Se tappaa sisältä ja tuhoaa. En koskaan halunnut syntyä tänne, en koskaan antanut siihen lupaa. Alkoholisti isä ja äiti koko ikänsä mieleltään sairas, lapsuus oli perseestä, ne hetket lapsuudenkaverien kaa oli varmaa parasta, pääsi hetkeks eroon sitä todellisuutta.
Köyhän perheen lapsi, ja paljon ongelmia nuoresta pitäen.Yritin kompensoida sitä, ja kylhän mä sain paljon kehui aina kaikilta.. "oot niin fiksu" "oot herkkä" jne.. Jos rikastuisin ja menestyisin niin voisin näyttää ihmisille, et ei siihen mitään ihmeitä tarvita, aina ajattelin, että mun on pakko menestyä ja näyttää maailmalle et oon jotenki "parempi", kun aina tuntenut itseni huonommaksi kuin muut.
Puuttelliset tunnetaidot, puuttelliset hygieniataidot, puuttellinen raha, normaaleilla ihmisillä ei ollut tälläsiä ongelmia nuorena.. aina kiinnyin johonkin ihmiseen ja siitä tuli pakkomielle ja sit se vaan lähti käsistä, kunnes löysin uuden ihmisen , josta tuli pakkomielle.
Sulkeutunut oon ja en osaa kellekkään irl näyttää oikein oikeita tunteita aina, oon sellanen asiallinen, mut en näytä omia tunteita, se on mitä oon randomeille ja perheellekkin, kaikki luulee et kaikki on hyvin.
Vaikka itken joka yö, ja heittelen välil tavaroita, mieli hajoaa.Jo pienestä pitäen mietin miks näytän alienilta ja miks mulla on iso pää ja näytän niin oudolta. Olin tosi epävarma omasta ulkonäöstä aina teini-ikään asti. Sillon kun mulla oli emootsis niin tytötkin alko kiinnostua, jopa todella kauniit, joiden kuvittelin olevan mun tasoa korkeammalla , se tuntu hyvältä, vaik kaikki ain lähti tän pakkomielteisyyden takia.
En kyllä tiedä. Olisitko mun kanssani sit jos olisin vähän komeampi, onko se vaan niin? Turhaa tää on, jos kaikki on kiinni lähtökohdista ja geeneistä. En haluu turruttaa omaa oloani videopeleillä, tai muulla paskalla, mut mitään muuta ei oo tehtävisssä.
Tää suru ja epätoivo on niin valtava. "Rakastan" sua, oot se oikea mulle, se on selvää. Mut en ikinä tuu pääseen sinne päämäärn, sun syliin, ja et kaikki on hyvin, koska nää rajottavat tekijät, luulin ettei mitään rajoja ollut täs maailmassa, mutta kun oot syntynyt dysfunktionaaliseen perheeseen ja et oo k-pop idolin näköinen, niin se tarkoittaa että ei voi menestyä ja olla onnellinen aidosti.
Tää suru on niin valtavaa, kun tiesin jo sillon et oot oikea mulle. Tähän suruun on vaa yks lääke: kuolema, viimeinen helpottava ratkaisu, ainoa luonnollinen ratkaisu, jos elämä on jo päätetty lähtökohdista, eikä siihen voi vaikuttaa..
Tiiän, et nää ei oo mitään verrattuna kun mua ei oo fyysisesti satutte, ja en voi ees kuvitella mitä oot käynyt läpi, rakas Veera, mut sen tiedän et toit mulle onnen ja turvan tähän sairaaseen ja pimeeseen maailmaan..
Haluun halata sua lujaa ja rakastaa. Tehä sut onnelliseksi, nähä sun hymyn ja ehkä joku päivä... meil ois perhe, onnellinen ja normaali elämä, vai onko se vaa kaukainen unelma.
