Apostoli Johanneksen neuvo, miten saat synnit anteeksi!

Pelkkä uskominen ei vielä ketään pelasta eikä pese syntejä pois.

Johannes viittaa kasteeseen ja ehtoolliseen, jossa syntien anteeksisaaminen konkretian tasolla tapahtuu. Ei muutoin.

Jeesus otetaan vastaan kasteessa omaksi vapahtajaksi ja pelastajaksi ja Pyhän Hengen lahjan antajaksi. Ei missään lahkolaisten hurmoshenkien kikkailuissa. Kannattaa varoa lahkolaisten irtohenkien kosketuksia ja henkikasteita, ja niiden antamia ihania kokemuksia. Taivasmatkkoja, trippejä ja pelastusvarmuuksia, miksi niitä myös kutsutaan, kun ihmisiä eksytetään antikristillisiin jenkeistä tuotuihin uskonlahkoihin maksaviksi jäseniksi.


1. Joh.5
5 Kuka siis on, joka voittaa maailman, mutta se joka uskoo, että Jesus on Jumalan Poika?
6 Tämä on se, joka vedellä ja verellä tulee, Jesus Kristus, ei ainoastansa vedellä, vaan vedellä ja verellä. Ja Henki todistaa, että Henki on totuus.
7 Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:
8 Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat.
9 Jos me ihmisten todistuksen otamme, niin on Jumalan todistus suurempi; sillä tämä on Jumalan todistus, jonka hän Pojastansa todisti.

Syntien tunnustaminen Jumalalle ja kokoontuessa yhteen toisillemme.
Siinä on Kristinuskon ydintä ja hyvin hyvin tärkeää.
Niinkuin avoimella nöyrällä sygäbellä pyydetään apuakin ja tpisten puolesta rukoillaan niin samalla nöyryydellä tunnustetaan synnit.

Mitä sitten jos onkin elänyt synnittömästi, miten se palkitaan?
Onko uskonto rakennettu vain syntisten anteeksiantokanavaksi?

Niille jotka uskoo/luottavat Jeesukseen, on jo kaikki anteeksi annettu Jeesuksen ristin kautta. On toki tärkeää ymmärtää että parannuksenteko, on se mitä anteeksiannetuilta odotetaan, ei siksi että sen kautta tulisimme vanhurskaiks, vaan koska meillä on jo vanhurskaus Jeesukselta.

Pahat henget uskoon Jeesukseen ja tunustaa hänet Korkeimman Jumalan pojaksi. Mutta ei se pelkkä uskominen niitä pelasta.

Ap. t. 19:15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?"

Se synti joka meihin tuli aatamin ja eevan kautta jätti meihin virheen joka kulkee meissä kaikissa mukana.
Meissä on väylä tekemään syntiä Jumalaa ja itseämme vastaan.
Jeesus tuli toki ja teki pelastuksen eli uskomalla Häneen, mutta se ei muuta sitä, että meillä edelleen on tämä osa mukana joka kykenee tekemään vääryyttä.
Tunnustakaamme siis syntimme jos joskus lipsahdamme tekemään .
Se on tärkeä asia.Itse näen tämän niin,että omalla ylpeydellämme ja sillä, että emme tunnusta ja käsittele asiaa sidomme syntiä itseemme ja kun tarpeeksi sidomme, emmekä käsittele eli tunnusta niin syntivuori kasvaa saati, että Jumala ei vie pois sitä.
Se kasvaa ja kasvaa ja vääryys menee seuraavaan vaiheeseen.
Siksi täytyy tuoda vääryys valoon jotta Jumala oikeamielisenä puhdistaa ja HÄVITTÄÄ synnin niiltä jotka ovat Hänen omakseen tunnustaneet.

Kyllä Jeesus paljasti oikeille hänen kanssaan kulkeneille apostoleille kaiken mahdollisen, mitä autuuteen ja pelastukseen tarvitaan. Ei siihen ole mitään lisäämistä eikä tarvita enää Tarsolaisia murhamiehiä.

Joh. 15:15

En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

YLLÄTYSKÖ

Olet näköjään lukenut ”Rabies” -kevennyksen. Ja olet ihmetellyt, mikä tarkoitus tuolla kirjoituksella on. No minäpä kerron. Onkin sitten aika sanoa hyvästit? Vai toivotko, että kerron ja kirjoitan vielä?

