Luin eilen sokeriviljelöiden kapinaliikkeen nokkamiehen haastattelun Hesarista. Mitään muuta perustetta en viljelylle löytänyt kuin sen, että "haluan viljellä sokerijuurikasta". Ja sen että maatilaa on asutettu ties kuinka monta sataa vuotta (mutta en ymmärrä miten se liittyi sokeriin.)
Minäkin haluaisin olla hyväpalkkaisessa (5000 euroa/kk) eläkevirassa, tai vaihtoehtoisesti suuren yrityksen johtaja. Mutta kun en ole, ja tiedän sen olevan omaa syytäni. Olisi pitänyt ponnistella enemmän.
Eivätkö maajussit ole oppineet, että vaatiminen ei ole aina mahdollista? Entäpä, jos kaikki alkaisivat vaatimaan samanlaisia, ikuisia työpaikkoja miljardien eurojen tuella?
Vastaus: Me olisimme pian Venäjän tai Somalian tasolla taloudellisesti.
Minäkin haluaisin olla hyväpalkkaisessa (5000 euroa/kk) eläkevirassa, tai vaihtoehtoisesti suuren yrityksen johtaja. Mutta kun en ole, ja tiedän sen olevan omaa syytäni. Olisi pitänyt ponnistella enemmän.
Eivätkö maajussit ole oppineet, että vaatiminen ei ole aina mahdollista? Entäpä, jos kaikki alkaisivat vaatimaan samanlaisia, ikuisia työpaikkoja miljardien eurojen tuella?
Vastaus: Me olisimme pian Venäjän tai Somalian tasolla taloudellisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Historiatonta
Kirjoittanut: nimittelyä 23.6.2005 klo 11.34
Se että keräilijät joskus primitiivisessä muinaisuudessa pysähtyivät aloilleen ja ryhtyivät viljelemään maata mahdollisti kaiken sen kulttuurin kehittymisen josta hyvinvoiva osa maapalloa nyt nauttii.
Sitä että yhteisöt yhä pyrkivät turvaamaan oman selviämisensä edellytykset mm. maanviljelyksellä ei pidä nimittää "markkinataloudeksi" eikä "sosialismiksi", koska tällaiset talousopit ja niiden takana oleva liberalismin käsitteenmuodostus on vain muutaman sadan vuoden ikäinen asia. Maatalous ei historiallisessa virrassa ole mikään muoti jota voi kutsua kunakin vuosisatana vallitsevien taloudellisten harhojen nimillä.
Oma ehdotukseni voisi olla esim. "mutuaalitalous". Sana viittaisi suoraan siihen lajille välttämättömään keskinäisyhteyteen, jota ilman ihminen ei olisi näin pitkälle selvinnyt eikä selviä tulevaisuudessakaan.
Markkinaliberalismi ja sosialismi ovat oppeina molemmat saman eurooppalaisen valistusajan tuotetta, ja opillisen pinnan alla jopa monin tavoin samalla tavalla varallisuutta keskittäviä taloussysteemejä, eikä maatalouden kohtaloa pidä sitoa niihin. Ei vaikka markkinatalous nykyisin onkin suuri uhka koko maatalouden säilymiselle, ja ihmisen luontaisen sosiaalisuuden säilymiselle myös.
Maatalous ei uhkaa ihmistä lajina, kuten markkinaliberalismi tekee.