Nettilehti 330.org kirjottaa hyvin tästä Fortuynin murhasta. Suomen lehdet ovat hiljaa poliittisista ilmiselvistä syistä mutta ulkomailla sanotaan asiat niinkuin ne on! Maailmaa on Skandinavian ulkopuolellakin.
07 MAY 2002 5
It's not terrifically surprising that Pim Fortuyn's assassin is a radical leftist. I've long maintained that the hard left is the greatest threat to social order in the West, and this only drives the lesson home. From near-insurrections in Seattle, Prague, Washington, Genoa, and Sweden; to pipe bombs in the Midwest; to the killing of Italian technocrats; to the FARC; to race riots in Cleveland and Crown Heights; to apologists for Islamic terrorism -- it is today's left that aids, abets, and/or apologizes for most of the violence in and against the Western world. (Notable non-leftist standouts are the Rockwell/Raimondo crowd of libertarians; but unlike the left, they've never actually killed anyone.)
The strange thing is that the left seems not to notice. Its rhetoric, after all, is the rhetoric of justice -- sometimes even of peace. And all manner of self-deception is employed to keep it that way:
New right politicians who dabble in the politics of hate are living dangerously. The fate of Pim Fortuyn has been feared for years by politicians such as Jörg Haider, who travels everywhere with a phalanx of bulky young men specially selected from Carinthian villages.
....
Professor Fortuyn, 54, was by these standards seriously under- protected, showing that he was unaware of the deadly genie unbottled by his rhetoric.
W. H. Auden, writing about dictators in the 1930s, could have been issuing a warning to the ill-starred Mr Fortuyn:
I and the public know
What all school children learn
Those to whom evil is done
Do evil in return.
By this light, Fortuyn brought his murder upon himself, by preaching "hate." That he did nothing of the sort is irrelevant. Cause must be tailored for the effect to be palatable. One may easily argue that Roger Boyes is an idiot -- he goes on to assert that JFK, shot by a committed Marxist, was a victim of the right. But that misses the point, which is that almost nothing -- not civil disturbance, not a massacre in Manhattan, not a slaughter at a Seder, not decades of Soviet barbarism, nor the cold-blooded shooting of Pim Fortuyn -- nothing will convince the hard core of the left that its goals, which necessitate its methods, lead inevitably to woe.
07 MAY 2002 5
It's not terrifically surprising that Pim Fortuyn's assassin is a radical leftist. I've long maintained that the hard left is the greatest threat to social order in the West, and this only drives the lesson home. From near-insurrections in Seattle, Prague, Washington, Genoa, and Sweden; to pipe bombs in the Midwest; to the killing of Italian technocrats; to the FARC; to race riots in Cleveland and Crown Heights; to apologists for Islamic terrorism -- it is today's left that aids, abets, and/or apologizes for most of the violence in and against the Western world. (Notable non-leftist standouts are the Rockwell/Raimondo crowd of libertarians; but unlike the left, they've never actually killed anyone.)
The strange thing is that the left seems not to notice. Its rhetoric, after all, is the rhetoric of justice -- sometimes even of peace. And all manner of self-deception is employed to keep it that way:
New right politicians who dabble in the politics of hate are living dangerously. The fate of Pim Fortuyn has been feared for years by politicians such as Jörg Haider, who travels everywhere with a phalanx of bulky young men specially selected from Carinthian villages.
....
Professor Fortuyn, 54, was by these standards seriously under- protected, showing that he was unaware of the deadly genie unbottled by his rhetoric.
W. H. Auden, writing about dictators in the 1930s, could have been issuing a warning to the ill-starred Mr Fortuyn:
I and the public know
What all school children learn
Those to whom evil is done
Do evil in return.
By this light, Fortuyn brought his murder upon himself, by preaching "hate." That he did nothing of the sort is irrelevant. Cause must be tailored for the effect to be palatable. One may easily argue that Roger Boyes is an idiot -- he goes on to assert that JFK, shot by a committed Marxist, was a victim of the right. But that misses the point, which is that almost nothing -- not civil disturbance, not a massacre in Manhattan, not a slaughter at a Seder, not decades of Soviet barbarism, nor the cold-blooded shooting of Pim Fortuyn -- nothing will convince the hard core of the left that its goals, which necessitate its methods, lead inevitably to woe.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kai tarvitse ottaa kuin silmä käteen ja katsoa, niin näkee, että äärivasemmistolaisten modus operandi on käytössä tehokkaasti. Kyllä minulle ainakin riittää suomalaisen median asiasta antama todistus, mutta koskaanhan ei tee pahaa perehtyä muihinkin lähteisiin.