”Rabies” on oikeasti kevennys. Mutta samalla se on tarkoitettu pohdittavaksi. Esimerkiksi Lutherin katekismuksen käskyjen selitykset on hyvä uskovankin ajoittain lukea. Vaikka ei olekaan lain, vaan armon alla. Rabies, kevennys -kirjoituksen yksi kirjoitusta motivoiva tekijä on Lutherin selitys käskystä: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Lue se tänään ajatuksella ja mieti, olisiko pahansuomuus koskaan uskovaisen tunnusmerkki. Pahansuomuuden inkvisitionaallinen ajattelu ei lähde uskosta, eikä oikeudesta, vaan pahuudesta. Useinkin tuomion henki on sadistinen ja ”erilleen heittäjä” Diabolos.

Raamattuun on kirjoitettu: ”Ettepä te ole saaneet tuomion henkeä…, pelon henkeä… vaan rakkauden ja raittiuden hengen…” Lue tarkemmin Raamatusta mikä on rauhan ja rakkauden, armon ja totuuden henki. Jumalan hengen johdatuksessa rakkauden kaksoiskäsky avautuu Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jumalan hengen johdatuksessa ja sen ohjeita seuraamalla ei aiheuta lähimmäiselle tarkoituksella, vääryydellä tai/ja luuloilla ja mielikuvilla tuotettuja elinkautisiakin vahingollisia stigmoja ja kärsimyksiä ja taloudellisia ahdinkoja ja lopputulemana myös ”kirkonkiroukseen ja pannaan” yms. johdattelua vahingonilon kanssa.

Lutherin käskyjen selityksessä painottuu inkvisionaalisen tuomion hengen sijaan rakkauden, armon ja totuuden puhdistava voima. Pyhän hengen kihlapantti on jokaisella, joka on käynyt ahtaasta portista, syntien sovittajan tielle. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Joka minuun uskoo hän tulee sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Jeesuskin oli vertauksineenkin suorapuheinen, mutta perimmältään hyväntahtoinen. Jeesus sanoi prostituoidullekin, että ”en minäkään sinua tuomitse… Mene, äläkä…” Se menettely sai Syykkarin kaivoltakin lähteneen naisen ilon valtaan. Jumala vihasi syntiä, mutta … Lue Raamatusta tarkemmin.

Usein olen nähnyt, että joillakin sekoittuvat kaksi asiaa. Toisaalta synti ja syntisyys, josta Raamatussakin puhutaan, että synnin palkka on kuolema. Ja, että yhdenkin synnin palkka on sama kuin ns. ryöttäsyntisen palkka. ”Jos yhdenkin lain rikkoo, on vikapää koko lakiin.” Esim. ns. Kristofferin maanlaissa tuo käytäntö oli inkvisitionaalisessa tuomiohengessä kirjoitettu myös lakiin. Jopa kiroilusta oli säädetty kuolemantuomio. Huomasin Nurmijärvellä, eräällä koskella esittelytaulun, jossa todettiin Suomessakin varsin myöhään vielä sovelletun Ruotsin peruna saatua Kristofferin maanlakia. Jos ja kun joskus käy niin, että uskovaisenkin mielissä sekoittuvat maallinen ja uskon perusteiden oikeustulkinta, se voi helposti vihollinen sitä kautta tuhota paitsi rehellisyyden ja oikeuden syvimmät tarkoitukset ja uskon totuuden ja puhtauden. Inkvisitioajattelu turmelee samalla keskinäisen ja veljellisen ja sisaruksellisen rakkauden. Se henki pyrkii heittämään ulos ja erilleen. Sen juuret ovatkin ihmisen kaksiosaisuuden siinä kolmiliittoisessa vihollisessa, Diaboloksessa.

