Miksi olen olen täällä vaikka tiedän että millään kirjoittamallani ei ole mitään merkitystä kenellekkään toiselle. Miksi jotakuta edes kiinnostaisi kuulla toisesta jota ei edes tunne. Olen täällä lähinnä itseni takia. Kirjoittamalla saa jotkut asiat jonkunlaisen päätöksen ehkä tai sitten ne avaa jotain uutta joka auttaa saamaan elämään uuden asian.
Minua ei koskaan ole kiinnostanut raha tai omaisuus, muuta kuin siinä mielessä että sitä on tarpeeksi sopivan tasoiseen tyydytyksen tuomaan iloon tai hyvinvointiin.
Olen menettänyt elämässä lähes kaiken terveyttä lukuunottamatta. Katson sivusta kun muut kehuvat saavutuksistaan materiaalisella tasolla ja samaan aikaan ovat ehkä kateellisia minulle minun materiasta mitä ei edes ole.
Koen itseni lähinnä alieniksi jonka ei kuulu olla täällä, olen vieras joka paikassa minne menen ja jonne minut otetaan vastaan vaihtelevalla menestyksellä.
Monet ajattelee kuolemanpelkoa vai onko se pelkoa että menettää jotain saavutettua, itse en osaa pelätä kuolemaa vaikka en toivo sitä. Elämä on mitä on, tyydytystä se tuo minulle on vain harvoin, jos koskaan. En kadu mennyttä, enkä ajattele sen olisi pitänyt mennä toisin, se nyt vaan meni niin kuin meni. Vaikka ei se loppu ole vielä, ei edes lähellä, on vaikea nähdä silti mitä se oikeasti enää voisi tarjota minulle.
Olen halunnut ennen kaikkea tuntea etten ole yksin täällä, löytää jonkun jonkun joka ymmärtäisi minua ilman että minun tarvitsee selittää itseäni jatkuvasti.
Nyt ymmärrän ettei se ole mahdollista, tulen olemaan jatkossakin yksin itseni kanssa.
Yritin kuitenkin vaikka en sitten lopulta onnistunutkaan.
Elämä voi tarkoittaa monelle taloa, kolmea lasta ja farmarivolvoa ja sen lisäksi kolmea kertaa viikossa seksiä ja lisänä vielä pankkitiliä mitä ei tarvitse miettiä. Minulle elämä merkitsee tunnetta, tunnetta toisesta ja itsestä ja kokemuksista jotka vastaan tulee yhdessä koettuna.
Se tuntui aluksi normaalilta tavoitteelta mutta jälkeenpäin ajateltuna se taisi sittenkin olla vähän turhan kunnianhimoinen suunnitelma. Nyt pitää laatia uusi suunnitelma joka olisi enemmän toteuttavissa oleva vain se on auki miten se tapahtuisi.
Minua ei koskaan ole kiinnostanut raha tai omaisuus, muuta kuin siinä mielessä että sitä on tarpeeksi sopivan tasoiseen tyydytyksen tuomaan iloon tai hyvinvointiin.
Olen menettänyt elämässä lähes kaiken terveyttä lukuunottamatta. Katson sivusta kun muut kehuvat saavutuksistaan materiaalisella tasolla ja samaan aikaan ovat ehkä kateellisia minulle minun materiasta mitä ei edes ole.
Koen itseni lähinnä alieniksi jonka ei kuulu olla täällä, olen vieras joka paikassa minne menen ja jonne minut otetaan vastaan vaihtelevalla menestyksellä.
Monet ajattelee kuolemanpelkoa vai onko se pelkoa että menettää jotain saavutettua, itse en osaa pelätä kuolemaa vaikka en toivo sitä. Elämä on mitä on, tyydytystä se tuo minulle on vain harvoin, jos koskaan. En kadu mennyttä, enkä ajattele sen olisi pitänyt mennä toisin, se nyt vaan meni niin kuin meni. Vaikka ei se loppu ole vielä, ei edes lähellä, on vaikea nähdä silti mitä se oikeasti enää voisi tarjota minulle.
Olen halunnut ennen kaikkea tuntea etten ole yksin täällä, löytää jonkun jonkun joka ymmärtäisi minua ilman että minun tarvitsee selittää itseäni jatkuvasti.
Nyt ymmärrän ettei se ole mahdollista, tulen olemaan jatkossakin yksin itseni kanssa.
Yritin kuitenkin vaikka en sitten lopulta onnistunutkaan.
Elämä voi tarkoittaa monelle taloa, kolmea lasta ja farmarivolvoa ja sen lisäksi kolmea kertaa viikossa seksiä ja lisänä vielä pankkitiliä mitä ei tarvitse miettiä. Minulle elämä merkitsee tunnetta, tunnetta toisesta ja itsestä ja kokemuksista jotka vastaan tulee yhdessä koettuna.
Se tuntui aluksi normaalilta tavoitteelta mutta jälkeenpäin ajateltuna se taisi sittenkin olla vähän turhan kunnianhimoinen suunnitelma. Nyt pitää laatia uusi suunnitelma joka olisi enemmän toteuttavissa oleva vain se on auki miten se tapahtuisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.