Ajatelkaa hieman elämää ja inhimillistä todellisuutta, niin Kerimäet kuin Korhosetkin.
Monet uhraavat kaikki voimansa ja energiansa saavuttaakseen suuren aseman tai valtavasti taloudellista varallisuutta.
Sääli on, etteivät he saa sitä mukaansa viedyksi. Ennen aikaan tosin rautakaudella, hautaan laitettiin mukaan tärkeitä esineitä. Tokkopa hengetön ruumis niistä paljon pääsi nauttimaan.
Silti he elävät samojen perustarpeiden tasolla kuin kaikki muutkin.
Sitten kun lasiin tulee ikää 70-80 v. niin ajattelee, voi jee, vittu kun mä olin tärkeä mies.
Entä sitten, sehän on jo silloin mennyttä.
Kuolema koittaa kaikille ennemmin tai myöhemmin riippumatta siitä mitä on elämänsä aikana saavuttanut tai jättänyt tekemättä.
Eikö elämää pitäisi myös poliittisten (keskustalaistenkin, totesin termin, jotta tämä liittyy saitin aiheeseen) toimijoiden tulisi elää siinä hetkessä jossa läheiset ihmisuhteet tuovat iloa ja onnea meille kaikille.
Kuolemattomuutta kun ei voi vielä ostaa rahalla. Helluntailaiset ja Lars Leevin kannattajat tosin uskovat saavansa sen sokealla kaiken ummistavalla uskolla, mutta ei se onnistu heiltäkään.
Monet uhraavat kaikki voimansa ja energiansa saavuttaakseen suuren aseman tai valtavasti taloudellista varallisuutta.
Sääli on, etteivät he saa sitä mukaansa viedyksi. Ennen aikaan tosin rautakaudella, hautaan laitettiin mukaan tärkeitä esineitä. Tokkopa hengetön ruumis niistä paljon pääsi nauttimaan.
Silti he elävät samojen perustarpeiden tasolla kuin kaikki muutkin.
Sitten kun lasiin tulee ikää 70-80 v. niin ajattelee, voi jee, vittu kun mä olin tärkeä mies.
Entä sitten, sehän on jo silloin mennyttä.
Kuolema koittaa kaikille ennemmin tai myöhemmin riippumatta siitä mitä on elämänsä aikana saavuttanut tai jättänyt tekemättä.
Eikö elämää pitäisi myös poliittisten (keskustalaistenkin, totesin termin, jotta tämä liittyy saitin aiheeseen) toimijoiden tulisi elää siinä hetkessä jossa läheiset ihmisuhteet tuovat iloa ja onnea meille kaikille.
Kuolemattomuutta kun ei voi vielä ostaa rahalla. Helluntailaiset ja Lars Leevin kannattajat tosin uskovat saavansa sen sokealla kaiken ummistavalla uskolla, mutta ei se onnistu heiltäkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Edellisessä viestissä puhuttiin enemmän kuin asiaa.
Kun minut otit tuohon esimerkiksi, niin siksi muutama sana, vaikka jo valmistunkin tässä juhannuksen viettoon.
Ensinnäkin minun elämäni on kyllä ollut melkoisen suuri, ei ehkä hyvin korkealle kohonnut, mutta kuitenkin monella tasolla ja varsinkin laajalla, monenlaisissa ympäristöissä liikkunut elämä. Sellainen elämä, josta oli helppo kirjoittaa muistelmat, jotka sitten tulivat jopa palkituiksi.
Eikä ensimmäisenä tavoitteenani ollut koskaan enempää maallisen hyvän kuin muunkaan maineen kerääminen. Molempia on kuitenkin kertynyt sen verran, että elämäni on aineellisesti turvattua - mille tässä iässä antaa arvoa - ja minut tunnetaan omissa piireissäni enemmän myönteisistä kuin kielteisistä saavutuksistani, ja mukavalta sekin tuntuu.
Tämänikäistä ihmistä on turha muistutella kuolemasta, sillä lähipiirissänikin se on jo usein vieraillut. Kipeimmin koin kuoleman todellisuuden viime syksynä menettäessäni rakkaan vaimoni.
Kuolemasta puhuin jo palkituissa muistelmissani (vuonna 2002) seuraavasti:
"Olen yhä tihenevässä tahdissa ollut tekemisissä kuoleman kanssa, saattamassa omaisiani ja tovereitani viimeiselle matkalleen. Luonnollisesti omakaan aikani ei voi olla enää kovin kaukana. Vuonna 2000 kuollut Erno Paasilinna sanoi muistelmiensa julkistamistilaisuudessa 1996, että ”muistelmansa julkaissut mies on jo melkein ruumis” (Pekka Tarkka kertoo näin 2.10.2000 Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan Paasilinnan nekrologissa). No, elihän Paasilinna vireää elämää vielä jonkin aikaa tuon jälkeen ja hengissähän minäkin vielä olen.
Kuitenkin minua on ruvennut puhuttelemaan psalmintekijän pyyntö: ”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä; opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!” (Ps.39:5). Suhtaudun kuolemani ajatukseen levollisesti. Toivon vain, että kuolemani olisi armollinen; en toivo äkkikuolemaa, mutta toivoisin voivani välttyä kuolemaa usein edeltäviltä tuskallisilta sairauksilta tai täysin toisten varaan johtavalta avuttomuudelta."
Tiedän hyvin, että "käärinliinassa ei ole taskuja", mutta niin kauan kuin elämää on, yhtä ja toista tarvitaan, jotta se olisi elämää, eikä vain hengissä pysyttelemistä. Ja kun on edelleen henkisesti ja muutenkin melko vireä, pystyy myös elämään sellaista elämää, joka edelleen on monin tavoin mielekästä. Turha huolehtia kuolemasta - se kyllä tulee ajallaan meille jokaiselle, eikä se aina edes ikää katso. mikä sinunkin ilmeisesti minua nuorempana on hyvä muistaa!
Nostin vain esille teidät kaksi nimimerkkiä, koska olette tunnettuja vastakkainasettelusta.
En viitannut sinuun henkilökohtaisesti, joten toivon ettet pahastu?
Kirjoituksesi puhutteli minua. Kiitos.
Vanhenemisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Itse näkee etupäässä niitä hyviä, lähimmäiset niitä huonoja.
Sanotaan että vanhetessaan ihminen muuttuu yhä enemmän omaksi itsekseen. Eli jos on nulkki jo nuorena, vanhana sitä vasta paskapää onkin. Jos taas on oikein varhain olalletaputeltu yksilö, vanhanakin kuvittelee sellainen olevansa.
Se on kai hyvä että ystävät kuolevat ympäriltä pois. Kukaan ei ole enää kontrolloimassa sitä jos valehtelee. Ja vanhetessaan sitä rupeaa yhä herkemmin uskomaan omat valheensa. Uskokaa vaan.
Yksi hyvä juttu liittyy tuohon alkoholiin. Saa juoda valkkaria ja samppanjaa, kun maksa ei ihan nopeasti poksahda. Mitä iäkkäämpänä päästät viinin valloilleen, sitä reilummin voit ottaa. Jokin optimipiste on ehkä olemassa, mutta olkoon. Ei vanhana ole millään niin väliä.
Vanhana ei enää ymmärrä nuoria, vaan vakuuttuu yhä varmemmin siitä että kaikki mitä itse tuli elämässä tehneeksi on arvokasta. Sitä näkee nuorissa vain ympäriinsä tatuoituja rokkareita, jotka tuskin edes mätänevät haudassa normaali-ihmisen tavoin. No viina auttaa tähänkin vaivaan.
Lääkäreillä on osuva sanonta miehen kolmesta elämänvaiheesta. Ne ovat: ah, mikä nainen, ah, mikä ateria, ah, mikä ulostus. Tällä viime mainitulla lääkärit eivät tarkoita kirjoitusta tällaiselle palstalle. (Yst. selvennys.)