Jumalan henki on sen sijaan armon ja rauhan ja ilon henki. Se pyrkii nostamaan kadonneen lampaan, se pyrkii auttamaan hakattua, tien laitaan haavoitettua, kuin laupias samarialainen Jeesuksen kertomana, se pyrkii ohjaamaan lampaat sille laitumelle, jossa itse Herra jeesus lahjoittaa ansiottomalle elämän, onnen ja autuuden; uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan…, kuten mm. Apostolisessa uskontunnustuksessa todetaan. Oikea usko on siellä, missä oikein saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan (Raamatusta) Voit lukea myös:
saman: Pyhä henki kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja ainoassa oikeassa uskossa varjelee. Lue myös: ”Minä uskon, että minä en omasta järjestäni enkä voimastani voi Jeesukseen kristukseen uskoa, enkä hänen tykönsä tulla, mutta Hän on valistanut minua lahjoillaan…”
Jos joku sanoo, ettei hänessä ole syntiä, hän tekee…valehtelijaksi, eikä totuus ole hänessä. Jumalan henki todistaa, että ihmiset ovat kaikki tehneet syntiä. Ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Ihmisen voi pelastaa vain uskonvanhurskaus ja sekin on Jumalan työ a:ta Ö:hön. Perisynnin turmelus on myös kostavan vahingoniloisen tuomiohengen taustalla. Siitä Jeesuksen ”poskivertaus” myös kertoo. Jumalan kosto, millainen se on. Se on pelottava. Siksi Jeesus ja Stefanuskin rukoilivat myös vihollistensakin puolesta. ”Älä lue heille tätä synniksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”

Se pitää nöyränä ja lapsen paikalla Jumalan armovaltakunnassa. Kristuksen lahjavanhurskaus ohjaa olemaan armollinen myös lähimmäistä kohtaan. Rakastamaan armossa ja totuudessa. ”Bokstavi kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi.” Katuva syntinen saa kaikki syntinsä anteeksi Jumalan armovaltakunnassa Pyhän hengen viran voimalla sovinnosta saarnata. Syntiseksi itsensä löytävä saa tuntea Jumalan rakkauden voiman. Kun kaikki on anteeksi, niin mikään ei ole kanteeksi.

Maallinen oikeus ei ole tulkittavissa samoin. Vaan syytetyn on ollakseen teosta tuomittu oikein, ollut saatava asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa ja oikeudenmukaisessa oikeuskäsittelyssä tuomioistuimissa, jossa oikeusprosessissa hänelle taataan kaikki vastaajan oikeusturvan takeet. Totuus ja oikeus ovat perustettava siis paitsi voimassa olevaan lakiin, myös objektiiviseen totuuteen, eli on varmistettava myös, että se mitä väitetään tehdyn, on sekä väitteen sisällön, että normien suhteen juuri väitetyn syytteen mukainen ja se on oikeasti, eikä mielipitein ja luuloin näytetty toteen. Noin ei kuitenkaan aina ole. Salakähmäisimmissä tuomiohakuisissa prosesseissa ne on jopa määrätty aikuisten välisissäkin oikeustapauksissa ratkaisut perusteluineen ja tausta-aineistoineen 50 vuodeksi salattaviksi, jotta niitä ei voitaisi tutkia ja mm. vastaajan oikeusturvanormien noudattamatta jättämistä verifioida ja todistaa.

Jos vastaaja myöntyy tehneensä rikoksen, jota hän ei ole oikeassa elämässä väitetyn rikoksen osalta tehnyt, hän valehtelee, eikä totuus ole hänessä. Hän on kuitenkin voinut tehdä synnin, josta hänen on ollut hyvä tehdä parannus. Syntiä voi olla jokin asiaan liittyvä tunne tai teko, joka ei ole syytteen mukainen. Esimerkkinä voin mainita, että herkällä omallatunnolla hyvinkin pienet rikokset, alkaen suuttumisesta ja pahoista ajatuksista tai sanoista, voi Kristuksen kasvojen paisteessa näkyä ”roskana tai malkana”, joka kehottaa pyytämään anteeksi. Tuo voidaan pahantahtoisessa kertomuksessa ottaa myös näytöksi toteamalla, että hänhän on pyytänyt anteeksikin tekoaan.


On todettava, että anteeksipyytäminen on uskovalle normaali ”jalkojen pesu” ja ”joka päivä on armo uusi”, kuten virressäkin lauletaan. Se ei todista, että on syyllistynyt rikokseen tai mihin tahansa väitettyyn tekoon. Lain edessä oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen ei myöskään oikeuta tuomitsemaan mielikuvituksen ja valemuistojen perusteella kymmenien vuosienkin jälkeen kun syyteoikeuskin on jo vanhentunut. Muistutan tässä myös Julia Korkmanin ja Elisabet Loftuksen muistitutkimuksista sekä mm. Pekka Santtilan yms. tutkijoiden kirjoituksista, joissa oikeudenmukaisesta oikeusprosessista ja valemuistoista ja rikastettujen väärien muistikuvien argumenteista ja niiden käytöstä ovat asiantuntijat kirjoittaneet.

