Mikä näistä vaihtoehdoista ois paras

Ei se mitään auta...kidutatte mua täällä, onko se veeran poikkis niin elintärkeä sille, että kuolee ilman sitä??? EI.

Mä kuolen, hyvästi, en jaksa enää, haluun satutaa itteeni pahasti, tää kipu ei lopu, ihmiset haluaa vaan että kärsin tääl, mul ei oo mitään syytä jatkaa tääl.. </3

Mua sattuu ja haluun kuolla, mennä takasin niihin uniin jossa olin onnellinen ,mut ikuisiksi ajoiksi, ei mitkään lääkkeet ja terapia auta tähän... uskokaa jo , USKOKAA JO!

Anonyymi00002 kirjoitti:

Kukaan ei halua että sä kärsit.

No sitten ihmisten on ymmärrettävä että ei mua väkisin saa terveeksi. On myös julmaa spekuloida mun tunteiden aitoudesta, ja vähätellä mun älykkyyttä tai tunne ja sosiaalisia lahjoja, koska mulla on korkea ymmärrys sosiaalisista suhteista ja kaikesta, niin sen takii mä tiiän, että hän saa mut voimaan hyvin, ja tiiän että en satuttais häntä tai kaltoinkohtelis. Se ois vaan ikuinen honeymoon phase, vaik sellanen ei oo realistista </3

Mut hän on niin "oikea" mulle. Sitä mäkin olisin hänelle jos pystyisin. Rakkaus sattuu, rakkaus tappaa, rakkaus saa mut epätoivoseks. Mut eniten sattuu jatkuva vähättely ja spekulointi.. luottamuksen puute ja kaikki. </3

Mä en alunperinkää tuntenut exästä näin vahvasti, se oli väärin ,kun tiesin, että se päättyis huonosti, olin yksinäinen ja epätoivonen, mut se ahdistavuus ja toiselle turhan toivon elättely ei ollut sen arvoista.. mä ehkä aattelin, että se vois toimia, mutta jo viikon jälkeen tajusin ,että ei.. ei vaan toimi, jos ei tunne sillee, mä yritin siis "Normaalia" suhdetta, jossa tunnetasot ei oo tätä ja päädyin vaan satuttaan ja loukkaan kaikkia.. exä oli enemmän kuin kaveri mulle, mut mua alko ahdistaan kaikki niin pahasti, mä ymmärrän Veeraa:

Koska mun exä roikku mussa ja aneli mua jäämään sen kaa. Se sattu katsoa ja pitkitin sitä liian pitkään, mun ois pitänyt tehdä rajani selvemmiksi heti, mut se oli todella raskasta, yritin auttaa ja tukea, lohduttaa ja kaikkea. Ehkä mä haluun antaa rakkautta jollekkin, josta en ees pidä, koska mä oon itse kokenut sen kivun niin monta kertaa, ja se oli ihanaa, kun pysty antaan toiselle sen mitä se halus, vaikka se ei ollutkaan "aitoa", se oli jotenkin lohdullista??

Mutta se lopulta satuttais ja tuhois mut. Se ei oo hyväks mulle. Jos en tunne tällee, niin se ei oo oikein sitä toista kohtaan.. ehkä mä silleen oon empaattinen? Jonka takii oli niin vaikeeta erota, vaikka mä tiesin, että mitä enemmän pidentäisin sitä ,sitä enemmän se sattuis.

Jos joku on mulle kiltti ja pitää musta, mun on vaikea sanoa vastaan, vaikka mä itse haluankin ihan eri asioita. Jos joku pitää musta paljon tulee sellanen: "awww ihanaa, et joku pitää must näin." mut samaan aikaan tiedän, että mun pitää pitää se etäisyys, koska muuten satutan toista..

Sen takia Veeran kaa se ois niin helppoa, luonnollista, aitoa. Koska ne tunteet on aitoi ja tulee luonnostaan, se energia, ja se persoona, ja luonne, aivan upee ja ihana <3 Mä kärsin niin paljon ja aiheutan kipua niin monessa, kun se olis vaan niin helppoa kadota lopullisesti ja kaikki ois hyvin, mulla ja muilla... </3

Mä en halua kärsiä , enkä aiheuttaa kärsimystä. On vaan yksi nainen, jota pystyn rakastamaan oikeasti, yksi jolla on cheatti koodi mun sydämeen. Ehk ihmiset pitää mua hirviönä, kun pidän etäisyyttä, mutta mä vaan yritän suojella muita, muhun ei kannata kehittää tunteita kun ei se toimi... Veera on poikkeus, koska tää kaikki tuntuu niin oikealta hänen kanssaan. <3