Kekkuli oli kepuli

Moniko istuva kansanedustaja taisteli rintamalla, eikä lymyillyt?

No, kerrotaan. Jatkosodassa heitä oli kolme: Väinö Havas (kokoomus), Heikki Niskanen (maalaisliitto) ja Antti Rantamaa (maalaisliitto). Noista Havas myös kaatui kesällä 1941. Lisäksi talvisotaan osallistui Paavo Susitaival (IKL), joka luopui edustajanpaikastaan ennen jatkosotaa.

Tämä on lapsen tasoinen. Isättömänä kasvnut, otaksun.Miehisyys puuttuu.

Isättömyys näkyy hapuiluna oman itsensä kanssa, ei oikein tiedä mitä on ja mihin kuuluu.
Vai mitä multinikki?

Kekkuli oli syväkurkku Tukholman lehtiin, eli suorasn siis ry$$ille, 1944 ja siksi hänen passi takavarikoitiin ja pääsy Maalaisliiton ryhmäkokouksiin estettiin.

Heikki Niskanen lienee ollut oman aikansa PeruSS -MIES!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Heikki_Niskanen

Sodan jatkuessa Kekkonen oli poliitikoistamme sodan varauksettomimpia ja innokkaimpia kannattajia ja Suur-Suomen rakentajia aina kevääseen 1943 saakka. Mutta sitten tapahtui käänne. Kekkonen oli käynyt Tukholmassa ja sieltä palattuaan hän pyysi Maalaisliiton ryhmäkokouksessa esittää tilannekatsauksen. Hän luki hieman hermostuneena paperista katsauksensa, jonka mukaan sodasta olisi pyrittävä irti mahdollisimman nopeasti. Alustuksesta ei käyty keskustelua, mutta äkilliseltä näyttänyt mielenmuutos hämmensi muun ryhmän. Tästä kerrotaan mm. Kalliokosken elämäkerrassa.

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 sodanjohto ilmoitti pian suorasukaisesti, että armeijamme ei tule kauan kestämään, ellei se saa merkittävää apua. Mistäpä muualta kuin Saksasta se olisi voinut apua saada. Myös maan elintarviketilanne oli erittäin huolestuttava viljavarastojen ollessa loppumaisillaan.

Akuutista hädästä maan pelastaakseen presidentti Ryti oli Mannerheimin ja eräiden muiden huomattavimpien johtajiemme kanssa neuvoteltuaan tehnyt ns. Ribbentrop-sopimuksen, jossa hän oli luvattua apua vastaan ilmoittanut, että hän tai hänen nimittämänsä hallitus ei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksesta ennalta tietoisiin kuului Maalaisliitosta mm. Viljami Kalliokoski, mutta ei Urho Kekkonen.

Kekkonen oli sopimuksesta tyrmistynyt. Hän oli suunniltaan Maalaisliiton ryhmäkokouksessa, jossa hän huusi, että ”sopimus on vallankaappaus” ja hän vaati julkilausumaa pikaisesta sodasta irrottautumisen puolesta. Kekkonen jäi lähes yksin, tukea hän sai vain Schildtiltä. Seuraavassa ryhmäkokouksessa kahden päivän kuluttua ministeri Reinikka kieltäytyi antamasta selostusta ryhmälle, koska ”ryhmässä on sellaisia jäseniä kuin Kekkonen, jonka kautta tiedot saattavat mennä Ruotsiin ja sieltä Venäjälle”. Tästäkin kerrotaan mm. Kalliokosken elämäkerrassa.

Kaikki pätevät historioitsijat pitävät tuota Ribbentrop-sopimusta erittäin merkityksellisenä siksi, että sen kautta saamamme apu oli ratkaiseva vihollisen suurhyökkäyksen pysäyttämiseksi, jonka jälkeen pääsimme verrattain hyvistä asemista rauhantekoon. Sopimuksella saimme Saksalta sotilasapuna, mm. uhrautuvasti taistelleen lento-osasto Kuhlmeyn ja vähän muitakin apujoukkoja, ensimmäiset panssarinyrkkimme ja –kauhumme ja paljon muita aseita ja ammuksia. Saimme myös merkittävää elintarvikeapua, mm. viljalähetyksiä.
Sopimuksen allekirjoittaminen yksin oli Rydiltä sankariteko. Hän uhrasi itsensä, jotta isänmaa pelastuisi. Ja kun sopimus oli täyttänyt tarkoituksensa, se mitätöityi Rydin jätettyä paikkansa ja Mannerheimin nimitettyä Hackzellin hallituksen Rydin nimittämän Linkomiehen hallituksen tilalle.