Ei voida lähteä siitä, että hänelle ei ole tullut synnintuntoa teostaan. Maallisen lain ja väitetyn teon suhde on oltava aukoton. Lain mukaan epävarmoissa tapauksissa on tuomittava syytetyn eduksi. Tässä hiukan johdantoa, jos luet ”Rabies” -kevennyksen uudelleen.

Miten se suhteutuu maalliseen lakiin, niiden rikkomisiin ja rikoksista säädettyihin rangaistuksiin? Pysähdy miettimään tuota ja ymmärrä, (jJs.), että maallista ja hengellistä regimiä ei pidä sekoittaa toisiinsa inkvisitionaalisella tavalla ihmisen elämän tuhoamispyrkimysten motivoidessa toimintaasi, ihmiskäsitystäsi, totuuskäsitystäsi, yhteiskuntakäsitystäsi, eikä varsinkaan oikeuskäsitystäsi. Jos ja kun usein ”laki on niin kuin se luetaan.” -sanonnan mukaisesti maalliseen oikeustulkintaan ja käytäntöihin sekoittuvat aina politiikka, henkilöiden ja valtajärjestelmien intressisyydet ja maa- ja aluekohtaiset tarkoitukselliset valinnat.

Tarkoitusperät noissa päätöspöydissä ja tulkintakonteksteissa eivät lähde puhtaasta sydämestä ja rakkaudesta, vaan pakottavasta ja väkivaltakoneistojakin hyödyntävistä voimapoliittisista ja valtapoliittisista vaikuttimista ja totuus- ja oikeuskäsityksestä. Voit lukea asiasta esim. perehtymällä oikeusfilosofiseen kirjallisuuteen.
Maallinen oikeus on toisaalta sanktioivaa, ohjaavaa, mutta myös pakottavaa. Mutta lakeja oikein sovellettaessa myös kannustavaa, oikeaan ohjaavaa ja yhteiskunnallisesti rakentavaa.

Edellytys maallisen oikeuden ”oikealle ja rehelliselle orientaatiolle”, pyrkimyksille ja soveltamiselle on mm., että totuus on se mitä väitetään totuudeksi, väitetyt teot ovat tehty oikeasti ja teoista säädetty rangaistus / sanktion on perustettu kirjoitettuun ja voimassa olevaan lakiin. Usein hämärretään lain kirjainta ja tulkintaa erilaisten aatevirtausten ja valtajärjestysten tahoilta. Totuus nähdään tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä ja arvovalintoina. ”Laki on niin kuin se luetaan” tunnettu sanonta yhdessä sanonnan ”ei korppi korpin silmää noki”, kanssa ohjaa lainkäyttöä. Ollakseen oikeuden mukainen, tuomioistuinlaitoksen päätös on perustuttava lähtökohtaisesti alueella voimassa olevaan lakiin ja voimassa oleviin säädettyihin muihin normeihin.

Vastaajan oikeusturvaa sääteleviä lakeja ja normeja on kirjattu mm. prosessioikeussäädöksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussäädöksiin, totuutta koskeviin objektiivisuusvaatimuksiin, syyttäjän ja tuomarin ohjeisiin, asianajajia koskeviin sääntelyihin ja vaatimuksiin jne. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka kirjoitti: Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksena on totuuden objektiviteetin ehdoton noudattaminen. Katso tarkemmin hänen kirjoituksistaan.

Mutuperiaatteella oikeutta jaettaessa mielivalta ja väkivalta rehottavat ja pahat henget ja ihmisten alhaiset intressisyydet johtavat ja ohjaavat päätöksentekoa. ”Rabies, eli raivotauti” ihmisten välisissä suhteissa? -mistä se saa voimansa? Hyvästä vai pahasta ihmisessä ja ihmisissä, jos on kysymyksessä ns. intersubjektiivinen diktatuuri? Kerro sinä!


Lopuksi haluan todeta, että minulla ei ole tietenkään mitään oikeamielisiä, yhteiskunnallisesti vanhurskaita vastaan. Mutta kehotan kaikkia ajattelemaan ja elämään ratkaisukeskeisissä totuustulkinnoissaan ja toimissaan rehellisyyden, totuuden ja rakentavaan yhteiselämäänkin pyrkivällä tavalla. Ja syntisiä etsimään armoa ja totuutta, joka kestää myös viimeisellä tuomiolla!


