Saattelin vieraani, mitä viehättävimmän, itseäni vähän nuoremman naishenkilön taksille ja tulin vielä vilkaisemaan tätä saittia. Eipä täällä juuri sellaista ole tapahtunut, johon tarvitsisi minun puuttua, mutta tuolla ketjussa "Suuret miehet, pieni elämä" on eräs viisaasti kirjoittava henkilö käyttänyt minulle vastatessaan niin hyvän puheenvuoron, että se inspiroi minut vielä tähän uuteen avaukseen. Toivottavasti Sinä, tuon hyvän puheenvuoron käyttänyt, tämän huomaat.
Ei tässä nyt juuri keskustan politiikkaa ole, mutta näin juhannuksen vuoksi se sallittakoon - näkyy täällä olevan paljon muitakin yhtä lailla saitin aihepiiristä hieman sivussa olevia.
Saattaa hyvinkin olla niin kuin tuo hyvän puheenvuoron käyttäjä sanoo, että ihminen tulee yhä enemmän itsensä kaltaiseksi iän myötä. Jos minun kohdallani on käynyt niin, silloin minussa on jo alkujaan ollut enemmän kuin olen uskonut olleen; olen nimittäin kuvitellut, että olen päässyt tähän nykyisyyteeni kovan elämänkoulun koulimana, yritysten ja erehdysten ja joskus myös onnistumisten tuottamien ahaa-elämysten kautta.
Teidän kannattaa lukea tuo hänen hyvä kirjoituksensa. Siinä esitetty huomio ulkopuolisen kontrollin merkityksestä ja sen vähenemisen tuomista puutteista on minunkin mielestäni oikea. Olen ollut leski vasta kahdeksan kuukautta, mutta jo monet kerrat olen joutunut tilanteisiin, joissa tai joiden jälkeen olisin toivonut viisaan vaimoni yhä olevan rinnallani.
Tuosta alkoholikäyttäytymisestä en ole ihan samaa mieltä hänen kanssansa. Varmaan on fyysisesti niin, että vanhemman ihmisen maksa ja keho muutenkin kestää paremmin alkoholia, jos sitä ei ole nuorempana juuri ollenkaan käyttänyt, mutta on myös se henkinen – pitäisikö sanoa ”mentaalinen” – puoli. Jos sitä on kohtuullisesti käyttänyt koko aikuiselämänsä ja vielä oppinut sen sivistyneen käyttötarkoituksen ja –tavan, niin ei tule ainakaan sellaisia ongelmia kuin aloittelijalle missä tahansa asiassa yleensä tulee. Eli ei ainakaan nolaa itseään sen kanssa.
Nuoruus, paras ikä, keski-ikä ja vanhuus ovat fyysisiä tosiasioita, mutta henkisesti – taas kai olisi täällä sanottava ”mentaalisesti” – ne eivät kulje aina yhtä jalkaa kertyvien ikävuosien kanssa. Vaikka Eino Leino laittoikin kaikki suomalaiset yhteen nippuun runoillessaan
”Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill` ukkoina jo syntyy sylilapset,
ja nuori mies on valmis hautaan jo”
ei se pidä paikkaansa kaikkien suomalaistenkaan suhteen. Minä ainakin tunnen yhä olevani hengeltäni nuori, kiinnostunut nuortenkin elämästä kuten elämästä yleensä ja lähes kaikista elämään kuuluvista asioista: niistä, joita on ollut (historia), joita on nyt (esim. politiikka – vain yksi eikä suurin mielenkiintoni alue) ja joita tulee olemaan – siksi myös turvallisuuspolitiikkamme ja siinä tehtävät ratkaisut minua kiinnostavat.
Niin, emme me ihmiset, suomalaisetkaan, ole kaikki samanlaisia, emme missään asiassa, emme edes vanhetessamme. Nyt olen sen verran "rinta rottingilla", että voin "Lentäjän valssia" siteeraten sanoa (vaikka lentäjä en ollutkaan sotilaana ollessani)
"Kotka ei vanhene milloinkaan
harmaaksi muuttuvi vaan".
Ja kiinnostavat minua edelleen sen verran naisetkin, että en voi yhtyä tuohon hyvässä puheenvuorossa sanottuun
>> Lääkäreillä on osuva sanonta miehen kolmesta elämänvaiheesta. Ne ovat: ah, mikä nainen, ah, mikä ateria, ah, mikä ulostus. Tällä viime mainitulla lääkärit eivät tarkoita kirjoitusta tällaiselle palstalle.
Ei tässä nyt juuri keskustan politiikkaa ole, mutta näin juhannuksen vuoksi se sallittakoon - näkyy täällä olevan paljon muitakin yhtä lailla saitin aihepiiristä hieman sivussa olevia.