Jos Kekkonen ei tuon sopimuksen luonnetta ja merkitystä tajunnut, hän oli todella ulkona tilanteesta tai sitten tyhmä. Kun kumpikaan ei ole uskottavaa, Kekkonen vastusti sitä härskisti, Suomen kohtalosta välittämättä, vain rakentaakseen näin itselleen kulissin, turvatakseen selustansa vastaisen varalle. Tätä näkemystä tukee se, että Kekkosen ”alter ego” Juhani Suomi kommentoi sopimusta tiiliskivikirjassaan ”Myrrysmies” vain kolmessa kappaleessa.

Kekkosen passi takavarikoitiin kesällä 1944, luultavasti pääministerin aloitteesta. Näin estettiin matkat ja vuodot Tukholmaan.

Kepuli-Kekkosen passi takavarikoitiin 1944 kesällä Ruotsiin vuodettujen tietojen takia. Samalla häneltä estettiin pääsy Maalaisliiton ryhmäkokouksiin, koska Kekkonen vuoti salaiset tiedot Tukholman lehtiin ja siis viholliselle.

Juho Niukkanen oli hölösuu. Tässä vanha juttu tästä Talvisodan puolustusministeristä, joka ei Kekkosen tavoin halunnut rauhaa 1940.

Tietoja hallituksen istunnoista valui Stalinille kesällä 1941

Keskiviikko 22.10.2014 klo 17:38

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014102218771596_uu.shtml

Neuvostojohtoa informoitiin hyvin Suomen hallituksen istunnoissa käsitellyistä asioista jatkosodan alla 1941.

Asia selviää venäläisiä dokumentteja käsittelevästä uutuuskirjasta.

Dokumenttien mukaan entinen puolustusministeri Juho Niukkanen oli ilmoittanut Neuvostoliiton agentille saksalaisten siirtävän Pohjois-Norjasta Suomeen divisioonan.

Niukkasesta elämäkertaa kirjoittava tutkija ei usko Niukkasen kuitenkaan olleen vakoilija.

STT

---

Urho Kekkosen ura ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. Hän toimi valkoisten teloittajana Haminan valleilla 17-vuotiaana koulupoikana. 19-vuotiaana hän oli Paavo Arhinmäen tapainen katuhuligaani, joka tervasi Uspenskin katedraalin Rauhankappelin, ja se jouduttiin purkamaan. Yliopiston venäläiset ja ruotsalaiset kyltit saivat myös Urhon tervasudista.

Etsivän keskuspoliisin nuorena poliisina Kekkonen hankki tunnustuksia nyrkeillään, jotka hän suojasi käsineillä.

Kekkonen katkaisi Suomen urheilusuhteet Ruotsiin, joka oli tehnyt Paavo Nurmesta ammattilaisen. Hän halusi jatkaa Talvisotaa, kun Suomen valtionjohto oli valmis rauhaan. Kekkonen vaati Suomen urheilujoukkueelta natsitervehdystä 1936 Berliinin olympialaisissa. Siihen ei urheilijat tiettävästi suostuneet.

Jatkosodan aikana Kekkonen puolusti ensin innokkaasti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta huomattuaan, että Saksa häviää sodan, käänsi takkinsa ja ryhtyi rauhanopportunistiksi. Kekkonen lupaisi KGB:n upseerille Tukholmassa, että hän panee sotasyylliset linnaan sodan jälkeen – kuten tekikin.

Presidentti Risto Ryti antoi ottaa Kekkoselta passin pois maanpetoksellisen toiminnan vuoksi. Tätä ja monia muitakaan tietoja ei mainita Kekkos-kirjallisuudessa.

Paasikivi-seura ja Urho Kekkosen perinneyhdistys ovat keskittyneet palvomaan esikuviaan ja unohtaneet kaikki kiusalliset tiedot heidän elämästään. Niin moni ihminen on ollut rähmällään Suomen historian vääristelyssä jo Kekkosen valta-aikaan, joten heidän on vaikea tunnustaa oman menneisyytensä syntejä.

Kekkosen kelkankääntö

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/kekkosen-kelkankaanto.html

Kekkonen kuului 1944 rauhanoppositiona tunnettuun, lähinnä Suomen ruotsalaisista koostuneeseen maanpetturijoukkoon, jonka tavoitteena oli saada Suomi antautumaan jo 1943 tai viimeistään keväällä 1944. Kekkosen passi otettiin pois 1944 kesällä jatkuvien Ruotsin lehdistöön suuntautuvien tietovuotojen takia. Suomenruotsalainen Meinander oli Kekkosen ohella eräs pahimmista syväkurkuista.