Me molemmat ollaan niin ajattelevaisia ja semmottia. Onks kukaan ees rakastanut sua aidosti? Oot niin ihana persoona, et oo ainoastaan kaunis nainen,vaan ihana persoona, haluun et sua rakastetaan sinuna, eikä vaan ulkokuoren tai muiden asioiden takia.
On niin helppoa valehdella rakkaudesta, sanoo et rakastaa, vaik haluis vaan pelkkää seksiä tai validaatiota, sanoa et välittää, vaik näyttäis toisin, tiedän että mun tunteet on "aitoa" rakkautta.
Aitoa välittämistä, aitoa tunnetta, ihmistä kohtaan jonka koen omaksi, jonka koen ainoaksi, jota voin rakastaa. Mä tuhoan kaiken mihin kosken, oon rikkinäinen, mun kiintymys katoaa sillä sekunnilla kun saan vastakaikuu mun tunteisiin.
Mun kiintymys katoaa sillä sekunnilla kun oot yhtään ilkeä jollekkin ilman syytä, en pysty luottamaan. Mutta tiiäthän, että maailmassa on jotain niin arvokasta ja kultaista, että oon valmis pitään siitä kynsin ja hampain kiinni.
Sä. Susta en luovu, sua en hylkää, en sallis sitä itselleni, oot liian arvokas ja ihana mulle, en vois sallia omien viallisten tunteideni satuttaa sua. Oot liian tärkee... ja arvostaisin ja rakastaisin liikaa, sul on parantava vaikutus muhun.
Rakastan sua.
Tää suru ei katoa.
Tää suru ei katoa, ennen kuin sydän on siellä missä sen pitääkin.
Joten hakkaa mua päähän vielä, hauku inceliks, väitä rumaks, tuhoo mun itsetunto, satuta mua niin pahasti, että en oo mitään sellast kokenut, kerro etten riitä koskaan tai tuu riittään, sano et oon säälittävä luuseri, hirveä hirviö, saa mut itkeen ja huutaan.
Ja kun sanot, halaan sua. Rakkaudella ja lämmöllä. Sanon et oot kotona, et kaikki on hyvin nyt, koska mä tiiän. Siellä on jotain todella herkkää ja kaunista, kaikkien niiden ilkeiden sanojen takana, et sanoisi niitä jos se ei sattuis sua, et ois ilkeä jos sua ei sattuis ja pelottais, jos sua ei ahistais ja sulla ei ois paha olo.
Mä näen aina sut sellasena, kun oot,älä huoli. Voit murskata mun sydämen ja itsetunnon, mutta sydän tietää aina totuuden,sydän tietää. <3 Enkä tiiä pystyskö kukaan muu tulkitseen ja ymmärtään näitä sanoja, mut sä pystyt ymmärtään mitä tarkoitan, tiedän.
Köyhän perheen lapsi, ja paljon ongelmia nuoresta pitäen.Yritin kompensoida sitä, ja kylhän mä sain paljon kehui aina kaikilta.. "oot niin fiksu" "oot herkkä" jne.. Jos rikastuisin ja menestyisin niin voisin näyttää ihmisille, et ei siihen mitään ihmeitä tarvita, aina ajattelin, että mun on pakko menestyä ja näyttää maailmalle et oon jotenki "parempi", kun aina tuntenut itseni huonommaksi kuin muut.
Puuttelliset tunnetaidot, puuttelliset hygieniataidot, puuttellinen raha, normaaleilla ihmisillä ei ollut tälläsiä ongelmia nuorena.. aina kiinnyin johonkin ihmiseen ja siitä tuli pakkomielle ja sit se vaan lähti käsistä, kunnes löysin uuden ihmisen , josta tuli pakkomielle.
Sulkeutunut oon ja en osaa kellekkään irl näyttää oikein oikeita tunteita aina, oon sellanen asiallinen, mut en näytä omia tunteita, se on mitä oon randomeille ja perheellekkin, kaikki luulee et kaikki on hyvin.
