Uusi koira menneen ystäni tilaan

Viesti on vähän provosoiva mutta se ei ole tarkoitus. Olen 71 vuotias nainen joka ei pärjää ilman kaveria ja sen kaveri on koira.
Itselläni on ollut koiria 52 vuotta, nuorempana sakamanneja kaksnkin kappalein mutta nyt edellisen sakumme kuollessa en voinut enää ajatella että saku olisi uusi se koira.
Ikää tulee ja voimatkin vähenee, se on vääjämätön totuus. Itkin edelllistä sakuamme jo neljättä viikkoa ja yhtä-äkkiä mieheni tuli sanomaan että mee kattoon kuvaa, siellä on sulle uusi koira. Puhui tietokeneesta. Siellä oli kuva koirista joita oli paljon eri näköisiä mutta yksi pitkäkarvaisempi.
Lähdin heti seuraana päivänä poikani kuljettamana Espooseen ja se yksi karvainen vei sydämeni.
Minulle kerrottiin että se se on Virosta tuotu koko pesue mikä heillä oli. Huonoista oloista. Oli puheensa totta vai ei mutta se vei sydämen ja maksoi 8 vuotta sitten 175 euroa.
Ja nyt mieheni kuoli syöpään toukokuussa ja Jessenn jouduin lopettamaan 1.10. että tyhjältä tuntuu.
Kun minulla on ollut 52 vuotta koira niin ilman sitä nuudun tänne ilman päiväreissuja ja yleensä kulkemista missä vaan- Jessen kanssa olimme kuin paita ja peppu koko tämän 8 ja risat vuoden ajan.
En usko että totun tähän että ei ole ketään. 40n2 :n asunto Helsingin kumpulassa jossa kun 15 metriä kävelee alkaa metsä. Luonto on vieressä.
Onko koirasi tulossa isoksi, keskikokoiseksi vai pieneksi. Labbiksen tiedän, se on liian suuri mulle ja villiksiäkin on monen kokoisia.
Haluaisin pienen tai keskikokoisen koiran jotta voimani riittää. Tärkeintä on se että pentusi saisivat pysyvän kodin etteivät joutuisi heittopusseiksi paikasta toiseen.
T. Arja