Kekkonen varoi polttamasta julkisesti "siipiään" ja ei allekirjoittanut 33:n adressia, sillä tuollaista selkärangatonta kaulapantatsuhnaa tarvittiin vielä pitkään sodan jälkeen nuolemaan naapuria "sieltä"...

"Tapaus Gripenberg” – suomalaisen diplomatian ja päällekarkauksien historiaa


http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4743


Nils Meinanderin poliittiset muistelmat tuntuu olevan aika harvinainen teos ja sitä tuskin on edes suomennettu.

Insyn och efterglokhet. Politiska minnen 1940--1962". (Söderström & Co 1977)

Muistelmista kuulemma selviää mm. kuinka sodan loppuvaiheessa Meinander toimitti vihollisen tiedustelupalvelulle virkamiehenä saamiaan tietoja yms. kiinostavaa "isänmaallista toimintaa"...

Toki Atos Wirtanen on saman asian jo omissa muistelmissaan maininnut.

Tuota 33:n nimilistaa katsellessa huomaa kyllä ketkä olivat asiassa aktiivisia. Pikaisella vilkaisulla siitä löytyy 7 silloista ruotsalaisten, R, (=nyk.RKP) kansanedustajaa ja ainakin 1 entinen ruotsalainen, R, kansanedustaja. Samoin siitä löytyy monta tuolloin tunnettua ruotsinkielistä poliitikkoa eri puolueista, samoin lehtimiehiä ja vaikuttajia.

Kekkosen kelkankääntö

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/kekkosen-kelkankaanto.html


Nils Meinander oli sodan aikana osoittanut sopivuutensa toimittamalla salaisia tietoja viholliselle. Tämä väittämä saa vahvistusta Atos Wirtasen muistelmista, Pimeitä voimia vastaan, jossa hän itsekin ihmettelee mm. ruotsalaisten paljoutta adressin allekirjoittajina.

Sivulla 207 Wirtanen kertoo kuinka hän tapasi Tukholman keskusaseman edustalla Nils Meinanderin samaan aikaan kun Ryhmä 33:n kirjelmä oli julkaistu Tukholman lehdissä. Meinander ei Wirtasen kertoman mukaan tiennyt miten se oli mahdollista.

Sivulla 210 on tuo 33 allekirjoittajan nimilista ja sitten mm. näin: "Ruotsinkielisten monilukuisuus on silmiinpistävää."

Wirtanen Atos Pimeitä voimia vastaan
Aalto, 1964, 253 s., 1. p.

---

Atos Wirtanen oli muuten Tove Janssonin läheinen ystävä ja esikuva tämän Nuuskamuikkunen-hahmolle, jonka vihreä hattu on lainattu Wirtaselta. Juuri hän julkaisi lehdissään Toven ensimäiset jutut.

---

Maanpetoksesta annettiin sota-aikana herkästi teloitustuomioita, mutta Suomessa ei näistä ryhmä 33:n poliittisista vehkeilyistä taidettu ketään tuomita, eikä ainakaan kuolemaan. Kyllä kait tuollainen "varjohallituksen" puuhaaminen vieraaseen maahan luulisi helpostikin täyttävän maanpetoksen tunnusmerkistön, varsinkin kun laillinen hallitus istui vakaasti vallassa. Samoin jatkuvat tietovuodot vihollisen leiriin, seurauksista piittaamatta, hämmästyttää. Tätähän tapahtui jo Talvisodan aikana, jolloin esim. STT:n johtaja tuomittiin vankilaan tietovuodosta Ruotsin lehtiin.

Mieleen tulee sodan jälkeen jaetut vankeustuomiot monille saksalaisten kanssa vehkeilleille suomalaisille. Jonkinlaista varjohallitusta kuulemma silloinkin kaavailtiin ja vankeustuomioita kyllä annettiin aika reippaastikin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksalaismielinen_vastarintaliike_Suomessa

---

Pettureita vai patriootteja?

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1608&category=3

Osmo Apunen ja Corinna Wolff, Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1946, SKS, 482 s., Hämeenlinna 2009

Paasikivi ehdotti 1946 Nobelin rauhanpalkintoa Alexandra Kollontaille. No ei sitä hänelle tietenkään annettu.

Tanner kommentoi asiaa kirjeessään vaimolleen, 15.11.1946, kuinka täällä vankilassakin oli ilonaihetta, sillä ne LAUTASENNUOLIJAT, jotka keväällä sitä kiirehtivät esittämään, saivat tarpeellisen läksyn: siinä oli mukana koko hallitus Paasikiveä myöten.

Kekkonenkin oli siis ykdi lautasennuolija...