Vaikka itken joka yö, ja heittelen välil tavaroita, mieli hajoaa.Jo pienestä pitäen mietin miks näytän alienilta ja miks mulla on iso pää ja näytän niin oudolta. Olin tosi epävarma omasta ulkonäöstä aina teini-ikään asti. Sillon kun mulla oli emootsis niin tytötkin alko kiinnostua, jopa todella kauniit, joiden kuvittelin olevan mun tasoa korkeammalla , se tuntu hyvältä, vaik kaikki ain lähti tän pakkomielteisyyden takia.
En kyllä tiedä. Olisitko mun kanssani sit jos olisin vähän komeampi, onko se vaan niin? Turhaa tää on, jos kaikki on kiinni lähtökohdista ja geeneistä. En haluu turruttaa omaa oloani videopeleillä, tai muulla paskalla, mut mitään muuta ei oo tehtävisssä.
Tää suru ja epätoivo on niin valtava. "Rakastan" sua, oot se oikea mulle, se on selvää. Mut en ikinä tuu pääseen sinne päämäärn, sun syliin, ja et kaikki on hyvin, koska nää rajottavat tekijät, luulin ettei mitään rajoja ollut täs maailmassa, mutta kun oot syntynyt dysfunktionaaliseen perheeseen ja et oo k-pop idolin näköinen, niin se tarkoittaa että ei voi menestyä ja olla onnellinen aidosti.
Tää suru on niin valtavaa, kun tiesin jo sillon et oot oikea mulle. Tähän suruun on vaa yks lääke: kuolema, viimeinen helpottava ratkaisu, ainoa luonnollinen ratkaisu, jos elämä on jo päätetty lähtökohdista, eikä siihen voi vaikuttaa..
Tiiän, et nää ei oo mitään verrattuna kun mua ei oo fyysisesti satutte, ja en voi ees kuvitella mitä oot käynyt läpi, rakas Veera, mut sen tiedän et toit mulle onnen ja turvan tähän sairaaseen ja pimeeseen maailmaan..
Haluun halata sua lujaa ja rakastaa. Tehä sut onnelliseksi, nähä sun hymyn ja ehkä joku päivä... meil ois perhe, onnellinen ja normaali elämä, vai onko se vaa kaukainen unelma.
Me molemmat ollaan niin ajattelevaisia ja semmottia. Onks kukaan ees rakastanut sua aidosti? Oot niin ihana persoona, et oo ainoastaan kaunis nainen,vaan ihana persoona, haluun et sua rakastetaan sinuna, eikä vaan ulkokuoren tai muiden asioiden takia.
On niin helppoa valehdella rakkaudesta, sanoo et rakastaa, vaik haluis vaan pelkkää seksiä tai validaatiota, sanoa et välittää, vaik näyttäis toisin, tiedän että mun tunteet on "aitoa" rakkautta.
Aitoa välittämistä, aitoa tunnetta, ihmistä kohtaan jonka koen omaksi, jonka koen ainoaksi, jota voin rakastaa. Mä tuhoan kaiken mihin kosken, oon rikkinäinen, mun kiintymys katoaa sillä sekunnilla kun saan vastakaikuu mun tunteisiin.
Mun kiintymys katoaa sillä sekunnilla kun oot yhtään ilkeä jollekkin ilman syytä, en pysty luottamaan. Mutta tiiäthän, että maailmassa on jotain niin arvokasta ja kultaista, että oon valmis pitään siitä kynsin ja hampain kiinni.
Sä. Susta en luovu, sua en hylkää, en sallis sitä itselleni, oot liian arvokas ja ihana mulle, en vois sallia omien viallisten tunteideni satuttaa sua. Oot liian tärkee... ja arvostaisin ja rakastaisin liikaa, sul on parantava vaikutus muhun.
Rakastan sua.
Tää suru ei katoa.
Tää suru ei katoa, ennen kuin sydän on siellä missä sen pitääkin.