Epäilemättä asiaa on hyssytelty Suomessa, en osaa edes kuvitella millainen kalabaliikki asiasta olisi syntynyt, jos tapettu poliitikko olisi ollut äärivasemmistolainen ts. kommunisti. Kuulisimme asiasta varmasti enemmän.
Jarzalle kuitenkin vihjeenä jatkoa varten, että kannattaisi aina laittaa mukaan linkki sille sivulle, mitä lainaat. Olisi myös huomaavaista kääntää vieraskieliset artikkelit, sillä joukossamme voi olla sellaisiakin ihmisiä jotka eivät englantia hallitse. Näkyviin siis alkuteksti ja käännös!
Voi itku. Ja missähän se tieto koskien tätä ampujamiestä oli? Jutussa demonisoidaan vasemmistoa ja ylevöitetään Fortuyinia. Mutta hetkinen, missä siis on se dokumentaatio tuosta puoluepoliittisesta aktivismista?
Joo, katselehan niitä lähteitä vielä vähän, sattaa siellä vielä vilahta oma kuvasi ennakkoluuloineen kaikkineen.
Expressen-Se:ssä esim. on aika laaja artikkeli tästä ampujasta. Myös muissa Ruotsin suurissa lehdissä on hollanninkirjeenvaihtajilta tullutta tuoretta tietoa. Tämän toistaiseksi aika vähäisen tiedon mukaan tämä yliherkkä eläinaktivisti ei ollut poliittisesti suuntautunut, ei ollut puolueaktiivi eikä edes politikkasta oikein kinnostunutkaan. Turkistarhaus oli se asia, joka häntä erityisesti rassasi. Fortuyin taas oli nimenomaan muuttanut aiempaa, selvästi kriittistä kantaansa turkistarhaukseen, ja ottanut myös eläinsuojelijat yleensä parjauskampanjansa kohteeksi. Joten kytkentä surmatyöhön saattaa siis olla tämä yksi ainoa asia.
Kyllä on muuten antoisaa seurata tätä kaikenkarvaista vouhotusta, jossa joillakuilla, myös sensaatio- ym. lehdistön toimittajilla, näyttää olevan jatkuva tarve työntää omia ennakkoluulojaan esiin ennen kuin kukaan tai mikään ehtii niiden paikkansapitämättömyyttä osoittamaan.
Ikävä juttu, joudutko tosiaan uudelleen postaamaan omia sepustuksiasi? Niinkö kovasti sattuu totuus Fortuynin murhaajasta? Se totuus on muuten tullut jo niin monessa kansainvälisessä ( kansainvälinen ei muuten ole yhtä kuin vain Ruotsi, vaikka näin näytät luulevan ) ja kansallisessa mediassa esiin, ettei sitä auta salailla.
Mikä ihmeen peikko tästä asiasta on nyt sullekin tullut? Onko taustalla kenties henkilökohtaisia ongelmia? Harmittaako ( kenties ) aatetoverisi teko? Elä sen kanssa.
Jos joku on tässä asiassa vouhottanut, niin anteeksi vain, se olet sinä. Hysteeristä puolustusvimmaa, koska mitä ilmeisemmin totuuden kanssa et pysty elämään.
juttu. Minä taas sanoisin sinun tyylilajiasi lähinnä hysteeriseksi. "Niinkö kovasti sattuu totuus..." Minä nyt tässä vain odottelen sitä totuutta. Ihan avoimin mielin: voi olla että sinä (ja kenties aatetoverisi?) olette jotenkin oikeassa, saa nähdä, mutta tällä hetkellä en näe mihinkään suuntaan menevälle hehkutukselle perusteita.
Pitäisikö tällaisiin puheenvuoroihin aina liittää jokin henk.kohtainen tunnustus, esim. se että en todellakaan tunne sympatioita sen enempää puoluekentän vasemmalle kuin oikeallekaan laidalle. Minua on kohdeltu yhtä kaltoin kummastakin suunnasta, enkä tunne niitä mitenkään ideologisellakaan tasolla omakseni. No nythän ollaan siis samassa tilanteessa minun kanssani kuin tuon Fortuynin ampujan suhteen: tästä tunnustuksestani huolimatta sinä varmaan haluat lokeroida minut ja läiskätä otsaani jonkin mieleisesi poliittisen leiman. Hysteerisesti.
