Kuvittele itsesi Jumalan paikalle.
Olisitko onnellinen ja tuntisitko olosi hyväksi, jos ihmiset valitsisivat sinut, sanoisivat rakastavansa sinua ja tekisivät juuri niin kuin sanot siksi, etteivät he joutuisi sinun tuomitsemanasi ikuiseen helvettiin?
Jos olisit, olisiko onnellisuutesi ja hyvä olosi todiste sinun äärimmäisestä hyvyydestäsi?
Jokainen normaali ihminen käsittää, että tällainen Jumala olisi paitsi narsisti, myös psykopaatti ja sadisti. Tämä kaikkivaltias Putin ei piittaisi lainkaan rakkaudesta - ei sen osoittamisesta eikä vastaanottamisesta vaan yksinomaan pelolla ja kauhulla hallitsemisesta.
Miksi tähän ei sitten havahduta? Mikä on jäykistänyt ihmismielet suolapatsaiksi?
Pelko. Pelko ja kauhu. Pelko ja kauhu siitä, että minun on mahdollista joutua helvettiin.
Koska usko helvetin olemassaoloon on ehtinyt jo livahtaa ihmismieleen, on täysin luonnollista, että ensimmäinen ja tärkein reaktio on varmistaa, että tuo vaara ja mahdollisuus typistyisi mahdollisimman pieneksi.
Ensimmäinen ja tärkein reaktio kohdistuu tietenkin Päättävään Tahoon, helvetin Luojaan. Tämä Taho on pidettävä tyytyväisenä. Oikeastaan mikään muu ei olekaan olennaista. Jos ja kun tämä Taho pysyy suopeana ja myötämielisenä, kaikkein tärkein asia on kondiksessa. Muut seikat ova toissijaisia.
Kun kerran Päättävä Taho tituleeraa itseään vanhurskaaksi ja pyhäksi ja - kumma kyllä - rakkaudeksi, ja hänen myötämielisyyttään on kaiken aikaa yllpidettävä, kutsuttakoon häntä sitten vanhurskaaksi ja pyhäksi ja rakkaudeksi.
Jos ja kun joku kyseenalaistaa helvetin mielekkyyden, kannattaa kiiruhtaa päättävän Tahon itselleen valitsemien titteleiden luokse, valita niistä loogisimmat helvetin olemassaolon puolustelemiseksi ja hyödyntää niitä.
Sopivia titteleitä ovat "vanhurskas" ja "pyhä". Koska olennaisinta kaikessa on siis helvetin olemassaolon perustelu, jotta Luoja pysyisi tyytyväisenä ja hyvällä tuulella, tittelit kannattaa MÄÄRITELLÄ helvetin ja synti-apukäsitteen avulla, jolloin nuo käsitteet on liitetty, lukittu ja kiedottu helvetin ideaan - aina kun niitä ajattelee tai ne nostaa esille, taustalla häämöttää helvetin käsite. On alusta alkaen mahdotonta ajatellaa Luojan vanhurskautta ja pyhyyttä vailla ajatusta helvetistä.
Kun tämä tärkein käsitteellinen operaatio on tullut suoritettua, voi yrittää määritellä päättävän Tahon "rakkautta". Se on toki ALISTEINEN helvetin idealle. Päättävän Tahon rakkautta/rakkaudellisuutta kannattaa kehua esim. sellaisen sananparren avulla kuin: "Jumala ei halua, että kukaan joutuu helvettiin - -"
Näin tämän hirviön koko olemuksen läpäisee Rooman kirkon saatanan alaisuudessa kehittelemä helvetin idea, ja tällaiseen sekopäähulluun, joka on vielä muslimien jumalaakin pahempi kusipää, uskoo enemmistö tälläkin palstalla.
Olisitko onnellinen ja tuntisitko olosi hyväksi, jos ihmiset valitsisivat sinut, sanoisivat rakastavansa sinua ja tekisivät juuri niin kuin sanot siksi, etteivät he joutuisi sinun tuomitsemanasi ikuiseen helvettiin?
Jos olisit, olisiko onnellisuutesi ja hyvä olosi todiste sinun äärimmäisestä hyvyydestäsi?
Jokainen normaali ihminen käsittää, että tällainen Jumala olisi paitsi narsisti, myös psykopaatti ja sadisti. Tämä kaikkivaltias Putin ei piittaisi lainkaan rakkaudesta - ei sen osoittamisesta eikä vastaanottamisesta vaan yksinomaan pelolla ja kauhulla hallitsemisesta.
Miksi tähän ei sitten havahduta? Mikä on jäykistänyt ihmismielet suolapatsaiksi?
Pelko. Pelko ja kauhu. Pelko ja kauhu siitä, että minun on mahdollista joutua helvettiin.
Koska usko helvetin olemassaoloon on ehtinyt jo livahtaa ihmismieleen, on täysin luonnollista, että ensimmäinen ja tärkein reaktio on varmistaa, että tuo vaara ja mahdollisuus typistyisi mahdollisimman pieneksi.
Ensimmäinen ja tärkein reaktio kohdistuu tietenkin Päättävään Tahoon, helvetin Luojaan. Tämä Taho on pidettävä tyytyväisenä. Oikeastaan mikään muu ei olekaan olennaista. Jos ja kun tämä Taho pysyy suopeana ja myötämielisenä, kaikkein tärkein asia on kondiksessa. Muut seikat ova toissijaisia.
Kun kerran Päättävä Taho tituleeraa itseään vanhurskaaksi ja pyhäksi ja - kumma kyllä - rakkaudeksi, ja hänen myötämielisyyttään on kaiken aikaa yllpidettävä, kutsuttakoon häntä sitten vanhurskaaksi ja pyhäksi ja rakkaudeksi.
Jos ja kun joku kyseenalaistaa helvetin mielekkyyden, kannattaa kiiruhtaa päättävän Tahon itselleen valitsemien titteleiden luokse, valita niistä loogisimmat helvetin olemassaolon puolustelemiseksi ja hyödyntää niitä.
Sopivia titteleitä ovat "vanhurskas" ja "pyhä". Koska olennaisinta kaikessa on siis helvetin olemassaolon perustelu, jotta Luoja pysyisi tyytyväisenä ja hyvällä tuulella, tittelit kannattaa MÄÄRITELLÄ helvetin ja synti-apukäsitteen avulla, jolloin nuo käsitteet on liitetty, lukittu ja kiedottu helvetin ideaan - aina kun niitä ajattelee tai ne nostaa esille, taustalla häämöttää helvetin käsite. On alusta alkaen mahdotonta ajatellaa Luojan vanhurskautta ja pyhyyttä vailla ajatusta helvetistä.
Kun tämä tärkein käsitteellinen operaatio on tullut suoritettua, voi yrittää määritellä päättävän Tahon "rakkautta". Se on toki ALISTEINEN helvetin idealle. Päättävän Tahon rakkautta/rakkaudellisuutta kannattaa kehua esim. sellaisen sananparren avulla kuin: "Jumala ei halua, että kukaan joutuu helvettiin - -"
Näin tämän hirviön koko olemuksen läpäisee Rooman kirkon saatanan alaisuudessa kehittelemä helvetin idea, ja tällaiseen sekopäähulluun, joka on vielä muslimien jumalaakin pahempi kusipää, uskoo enemmistö tälläkin palstalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.