Joten hakkaa mua päähän vielä, hauku inceliks, väitä rumaks, tuhoo mun itsetunto, satuta mua niin pahasti, että en oo mitään sellast kokenut, kerro etten riitä koskaan tai tuu riittään, sano et oon säälittävä luuseri, hirveä hirviö, saa mut itkeen ja huutaan.
Ja kun sanot, halaan sua. Rakkaudella ja lämmöllä. Sanon et oot kotona, et kaikki on hyvin nyt, koska mä tiiän. Siellä on jotain todella herkkää ja kaunista, kaikkien niiden ilkeiden sanojen takana, et sanoisi niitä jos se ei sattuis sua, et ois ilkeä jos sua ei sattuis ja pelottais, jos sua ei ahistais ja sulla ei ois paha olo.
Mä näen aina sut sellasena, kun oot,älä huoli. Voit murskata mun sydämen ja itsetunnon, mutta sydän tietää aina totuuden,sydän tietää. <3 Enkä tiiä pystyskö kukaan muu tulkitseen ja ymmärtään näitä sanoja, mut sä pystyt ymmärtään mitä tarkoitan, tiedän.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sanovat että Temu sta löytyy mitä vaan.
Niinhän se on, että itse ei voi vanhempiaan valita.
Huh😂
Ai nytkö on suhdeluvio päätöksessään ja uus kausi alko palstalla
Draamaa kuningatrarella
Monella on huonot lähtökohdat tähän elämään, mutta sen ei pidä antaa määritellä sinua. Lapsuus alkoholistikodissa, on lopulta vain lyhyt osa tätä elämää.
Todennäköisesti monet nuoret naiset säikähtää tuollaista käytöstä. Ehkä sinun tulisi hieman hillitä tapaasi, jolla tunteita näytät. On hienoa, että osaat rakastaa ja näyttää sen, mutta liiallinen ripustautuminen toiseen, ylitsevuotavat tunteet tai itsemurhasta puhuminen jos ei saa haluamaansa on varmasti monelle liikaa. Pakkomielteinen käytös on pelottavaa. Elämässä ei todellakaan aina saa sitä mitä haluaa, senkin kanssa täytyy oppia elämään. Se, että sinä jotakin rakastat, ei riitä...myös toisen täytyy rakastaa. Varmasti löydät vielä sellaisen henkilön
Tiiän, "oon liikaa", hän vaikuttaa paljon tasapainosemmalt, vaik on varmasti kokenut vielä hirveempiä asioita mitä itse.. </3 Mä yritän hilllitä, mut se on todella vaikeaa.. ja tiiän, mut se on niin mahdotonta täs maailmassa. Mä tiedän et hän on se "oikee" jota oon ettinyt, kaikki nää vuodet, se olis niinkuin viimein tulis kotiin.. kaikkest täst epämääräsyyden merestä. Ja joo pakkomielteet on pelottavia, mut siinäkin suurin pelko lähtee ymmäryksen puutteesta, ja oletuksista, että toinen satuttaisi tai sekoaisi jotenki , ainakin näin olen käsittänyt, mikä ei nyt omal kohal tulis kuuloonkaa, jos Veeraa ahdistaa niin uskon, että häntä ahdistaisi vähemmän jos hän tietäisi mun ajatuksia, ehkä se ei ois niin ahdistavaa jos ymmärtää, et haluu toiselle hyvää ja rakkautta ,vaik se hulllua onkin.
Siinä ei oo mitään pahaa, että toista rakastaa, mutta ketään ei voi pakottaa. Jos hän ei halua olla sun kans, niin se täytyy hyväksyä. Kannattaa siis antaa toiselle tilaa. Jos hän on kiinnostunut, hän näyttää sen kyllä. Noin ylitsevuotavat tunteet voi tuntua toisesta ahdistavalta. Ikää ja elämänkokemusta vähän lisää, niin huomaat, että kyllä sitä vain aina rakastuu uudestaan ja uudestaan.
Monesti huonoista lähtökohdista tulee vahvoja ihmisiä. Olen sikäli kohtalotoverisi, että minullakin on ollut toinen vanhemmista alkoholisti ja olen vahvasti tunteva ja nuorena kaikki tuntui "maailman lopulta", mutta kannattaa todellakin katsoa elämää eteen päin
Niin niin selityshän se on toikin
En halua sellast pakottavaa ja painostavaa energiaa antaa hänelle, se ei oo ollut mun tarkoitus, vaikka välil on näit myrskyi.. niin tajuun kyllä.
Haluisin vaan tervettä ja kaunista rakkautta antaa ihmiselle joka todella tuntuu siltä ainoolta "oikeelta" mulle.. </3
Niin se nuorena tuntuu "ainoolta oikeelta", mutta niitä oikeita löytyy kyllä lisääkin 😊 sen tulet vielä näkemään...ja silloin, kun tunne on molemminpuolinen, niin se on "ihanaa kyytiä"
Jos menee ulos hyppää pituushyppyä niin se auttaa. On auttanut aina kaikkia.
Muistathan ettet välitä ikävistä kommenteista.. Olet kultainen juuri semmoisena kun olet.
Ja
Ymmärrän sinua.. Hyvin kaunis joskin haikea kirjoitus Veeralle
<3
Kiitos, että ymmärrät... säkin oot varmasti ihana ihminen ,vaikka et ookkaan hän , arvostan kiltteyttä ja ajattelukykyä, empatiaa <3
Sinäkin vaikutat kiltiltä, herkältä ja tunteelliselta, mitkä kaikki on tosi hyviä piirteitä ihmisessä, joten älähän luovuta jos et saa vastakaikua yhdeltä
Sivusta tämä
Voimia! Et ole tänne turhaan syntynyt. Ole hyväntahtoinen ja rukoile.
Piereskele niin auttaa
Siinä tapauksessa minä olen Äiti(setä) Teresa. Tulee niin, että koko maailma kukkii!
Hoh hoijaa meinaa haukotuttaa
Sitä samaa ryyppämistä näin lapsena paljon ja väkivaltaa samaa on paljon kuin ap.
Ihana kirjoitus❤️voin tuntea sun tuskan. Kummallakin meillä on surua. Tulin hylätyksi ja tuntuu niin pahalta. Miksi elämä on niin epistä ja epäonnea epäonnen perään? Luvataan että tästä noustaan vielä, ei anneta periksi. Luulen ettei olla ainoita
Hylätyksi tuleminen on niin perseestä, kuten on sekin kun yrittää hakee lohtua ihmisestä joka ei vaan oo sulle oikea, en halua enää kumpaakaan kokea </3.. haluun rakastaa sitä ihmistä jota aidosti rakastan, niin että se tuntuu aidolta eikä teennäiselt, niin että nään siin ihmises niin paljon hyvää ja kaunista..
Mitä jos kaivattusi pitää ikäeroa syynä. Liian paljon vuosia välissä.
3-4 vuotta liikaa?? Millä tavoin. Ollaan molemmat yli 20v kuitenkin..
No etkös ollu 37 jo vuosi sitten. Että mikä se on sitten se ikähaitari.
en oo ikinä ollut se jota pidät 37vnä. Joulukuus 25.
Vihaan ihmisiä jotka leikkii toisten tunteilla ja sitten tuottaa ikävää toisille❣️
Hän ei oo leikkinyt mun tunteita, ei hän sellast tekis, mutta tässä on paljon väärinymmärryksiä ja kaikkea muutakin varmasti. Enkä minäkään ole ainakaan tietoisesti pyrkinyt leikkimään hänen tunteillaan tai kenenkään muunkaan, vaikka en ole osannut aina toimia niinkuin pitäisi </3
Mielikuvia, haaveita vai kolmenkympin kriisikö kyseessä ?
