Se olis niin ihanaa

BPDBunny6666 kirjoitti:

Katsottais yhdessä tähtiä illoin, luettas kirjoi, katsottas maailmaa yhdes. Olisit mun vierellä, mä olisin sun, turva ja koti ois siellä. Nyt se on vaa kaukainen unelma tuolla jossain kaukaisuudessa ja edessä on pelottava kuilu, pimeä matka, yksin.

Pitäisit mua kädestä kiinni, kun tulisin kotiin, olisit siellä, kertoisin sulle jostain uudesta hyperfixaatiosta opiskelupaikal, ja kuuntelisit vaan siinä. Sit kertoisit omista hyperfixaatioista ja muusta ja kuuntelisin sua, siinä me oltas. Ei pelkoa, ei hätää, vierelläin maailman kiltein ja ihanin ihminen, johon voin luottaa täysin. Kaunein sielu ja sydän, josta pitäisin niin hyvää.

Sillon kun et jaksaisi tai haluaisit luovuttaa, niin auttaisin sua, antasit mulle voimaa, hoitasin vaikka kotityöt sun puolesta, ja varmistaisin, että saat joka päivä rakkautta mitä ansaitset.

Voitas aina välil tehdä jotain super romanttista, tai fiilistellä vaik näit syysiltoja vaan, kierrettäs maailmaakin sit joskus, mitä vaan! Mikä vaa sunkaa on kivaa.

Kun pussaisit mua niin mun syke nousis paljon, nauttisin älyttömästi. Ehkä mä sit oikeeseen aikaa uskaltaisin sunkaa.. menettää sen, en usko et seksi ois niin ihmeellistä, mut rakastelu ihmisen kaa, jota rakastaa koko sydämestään aidoiten.. oishan se varmasti ihanaa, kunhan ois turvallista ja molemmilla ois hyvä olo.

Oon ollut kolmessa suhtees ja en oo luottanu kehenkää tarpeeks xd, tai no ekan kaa melkein oli mut oltiin molemmat niin nuorii ja toinen ei ollu valmis, niin en alkanu tommoseen asiaan painostaa.

Kaikki ne kesäillat mitä voitas viettää yhdessä, vaan me, ei muita ihmisiä, ehkä jopa käydä uimassa! Ja näyttäsin jotain tyhmiä uintitekniikoit sulle ja sä pitäisit mua ihan höpsönä ja sit leikkisästi roiskittas vettä toistemme päälle, ihan parasta.

Ja käytäs metsäs kävelyl ja leffois, syötäs jäätelöö samast tuutista, katottas jotain sarjoi, ja fiilisteltäs, hoidettas sun pupua, ehkä porukoiden kisuikin voisit nähdä joskus :3 si..

Nään kaiken ton mielessäni niin hyvin, ja kyyneleet valuu mun silmistä.
"On aika herätä todellisuuteen"
Oon mun huoneessa, yksin, itken, välil exä ja joku muu tyyppi puhuu huolest, ne ei ymmärrä mitään.
Kukaan ei ymmärrä, lääkkeist ei oo mihinkää, itken, tärisen, turrutan tunteitani. Kun saa seuraavan hitin dopamiinia tai jotain muuta paskaa, niin on hetken aikaa hyvä olla, kunnes on vaa entistä paskemmin ja säälittävämpi olo.

Haen sumussa ratkaisua, yritän löytää Veeraa kaikkialta, palstalta ja kaikkialta, jopa ne pienet hetken kun joku palstal väittää olevansa sä ja sanoo et haluu nähä.. ja sit hetken oon mitä jos se onkin sä, mitä jos oikeesti nähäänki ja kaikkii selvii.. kunnes totuus käy taas ilmi, ja alan itkeen, joskus menee niin lujaa et vaan heittelen tavaroit ja melkein satutan itteeni..

Ja sit en tunne mitään , pelkkää tyhjyyttä. Ja sit se kierre lähtee taas, joskus niin epätoivosena hain exän huomiosta lohtua, pussattiin, halittiin , joku välitti musta, mut en tuntenut mitään.. kamalaa, siitäkin on niin pitkä aikaa.

Pussaaminen jonkun kaa, joka ei tunnu oikeelta, se turhauttaa ja saa mut tunteen entistä yksinäisemmäks, kun ei se auttanutkaan.. tiiätkö kun oot jonkun sylis mut vaan toivosit et se olisit sä?

Seksiä en ees haluu kokeilla, mitä järkee jos siinä ei oo tunnetta, tai no kyl mä tajuun sen, mut en vaa haluu. Kyllä rakastaisin sua niin paljon ja pelkään, et oot ainoa, jota pystyn..

Mitä sit tapahtuu? Etsin muista sua, ehkä hetkeksi jotain lohtua jos ne näyttää sulta tai niil on samanlaisia luonteenpiirteitä, mut sit varmasti tajuun, taas että jotain puuttuu ja jälleen vaan hyväksikäytän ihmisiä, olen perseestä, rakkautta vain halusin kokea, aitoa..

Mut jos se olisitkin sä.. niin se vaan toimis. Olet oikea. Sulla on avain mun sydämeen ja niinku jossain rpg pelissä se on droppi joka on annettu vaan yhdelle kahdeksasta miljardista. Ehkä avaimesta on kämäsiä kopioita, jotka toimii joten kuten, mut lopulta vaan rikkoo sen lukon...

Rakkaus ei oo asennekysymys, sitä ei voi valita, tunteet ei oo valinta, niihin ei oo kontrollia, ja niitä ei pysty hallitsemaan. Jonkun asian pakottaminen itselleen ,saa mut vaan onnettomaksi lopulta ja tajusin et mun paikka oli siellä jossain.. sunkaa

Niistä lukuisista maailmankaikkeuksista just se, jossa sä ja mä ollaan yhdes, Veera, se on se paikka jonne kuulun.

Ja ehk, häviin mieluummin täält, kuin annan itseni tulla hirviöksi, kuiteskin, sä saat mut kukkiin onnesta ja tuot mulle sitä hyvää oikeeta energiaa. Ilman sua, materialismii ja pelkkä dopamiiniloukku, en nää täs muuta kuin huonoi loppui.

Joten ehkä se olis kauniimpi loppu, että häviän tästä maailmasta? Jos oikeasti rakastat jotain toista ihmistä niin paljon, ja mä lähden, maailmaan jossa voin olla onnellinen, jossa voin olla sunkaa?

Näen et se ois ainoa mahdollinen onnellinen loppu tälle tarinalle, helpotus, ja lohtu. Vai tuleeko tähän tarinaan viel joku yllättävä käänne, joka muuttais kaiken. En voi kuitenkaa jättää sua tänne yksin, jos tunnet edes 1% siitä mitä tunnen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä