YK:N HUUMEIDENVASTAISTA PÄIVÄÄ (26/6)
vietetään Suomessa järjestämällä ennen juhannusta 21/6 erilaisia tapahtumia, joissa kiinnitetään huomiota laittomien nautintoaineiden
käyttöön liittyviin haittoihin. Humaania Päihdepolitiikkaa ry katsoo, että on hyvä lisätä tietoisuutta eri päihteisiin ja nautintoaineisiin liittyvistä yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista harmeista ja haitoista, hyviäkään puolia kokonaan unohtamatta.
Valitettavasti huumeidenvastaista päivää käytetään myös edistämään kovia otteita niinkutsutussa huumeidenvastaisessa sodassa. Esimerkiksi Kiinalla on ollut tapana juhlistaa tapahtumaa teloittamalla suuria määriä huumerikoksista tuomittuja juuri huumeidenvastaisen päivän lähettyvillä.
YHTEISKUNNAN VÄKIVALTAKONEISTOA
KÄYTETÄÄN EPÄTOIVOISEEN PYRKIMYKSEEN
POISTAA KAIKKI HUUMEET YHTEISKUNNASTA
HPP katsoo, ettei päihdeongelmaa ole mahdollista kitkeä yhteiskunnasta väkisin; ainoa kestävä päihdepolitiikan perusta on tunnustaa se tosiasia, ettei ihmisten pyrkimystä vaikuttaa keinotekoisesti tajunnantilaan voi kokonaan eliminoida; huumevapaan maailman utopioista tulisi luopua, ja keskittyä pyrkimykseen minimoida päihde- ja nautintoaineisiin liittyviä haittoja.
Kieltolakeihin ja käyttäjien syyllistämiseen perustuva päihdepolitiikka on pitkälti luonut ne markkinavoimat, jotka ovat tehneet laittomista päihteistä valtavan tulonlähteen järjestäytyneelle rikollisuudelle; on arvioitu, että laiton huumekauppa vastaa n. kahdeksaa prosenttia koko maailmankaupan arvosta.
Huumesotaa käytetään verukkeena toimille, joilla loukataan kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia. Lisäksi huumesotapropagandan lietsoma narkofobia toimii poliittisena jarruna järkeville terveyshankkeille, kuten korvaus- ja ylläpitohoidolle, sekä neulojen ja ruiskujenvaihto-ohjelmille.
Päihdepoliittisessa keskustelussa tarvitaan avointa ja vapaata päihdepoliittisten vaihtoehtojen pohdintaa. Tämä on hyvin vaikeaa
nykyisessä keskusteluilmapiirissä. Narkofobiset asenteet perustuvat mielikuviin, joita synnyttää sensaatiohakuinen media, sekä yksipuolinen ja
liioitteleva huumevalistus. Asiantila ehkä vastaa virallisen huumepolitiikan pyrkimystä "ylläpitää mahdollisimman kielteisiä asenteita" laittomia huumeita kohtaan, mutta se antaa melko huonot eväät todellisten päihdeongelmien kohtaamiselle. Vaihtoehtojen pohdintaa lisäksi haittaa se, että niiden esittäjät herkästi leimataan "huumemyönteisiksi".
Yliampuva ja haittojen liioitteluun keskittyvä, ja suoranaisia asiavirheitä vilisevä huumekirjoittelu, ja -valistus ovat pitkään estäneet asiallisen
tiedon levittämistä. Päätöksenteko näyttää perustuvan enemmänkin pelkoihin ja paikkansapitämättömiin uskomuksiin kuin mihinkään tosiasioihin.
On täysin asiallista kertoa nuorille, ja muille kansalaisille päihteisiin liittyvistä haitoista. Yliampuva pelon lietsonta kuitenkin estää nuoria ja vanhempia tiedostamasta lain sallimien tupakan ja alkoholin todelliset vaarat, jotka itse asiassa ovat pahempina kuin monien laittomien aineiden haitat.
Alaikäiset nuoret, jotka jäävät kiinni laittoman huumausaineen käytöstä, nykyään yleensä joutuvat huoltajiensa kanssa puhutteluun rangaistuksien sijasta. Kannattaisi vakavasti pohtia tämän käytännön soveltamista
alaikäisten kansalaisten alkoholinkäyttöön ja tupakointiin. Tällä voisi olla myönteistä vaikutusta niiden nuorten ja vanhempienkin virheellisiin asenteisiin, joiden mukaan alkoholi ja tupakka olisivat olennaisesti parempia vaihtoehtoja, kuin esim. kannabis.
Päihdetiedotuksessa ja -valistuksessa on tuotava nykyistä selkeämmin esille, etteivät alkoholi ja tupakka ole erityisen turvallisia laittomiin huumeisiin verrattuna, sekä tunnustettava, etteivät esim. kannabiskokeilut välttämättä ole peruuttamaton ensiaskel huumehelvettiin. Pikatie aivoihin löytyy tupakanpoltosta ja humaltumisen kokemus löytyy alkoholista. Näiden yhdistelmä alaikäisenä aloitettuna on selkeästi portti muihinkin
huumeisiin.
Lainsäädäntöä on kehitettävää haittojen vähentämiseen tähtäävään suuntaan. Tämä vaatii vapaata keskustelua ja eri vaihtoehdoille avoimia asenteita. Toivomme, että myös YK:n huumeidenvastaista päivää voitaisiin viettää tavalla, joka ei jarruttaisi tarvittavaa muutosta.
http://www.hppry.org/modules.php?name=News&file=article&sid=183
vietetään Suomessa järjestämällä ennen juhannusta 21/6 erilaisia tapahtumia, joissa kiinnitetään huomiota laittomien nautintoaineiden
käyttöön liittyviin haittoihin. Humaania Päihdepolitiikkaa ry katsoo, että on hyvä lisätä tietoisuutta eri päihteisiin ja nautintoaineisiin liittyvistä yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista harmeista ja haitoista, hyviäkään puolia kokonaan unohtamatta.
Valitettavasti huumeidenvastaista päivää käytetään myös edistämään kovia otteita niinkutsutussa huumeidenvastaisessa sodassa. Esimerkiksi Kiinalla on ollut tapana juhlistaa tapahtumaa teloittamalla suuria määriä huumerikoksista tuomittuja juuri huumeidenvastaisen päivän lähettyvillä.
YHTEISKUNNAN VÄKIVALTAKONEISTOA
KÄYTETÄÄN EPÄTOIVOISEEN PYRKIMYKSEEN
POISTAA KAIKKI HUUMEET YHTEISKUNNASTA
HPP katsoo, ettei päihdeongelmaa ole mahdollista kitkeä yhteiskunnasta väkisin; ainoa kestävä päihdepolitiikan perusta on tunnustaa se tosiasia, ettei ihmisten pyrkimystä vaikuttaa keinotekoisesti tajunnantilaan voi kokonaan eliminoida; huumevapaan maailman utopioista tulisi luopua, ja keskittyä pyrkimykseen minimoida päihde- ja nautintoaineisiin liittyviä haittoja.
Kieltolakeihin ja käyttäjien syyllistämiseen perustuva päihdepolitiikka on pitkälti luonut ne markkinavoimat, jotka ovat tehneet laittomista päihteistä valtavan tulonlähteen järjestäytyneelle rikollisuudelle; on arvioitu, että laiton huumekauppa vastaa n. kahdeksaa prosenttia koko maailmankaupan arvosta.
Huumesotaa käytetään verukkeena toimille, joilla loukataan kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia. Lisäksi huumesotapropagandan lietsoma narkofobia toimii poliittisena jarruna järkeville terveyshankkeille, kuten korvaus- ja ylläpitohoidolle, sekä neulojen ja ruiskujenvaihto-ohjelmille.