Naisia on maapallolla n. 3 950 387 501 ja sinä olet ottamassa itseltäsi hengen, kun tämä yksi bööna ei anna vastakaikua?
Aika monella on lapsuus vähän vinksahtanut. Toisella puolen sukua on juoppoja ja toisella puolella hulluja. Se ei ole syy mennä tappamaan itseään.
Älä anna jonkun murskata sinun itsetuntoasi. Elämä on tässä ja nyt ja se on lahja.
Hänenlaisiaan naisia on maapalolla 1/ 3 950 387 501:stä miljardista </3 , ei kukaan voi tuntua näin oikealta ja hyvältä, turvalliselta ja ihanalta, kaikelta mistä voin vaan haaveilla </3
Mä tiedän tuon, kun oon ollut joskus tosi rakastunut. Kun meillä loppui se juttu ja toinen ei vastannut mun soittoihin, sain paniikkikohtauksen ja menin äidin luokse viikonlopuksi. Äiti oli huolissaan, että miten tytär meinaa päästä yli. Olin niin hajalla. Olisin halunnut onnistua.
Kaivattuni myönsi, että on ollut kylmä mua kohtaan ja myöhemmin halus vielä nähdä, mut teki ohareita. Sitten mä vaan päätin, että tämä oli tässä.
(Nyt olen havainnut joitain tunnisteita täällä hänestä.)
Älä ikinä menetä elämänuskoasi. 👍 Maailmasta löytyy välittämistä ja rakkautta. Se pitää vaan kaivella oikeasta kohdasta.
Tää nainen on liian "oikee" mulle, kun näin alkupuolel tutustumista osu jo näin sydämeen.. kyl sen vaan tietää, haluis uskoo johonki kohtaloon.. mut kohtaloni taitaa olla yksin..
Olet nuori kaveri, että sulla on hyvää aikaa.
Usein mielessä pyörivä tyyppi on fantasiaihminen, jonka kanssa ei jaa arkea.
sellainen, jonka kanssa et jaa arkea ja josta et tiedä faktoja. Täten voit luoda hänestä mielessäsi ihan millaisen vain.
Minulla ei ole tapana luoda kenestäkään mitään kuvaa. En osaa ajatella sillä tavalla. Olen konkreettinen ihminen ja pidän siitä että saan nopeasti tietoa henkilöltä itseltään. Siksi hiljaisuus ei oikein sovi minulle.
Siksi inhoan kautta rantain kertomista.
Hyväksyn hänet omana itsenään. Kyllä mä tiedän, että en tiedä kaikkea hänestä vielä, mutta voin luvata että tiedän sen tärkeimmän, millainen hän on pohjimmiltaan, ja sillä on eniten väliä mulle, haluan tietää kaikki hänen "pimeät" ja huonot puolet, haluan tietää sen kaiken. En vaa oo tavannut ketään näin kaunista sielua, ikinä :), mut oon varma, että pystyisin elään niiden "huonompienkin" puolien kaa, kun on noin upee luonne.
Naiset ovat tuuliviirejä ja täysin hysterioiden vietävissä tulee mieleen kipuriippuvuus ihmissuhteissa.
Kaikkiin tunteisiin liittyy aina jokin viesti, jonka tuo tunne haluaa sinulle kertoa. Energiaa, sillä se haluaa ohjata sinua tiettyyn suuntaan. Suru, haikeus, ikävä huokuu, kipuja lapsuudesta. Negatiivinen tunne on mielen kipua joka kertoo että jotakin on pielessä ja jotakin pitäisi asialle tehdä. Muutoin uhkana on tunteen pitkittyminen joka vaikuttaa aina haitallisesti paitsi omaan terveyteesi myös ympärillä olevien tunnekokemuksiin. Tunteilla kun on taipumus tarttua. Olet nuori ja on yksi tie, ylöspäin. Surkuttelu saa surulliseksi ja taantumaan, ahdistumaan ja masentumaan.