sokeripaakkua ja yrittää saada siitä jotakin irti.
Itse asiassa en ole tainnut ikinä elämässäni ostaa juurikassokeria kuin tomuna ja sitten ehkä pari kerta fariinia.
Brasiliassahan ruokosokerista valmistetaan biopolttoainetta.
Kai Suomessa on sokerijuurikkaan osalta myös ollut jotakin biopolttoainekokeita tai ainakin kuvittelisi niin.
Painotankin kirjoituksessani kohtaa "OIKEASTI tuottava työ". Mielestäni on vaan järkevämpää panostaa tuottavaan työhön, kuin kalliiksi käyvään puuhasteluun.