Näyttää siltä, että vääriä tuomioita vahingoniloisesti ja mielivallan hurmassa tehdään poliittisista tarkoituksenmukaisuuksista lähtien. Erityisesti oikeustapauksissa, joissa mielivallan kohde kuuluu valtaryhmittymän kannalta negatiivisin sosiaalisin mm. uskonnollisiin ja vastakulttuurisiin stigmoin leimattuihin ryhmiin. Eikä vain Venäjällä, Kiinassa, USA:ssa, Arabimaissa jne., vaan myös kotosuomessa. Väärien tuomioiden tekemistä ylpeys ei anna periksi tunnustaa. Vaan äänestytetään vastaajan oikeusturvastakin riippumaton valta päättää. Sen vallan luonne on säätyerioikeus, mielivalta ja oletus siitä, että muut eivät ymmärrä kuin ne, joille tuo mahti on annettu. Se onkin nähtävä ns. intersubjektiivisena diktatuurina, joka pakkoalistaa kansalaiset kumartamaan tuolle epäjumalan kuvalle ja hirviölle. Jos se helakanpunainen…on päästetty irti…, se josta Ilmestyskirja kertoo; onko lopulta Zirinovskin kolmannen maailmansodan ennustus Jumalan johdatusta viimeisten aikojen… Kerro sinä. Vai pitäisikö hakea totuutta muualta? Kerro sinä!

Mutta jos se on Jumalalta säädetty esivalta, sitä on kunnioitettava ja sille on alistuttava kaikkialla muualla, paitsi ”Sadrak, Mesak ja Abednegon” tapauksessa?

Siunatkoot Jumala armossa ja totuudessa meitä jokaista! Hänen rakkautensa voima pesee puhtaaksi, jos joutuu johdantaan. Kuten vanhassa virressä, ennen sen sanojen muuttamista, veisattiin. Kuuntele ja laula itsekin tänään virsi: ”Soi kunniaksi luojan, nyt virsi kiitoksen. Tuon kaiken hyvän tuojan ja …”

Ja kilpailkaamme kahdessa asiassa. Toinen toistemme kunnioittamisessa ja siinä kilpailussa, joka eteemme pantu on. ”Ei väsyä kesken matkan, tien kaitaisen kulkija saa. On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan. On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan.”
”Silloin itse Jumala on pyyhkivä heidän kyyneleensä, eikä kuolemaa ole enää oleva… Turmeluskin on poissa….”

Kiitos seurasta näiden kirjoitusteni parissa jokaiselle niiden lukijalle. Pyrkimykseni ei ole ollut paha. Rakkaudella sinuakin kohtaan olen näitä kirjoittanut. Kuten äitivainaa tapasi sanoa: ”Ettei sinullekkaan pahasti kävisi.” Hei hei, vai Jumalan rauhaan! Saan sinua hyvästellä?
Kaikkinäkevä Jumala meitä auttakoot ja ohjatkoot tahtonsa mukaan!

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Käännyttämällä aikaansaatu lahkousko on este ja tulppa saada Totuuden Henki asuvaiseksi.

Joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, ei voi olla Jeesuksen seuraaja.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

No sehän käy helposti.

Syntien pois peseminen on eri asia kuin anteekiantamisen käytäntö.

Jumala pesee synnit kasteessa ja ehtoollisessa, mukaanlukien perisynnin kadotustuomoin kirous pestään pois.

Kuka vaan voi julistaa toiselle pelkän syntien anteeksiantamisen, mikä on pelkkä psykologinen huojentava kokemus.

Kyllä Jeesus paljasti oikeille hänen kanssaan kulkeneille apostoleille kaiken mahdollisen, mitä autuuteen ja pelastukseen tarvitaan. Ei siihen ole mitään lisäämistä eikä tarvita enää Tarsolaisia murhamiehiä.

Joh. 15:15

En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

Aamen!

Emme ole syntisiä. On syntiä syyttää muita ja vaatia elämään omien käsitysten mukaan.

Tämä on kristinuskon ja evankeliumin ydinkysymys.

Kiitos Jeesukselle!