Päihdepoliittisessa keskustelussa tarvitaan avointa ja vapaata päihdepoliittisten vaihtoehtojen pohdintaa. Tämä on hyvin vaikeaa
nykyisessä keskusteluilmapiirissä. Narkofobiset asenteet perustuvat mielikuviin, joita synnyttää sensaatiohakuinen media, sekä yksipuolinen ja
liioitteleva huumevalistus. Asiantila ehkä vastaa virallisen huumepolitiikan pyrkimystä "ylläpitää mahdollisimman kielteisiä asenteita" laittomia huumeita kohtaan, mutta se antaa melko huonot eväät todellisten päihdeongelmien kohtaamiselle. Vaihtoehtojen pohdintaa lisäksi haittaa se, että niiden esittäjät herkästi leimataan "huumemyönteisiksi".
Yliampuva ja haittojen liioitteluun keskittyvä, ja suoranaisia asiavirheitä vilisevä huumekirjoittelu, ja -valistus ovat pitkään estäneet asiallisen
tiedon levittämistä. Päätöksenteko näyttää perustuvan enemmänkin pelkoihin ja paikkansapitämättömiin uskomuksiin kuin mihinkään tosiasioihin.
On täysin asiallista kertoa nuorille, ja muille kansalaisille päihteisiin liittyvistä haitoista. Yliampuva pelon lietsonta kuitenkin estää nuoria ja vanhempia tiedostamasta lain sallimien tupakan ja alkoholin todelliset vaarat, jotka itse asiassa ovat pahempina kuin monien laittomien aineiden haitat.
Alaikäiset nuoret, jotka jäävät kiinni laittoman huumausaineen käytöstä, nykyään yleensä joutuvat huoltajiensa kanssa puhutteluun rangaistuksien sijasta. Kannattaisi vakavasti pohtia tämän käytännön soveltamista
alaikäisten kansalaisten alkoholinkäyttöön ja tupakointiin. Tällä voisi olla myönteistä vaikutusta niiden nuorten ja vanhempienkin virheellisiin asenteisiin, joiden mukaan alkoholi ja tupakka olisivat olennaisesti parempia vaihtoehtoja, kuin esim. kannabis.
Päihdetiedotuksessa ja -valistuksessa on tuotava nykyistä selkeämmin esille, etteivät alkoholi ja tupakka ole erityisen turvallisia laittomiin huumeisiin verrattuna, sekä tunnustettava, etteivät esim. kannabiskokeilut välttämättä ole peruuttamaton ensiaskel huumehelvettiin. Pikatie aivoihin löytyy tupakanpoltosta ja humaltumisen kokemus löytyy alkoholista. Näiden yhdistelmä alaikäisenä aloitettuna on selkeästi portti muihinkin
huumeisiin.
Lainsäädäntöä on kehitettävää haittojen vähentämiseen tähtäävään suuntaan. Tämä vaatii vapaata keskustelua ja eri vaihtoehdoille avoimia asenteita. Toivomme, että myös YK:n huumeidenvastaista päivää voitaisiin viettää tavalla, joka ei jarruttaisi tarvittavaa muutosta.
http://www.hppry.org/modules.php?name=News&file=article&sid=183
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua ei itketä eikä harmita kun joku narkkari kuolee myrkkyihinsä suoraan tai epäsuorasti mutta minua tympii jos tämä narkki ennen sitä saa jonkun koittamaan aineitaan kun "ne ovat niin vaarattomia".
Alkoholia vähemmän haitallisten nautintoaineiden käyttäjät tai myyjätkään eivät sinänsä ole tehneet mitään väärää, eli kyllä syylliset YK:n päivän massaterurastuksiin ovat yksiselitteisesti kieltolakipolitiikan kannattajia.
Hollantilaisen Trimbos-instituutin tilastoja:
http://www.trimbos.nl/default13492.html
Kuten kaaviosta näkyy, Hollanti on varmaankin ainoa maa maailmassa jossa kovien huumeiden ongelmakäyttö on tasaisesti laskenut 80-, 90- ja 2000-luvuilla, kun kannabiksen jakelukanava on erotettu kovista huumeista. Kaikissa kieltolakimaissa suonensisäinen käyttö ja huumekuolemat ovat vastaavana ajanjaksona yleistyneet räjähdysmäisesti.
Kieltolakipolitiikan kannattajat ovat siis vastuussa myös huumekuolemien yleistymisestä.