Väkivalta minusta on perkeleellistä ja inhottavaa, sen lietsomiseen ei pidä kenenkään sortua. Sen tuomitseminen on aina yhtä välttämätöntä.
Miksi sitten riennät niin palavalla innolla sekaantumaan juuri tähän nimenomaiseen Fortuyn-juttuun? Jos et voisi vähempää välittää, niin tuskin näkisimme sinua tässäkään taas hehkuttamassa. Miksi ihmeessä ihmiset eivät voi edes täällä olla rehellisesti sitä mitä ovat. Miksi pitää aina valehdella, jo itselleenkin. Ei edes anonymiteetin suojissa uskalleta sanoa että KYLLÄ, olen esim. entinen vasemmistolainen, enkä vain pysty päästämään irti siitä vanhasta tutusta ajattelutavasta. Minuun sattuu, kun huomaan millaisia tyyppejä on saman aatteen alla. Olisi helpompaa ymmärtää sellaistakin, kun tuollaista hehkutusta muka sellaisen asian puolesta mikä ei merkitse mitään. Läpinäkyvää.
Missä mielessä poliittisen kentän vasen laita sinua on muuten sorsinut? Jouduitko Alkon eteen myymään Tiedonantajaa, ja et saanut kaupiteltua muuta kuin yhden ja senkin jollekin tutulle? Entäpä oikeisto?
Tekstisi muuten kuullostaa aika hemmetin paljon erään ajattaren vuodatuksilta. Mahdattekohan olla sama, "jakaantunut" persoona?
tähän kun on tälle tielle lähtenyt. Vastedes kyllä kieltäydyn persoonaan liittyvistä kommenteista.
Juttu on niin että satun olemaan kiinnostunut tuollaisten surmatöiden tekijöiden psykologisesta profiilista. Käytettävissä olevien tietojen mukaan tässä näyttäisi olevan tyyppitapaus: yliherkkä, antagonistinen, hyvin heikon, so. mustavalkoisen ja jyrkkiin vastakohta-asetelmiin pitäytyvän, joustamattoman psyykenrakenteen omaava, idealistinen ja todellisuuden haasteena kokeva ja siksi väkivaltaefekteistä riippuvainen kaunosielu - vähän samantapainen kuin Hitler, jota joku on luonnehtinut "todellisuuteen joutuneeksi taiteilijaksi". Tätä psyykkistä kuvaa hahmottaessani olen sitten törmännyt tuohon tietojen puutteellisuuteen ja vääristymään, ihmisten tapaan käyttää tällaisia tapauksia lyödäkseen lisää löylyä jo olemassaolevaan verilöylyyn - tähän en malttanut olla puuttumatta. No ehkä tämä kirjoittelu on siinä mielessä ollut turhaa, että lukijat, joilla itsellään on tunnusomaisesti mustavalkoinen psyyke, tuskin ovat siitä saaneet muuta kuin vahvistusta omille ennakkoluuloilleen.
Sanon nyt vielä, etten ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen enkä tuntenut edes vetoa niihin - yhteiskunnallisia kantoja minulla toki on, mutta en koe löytäväni niille edustajaa nykyisten aatesuuntien joukosta, ml. nämä nyt areenalle astuneet "kansallismieliset".
Niin ns. taistolaiset kuin kokoomuslaiset torpedoivat tehokkaasti työtilaisuuksiani 70-80-luvuilla. Voin kertoa, ettei menettelyissä ollut juuri eroa. Jouduin jopa muuttamaan paikkakuntaa - olisi totisesti ollut helpompaa silloinkin sulkeutua jonkin poliittisen suunnan suojelukseen, koska se sillä toimialalla, jolla vaikutin, oli noihin aikoihin melkein välttämätöntä jos menestyä aikoi.
En ole Ajatar, hänen tekstejään olen kyllä lukenut, enkä saa niistä identiteettikriisiä.
Ajatar nostaa rumaa päätään.. :)))))
Murhaaja oli kiihkomielinen eläinaktivisti, ei äärivasemmistolainen.
Yritä nyt jo vähän tokeentua.
Kummallisen paksukalloista väkeä
miten monesta tuutista se pitää
sanoa että äärivasemmistolainen?
mikä tässäkin taas maksaa en tajua.
No, öitä kaikille.