Saattaa hyvinkin olla niin kuin tuo hyvän puheenvuoron käyttäjä sanoo, että ihminen tulee yhä enemmän itsensä kaltaiseksi iän myötä. Jos minun kohdallani on käynyt niin, silloin minussa on jo alkujaan ollut enemmän kuin olen uskonut olleen; olen nimittäin kuvitellut, että olen päässyt tähän nykyisyyteeni kovan elämänkoulun koulimana, yritysten ja erehdysten ja joskus myös onnistumisten tuottamien ahaa-elämysten kautta.
Teidän kannattaa lukea tuo hänen hyvä kirjoituksensa. Siinä esitetty huomio ulkopuolisen kontrollin merkityksestä ja sen vähenemisen tuomista puutteista on minunkin mielestäni oikea. Olen ollut leski vasta kahdeksan kuukautta, mutta jo monet kerrat olen joutunut tilanteisiin, joissa tai joiden jälkeen olisin toivonut viisaan vaimoni yhä olevan rinnallani.
Tuosta alkoholikäyttäytymisestä en ole ihan samaa mieltä hänen kanssansa. Varmaan on fyysisesti niin, että vanhemman ihmisen maksa ja keho muutenkin kestää paremmin alkoholia, jos sitä ei ole nuorempana juuri ollenkaan käyttänyt, mutta on myös se henkinen – pitäisikö sanoa ”mentaalinen” – puoli. Jos sitä on kohtuullisesti käyttänyt koko aikuiselämänsä ja vielä oppinut sen sivistyneen käyttötarkoituksen ja –tavan, niin ei tule ainakaan sellaisia ongelmia kuin aloittelijalle missä tahansa asiassa yleensä tulee. Eli ei ainakaan nolaa itseään sen kanssa.
Nuoruus, paras ikä, keski-ikä ja vanhuus ovat fyysisiä tosiasioita, mutta henkisesti – taas kai olisi täällä sanottava ”mentaalisesti” – ne eivät kulje aina yhtä jalkaa kertyvien ikävuosien kanssa. Vaikka Eino Leino laittoikin kaikki suomalaiset yhteen nippuun runoillessaan
”Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill` ukkoina jo syntyy sylilapset,
ja nuori mies on valmis hautaan jo”
ei se pidä paikkaansa kaikkien suomalaistenkaan suhteen. Minä ainakin tunnen yhä olevani hengeltäni nuori, kiinnostunut nuortenkin elämästä kuten elämästä yleensä ja lähes kaikista elämään kuuluvista asioista: niistä, joita on ollut (historia), joita on nyt (esim. politiikka – vain yksi eikä suurin mielenkiintoni alue) ja joita tulee olemaan – siksi myös turvallisuuspolitiikkamme ja siinä tehtävät ratkaisut minua kiinnostavat.
Niin, emme me ihmiset, suomalaisetkaan, ole kaikki samanlaisia, emme missään asiassa, emme edes vanhetessamme. Nyt olen sen verran "rinta rottingilla", että voin "Lentäjän valssia" siteeraten sanoa (vaikka lentäjä en ollutkaan sotilaana ollessani)
"Kotka ei vanhene milloinkaan
harmaaksi muuttuvi vaan".
Ja kiinnostavat minua edelleen sen verran naisetkin, että en voi yhtyä tuohon hyvässä puheenvuorossa sanottuun
>> Lääkäreillä on osuva sanonta miehen kolmesta elämänvaiheesta. Ne ovat: ah, mikä nainen, ah, mikä ateria, ah, mikä ulostus. Tällä viime mainitulla lääkärit eivät tarkoita kirjoitusta tällaiselle palstalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No kyllä se mieliala siihen viittaa, että romanssi on päässyt hyvään alkuun. Käytäpä nyt jatkossakin yhtä menestyksellistä playboy-taktiikkaa kuin Berlusconikin, mutta rehellisessä tarkoituksessa ja rakkauden sanelemana tietenkin. Niinhän ne naiset loistavat tähtinä taivaalla. Kaikki asianmukainen tunnustus heille.
Tuon luettua naisihmisen polvia alkoi kummasti heikottamaan. Pääsisinkö minäkin sulle kylään, vaikka olenkin kepulainen? Kerro, niin saatan antaa yhteystietoni. Saatan harkita puolueenkin vaihtoa, jos niikseen tulee.
Otsikossa ja nimimerkissä kysymys
Kehumaasi kirjoitukseen sisältyvä salaiva on tainnut mennä niin kutsutusti yli hilseen?
Tosiaan. Jos on omahyväinen nuorena, vanhana sitä varmasti käsittää haukutkin kehuiksi.
Lääkärit eivät tarkoita ulostuksella näille palstoille vääntämiäsi skribenttiharjoitelmia. Me muut voimme niin tehdä.