Runo vasemmistolaisen rahanhimosta, muiden rahan tietysti.

Vasemmistolaisen silmissä kiilto kirkas,
kun muiden raha näkyy, on into pirteä ja virkas.
Saalistaa hän seteleitä, muiden kätköistä kultaista,
oma työ jää, sillä muiden vaiva on hunajaista.

Kun vihdoin rahaa saa, voi kotinsa hän koristella,
kirpputorilta löydöt kiiltonsa alla loistaa hellä.
Seinillä julisteita ja viherkasvien vyöhyke,
jokainen kolikko muuttuu moneksi, kuin näytelmä-työhykke.

Ei oma hikipisara tuohon rahaan mennyt,
toisten työ ja onni, se on lähde, joka perinyt.
Vahva vietti kuljettaa kuin magneetti rautaa,
toisten omaisuus on se, joka eniten naurattaa.

Ja niin himo ohjaa vasemmistolaisen tien,
ahneus muiden omaan, on elämän päätäie