Tiedämme, että naiset saavat opettaa seurakunnassa. He eivät saa vaieta. Mutta miten se perustellaan Raamatulla? Siitä opetus linkin videossa:
https://youtu.be/lQjYDYEGjzk?si=9bgnzMk_IPKdDUtX
Nyt asia ei jää epäselväksi.
https://youtu.be/lQjYDYEGjzk?si=9bgnzMk_IPKdDUtX
Nyt asia ei jää epäselväksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sananlaskut 31:26
Asia on syytä aloittaa siitä, että selvitetään ensin, mikä edes on Raamatullinen seurakunta, mitä tarkoitetaan Raamatun opettajalla ja mitä paimenuudella. Koska koko perusta on pielessä Raamatun totuudesta. Ja jos jo perustakin on vinossa, koko sen päälle kyhätty rakennuskin on vinossa. Enemmän taikka vähemmän.
Sana antaa selkeän esimerkin naisen ja aviovaimon asemasta: hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan...kun hänellä oli sama ammatti kuin heillä, jäi hän heidän luoksensa, ja he tekivät työtä yhdessä; Prisilla teki työtä aivan samoin kuin hänen aviomiehensäkin. Paavali ei pakottanut Priskillaan kotiin ja olemaan hiljaa synnytyskoneena. Teltantekijän ammatti todennäköisesti vaati koulutuksen.
Priskilla myös osallistui opettamiseen miehensä rinnalla: Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Akylas ja Priskilla opettivat yhdessä.
Aloituksen videossa oli opetus myös paimenuudesta.
”Kaitsija, paimen, johtaja, vanhin” ovat kaikki samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Jokainen vanhimmistoveli on siis johtaja, paimen ja kaitsija. Pastori-nimitystä ei ole suomalaisessa Raamatussa. Se tulee Ranskan kielen sanasta pastor, joka on tullut kirkkolatinasta eli siis katolisesta kirkosta. Vaikka pastor tarkoittaakin paimenta, on siinä kuitenkin kirkollinen sävy, joka viittaa kirkon paimeneen. Suomalainen PAIMEN sana on kaikin tavoin hyvä ja riittävä kuvaamaan seurakunnan kaitsijan eli johtajan tehtävää.
Raamatullisessa seurakunnassa presbyteerit (vanhimmat) valvovat toimintaa, että kaikki tapahtuu raamatullisesti. Omalla esimerkillään ja opetuksellaan he näyttävät tietä alkuperäiseen kristinuskoon (1 Joh. 2:24) ollen siinä edellä kulkijoita, joita lampaat seuraavat. Hebr. 13:7-17. Heidän tehtävänsä on myös ojentamalla auttaa sivuun ajautuneet takaisin oikealle tielle.
Apostolien teoissa on paljon opetussanomaa vanhimmille: ”Pitäkää huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen hankkinut.” Apt. 20:28. Koko asia on jakeissa 17-38.
Seurakunnan kaitsijat tahtovat pysyä paljon rukouksessa, voidakseen rohkaista muutkin seurakuntalaiset kestävään rukoukseen ja Herran neuvotteluun: ”Me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” Apt. 6:4. 13:1-4.
”Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti.” Room. 12:8.
Vanhimmistoveljet (aina monikossa) pitävät huolta seurakunnasta ja yksilöuskovista, valvoen, ettei kukaan jätä omaa seurakunnan kokoontumista (Hebr. 10:25) ja ettei synny hajaannusta. 1 Kor. 1:10. Heidän tehtävänsä on pitää lauma koossa ja auttaa uskovat pois nimikylttien alta. Apt. 20:28-30. Nämä Jumalan lauman kaitsijat järjestävät kokoontumisia, joissa rakennutaan Pyhän Hengen vaikutuspiirissä. 1 Kor. 14:26. On huolehdittava, että kokouksissa on aina raitista Raamatun opetusta, armolahjojen toimintaa ja rukousta sekä laulua. Efes. 4:11-16 ja 5:18-21. Vanhimmiston tehtävä on myös ohjata, ettei kokouksissa ole ns. ” lavashowta” yms. itsensä esittämistä, näyttelyä. Näin seurakunnan paimenet ohjaavat kristittyjä ”vihreille laidunmaille, virvoittavien vetten luo”. Ps. 23:2. Mutta ennen muuta paimenet ohjaavat uskovia siihen, että kaikilla säilyy elämänyhteys seurakunnan Ylipaimenen, Jeesuksen kanssa. Paimenella on rakastava ja huolehtiva isänsydän ja Pyhän Hengen vaikuttama Yli-Paimenen mielenlaatu, ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä. Kol. 3:16,17.
Jumalan sanan opetukset ja alkuseurakunnan esimerkki ovat vanhimpien auktoriteettina: ”Kehotan vanhimpia teidän joukossanne – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta vaan vapaaehtoisesti, Jumalan mielen mukaan, ei häpeällisen voiton tähden vaan sydämen halusta. Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana. Silloin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet. 5:1-4.
Ja kaikkien aidosti uskossa olevien tulee olla kuuliaiset ja tottelevaiset vanhimmistoveljille: ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi.” Hebr. 13:7-9 ja 17. Lue myös 1 Tess. 5:12,13. ja 1 Tim. 5:17-19.
Vanhimmistoveljeä voi verrata laivan kapteeniin. Hänen tulee olla seurakuntalaivan päällikkönä mm. kokouksissa ensimmäisenä ja viimeisenä. ”Kapteeni” lähtee kotiin sitten kun on rukoillut kaikkien rukousta tarvitsevien seurakuntalaisten puolesta. Seurakunnan toiminta on hänen elämänsä ykkösasia. Ja vastuuhenkilönä hän tarkistaa kokouspaikasta lähtiessään, että kaikki on kunnossa.
Rukousta, että paimenet pysyvät vilpittömästi Ylipaimenen johdatuksessa ja auttavat kaikkia täyttymään Pyhällä Hengellä ja ohjaamaan seurakuntalaisia armolahjojen käyttöön.