Vanhuksillaan elävä adventismibisnes. Inhimillinen hinta kurjimmille voi olla tuntuva.

Luterilainen kirkko pärjää lihavasti reippaan prosentin kirkollisverolla, jota pienituloisimmat eivät maksa vähennysten myötä, mutta adventtikirkko on häpäilemättömästi omantunnonpakottanut myös köyhimmiltä jäseniltään mittavia aneita. Myös tehtäviä seurakunnissa on jaettu kymmenysmaksumoraalia valvoen, vaikka alkukristillisyydessä ei sovellettu ristiin naulittua kymmenysoppia vuosisatoihin, kunnes katolinen kirkko asetti sen opinkappaleekseen 576 Toursin kirkolliskokouksessa.

Jumalan lapsien tulisi olla orjuudesta vapaita, mutta kymmenysoppi on ollut tapa laittaa heitä takaisin kymmenysorjuuden ikeen alle.

Tosiasiallista inhimillistä kärsimystä aiheuttava seurakuntalaisten taloudellinen riisto on myös yksi uskonnollisen väkivallan muoto, vaikka se olisi puettu teologisessakin mielessä kiistanalaiseksi opinkappaleeksi ja saatu aikaan omantunnonpakkoa ruokkimalla. Adventtikirkon toteuttama köyhäinapu ei useinkaan tavoita tehokkaasti köyhimpiä jäseniä. Joka tapauksessa suhdeluku kirkolle syydettyjen varojen ja "takaisin" siunaantuvien köyhiä enemmänkin nöyryyttävien ruoka-apujen välillä on surkea.

Eikö adventtikirkko tunnista ilmiötä vai eivätkö jaksa välittää? Harvoin köyhä ja nöyrä puutteestaan suurta ääntä pitää. Jos Jumalaa toimii adventtikirkon kautta, miksi tällaisia puutteenalaisia tapauksia ei tunnisteta ja auteta?

Adventtikirkon virallinen kanta kymmenysten maksamiseen on selvästi lempeämpi kuin itse luulottelemassaan kymmenysikeessä elävät pakkoneuroottiset jäsenensä luulevat. Toinen asia on se, että harvemmin asiaa käsitellään sapattikouluissa rautalangasta vääntävällä tarkkuudella, jolloin neuroottisimmat jäsenet kehittävät helposti monin tavoin adventtikirkon suosituksia ankaramman kymmenysopin. Toisaalta kristillisyyteen kymmenysopin ei pitäisi kuulu ollenkaan edes suosituksena, mutta se on toinen asia.

Sosiaalietuuksista, lahjoista ja perinnöistä ei suositella kymmenyksiä palautettaviksi, mutta palkka- ja pääomatuloista kymmenyksiä sen sijaan toivotaan. Toisaalta Uuden testamentin (Paavalin) mukaan Herran työhön lahjoittaminen on täysin vapaaehtoista määrältään (kaikki väliltä 0-100 % on sallittu). Köyhä, jos ei rikaskin saa, jättää kymmenykset täysin maksamatta.

Jumalaa sai Raamatun (Vanha testamentin puoli) mukaan myös koetella kymmenyssiunauksien osalta, jolloin siunauksiin tyytymätön saattoi silläkin perusteella koetella Herraa maksamattomuudellakin.

Adventtikirkossa kymmenyksien palauttaminen on pelkkä suositus eikä se ole seurakuntaan kuulumisen eikä myöskään missään määrin pelastumisen edellytys. Valitettavasti osa pastoreista ja muista seurakuntalaisista antaa ymmärtää muuta.

Jokaisen kristitty voi antaa kirkolleen lahjoituksia sen verran kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa. Siis kaikki väliltä 0-100 % on sallittua.

Sinä kapinoit Jumalaa vastaan.

Jenkkikultteihin kuuluu mammonan ihannointi ja palvonta.
Jenkkirahassa lukee jopa, että jumalaan=dollareihin luotamme.
Kaikki Jenkkilahkot juoksevat pelkästään rahan perässä. Ne kalastelevat yhteisöihinsä herkkäuskoisia, joilla on riittävästi varallisuutta.

Herkkäuskoisuudesta ja jumalharhaisuudesta rangaistaan aina.
Rangaistaan kaksin kerroin.
Ensin herkkäuskoisia ja jumalharhaisia käyttävät kaikin keinoin hyväkseen kirkkojen, lahkojen ja kulttien valtaapitävät ja sen lisäksi joutuu eroon niistä, jotka eivät ole herkkäuskoisia eivätkä jumalharhaisia, koska herkkäuskoisuus ja jumalharhaisuus on mielisairauden yksi muoto ja sellaisten ihmisten kanssa ei tule olla missään tekemisissä.