Tuskin maailma muuttuis jos mua ei olis, ehkä tasapainottuis enemmän, kaaos vähän selkeytyis. Tasapaino palais maailmaan ehk. En oikeesti tiedä onko ristiriitainen käytöksesi avunhuuto vai haluatko musta oikeasti eroon.. mut mä en ainakaa halua sulle tai kellekkään muulle aiheuttaa ahdistusta, omilla tunteillani. Ne on voimakkaita ja aitoja ja tiiän, että se on ehk vähän raskasta..
Mut ollaan samanlaisia, niin samanlaisia, melkein kuin oltas sama ihminen, mut toisaalt niin erilaisia, jotain ihmeellistä siinä on.
Tiiän, et tekohengitystä tää on, yritätte/yritän väkisin pitää elossa jotain, jonka ois pitänyt kuolla jo aikoja sitten, alan oleen oikeesti aika vitun masentunut ja turhautunut kaikkeen, jokainen päivä on pakenemista, pakoa niiltä tunteilta, kun mun ei tarvii elää oikeessa elämässä tai ajatella mun tunteita, niin voin selviytyä jotenki.. alan oleen siinä vaihees etten pysty enää itkeen, heittänyt tunteet roskiin ja hyväksynyt, että niistä mitään tuu.
Ei se riitä, et pitää toisesta ylipääsemättömän paljon, ja on valmis tekeen ylitsepääsettömän paljon :,(. Ehkä vielä joku päivä mul napsahtaa, ja teen jonkun graffitin jos on sun nimes tai joku merkki joka kertoo meistä, tai jotain vastaavaa, hyppään korkeelta katolta, että voit ottaa mut kiinni jne, muita en aio tai halua satutaa, enkä kykene ymmärtämään ihmisiä jotka pahan olonsa takia satuttaa muita.
Mut kyllä se itkuksi menisi jos tunteille antaisin tilaa, kyllä se huutoitkuksi menis, paniikkikohtaukseksi ja peloksi, ahdistukseksi, minkä takia en nukkunutkaan useana yönä.
Kyllä mä ajattelen,että jos oon aito, oma itseni ja rakastan sua aidosti niin mullekki onni suotaisiin, että mäkin voisin olla vihdoin onnellinen, jos vaan oon posiitivinen ja en luovuta, vaik vajoisin pohjalle.. otan vastuun, ja pyydän anteeksi jos oon ollut epähuomioiva, rakennetaan luottamus niin hitaasti kuin tarvii, ei kiire tarvis olla.
Mutta ehkä mä oon onnellinen sitkun tekohengitys letku katkaistaan.. syke menee nollaan ja silmät painuu kiinni, ehkä se on se hetki kun saan vihdoin onnen itselleni. Ehkä mua ei tarkoitettu tänne ja kaikki on hyvin kun oon vihdoin poissa... ja maailma voi olla rauhallisempi paikka ilman mua </3
https://open.spotify.com/track/3clnT77o6oH8p87XivkfQu?si=46a22fd96c3b4354
Mut ollaan samanlaisia, niin samanlaisia, melkein kuin oltas sama ihminen, mut toisaalt niin erilaisia, jotain ihmeellistä siinä on.
Tiiän, et tekohengitystä tää on, yritätte/yritän väkisin pitää elossa jotain, jonka ois pitänyt kuolla jo aikoja sitten, alan oleen oikeesti aika vitun masentunut ja turhautunut kaikkeen, jokainen päivä on pakenemista, pakoa niiltä tunteilta, kun mun ei tarvii elää oikeessa elämässä tai ajatella mun tunteita, niin voin selviytyä jotenki.. alan oleen siinä vaihees etten pysty enää itkeen, heittänyt tunteet roskiin ja hyväksynyt, että niistä mitään tuu.
Ei se riitä, et pitää toisesta ylipääsemättömän paljon, ja on valmis tekeen ylitsepääsettömän paljon :,(. Ehkä vielä joku päivä mul napsahtaa, ja teen jonkun graffitin jos on sun nimes tai joku merkki joka kertoo meistä, tai jotain vastaavaa, hyppään korkeelta katolta, että voit ottaa mut kiinni jne, muita en aio tai halua satutaa, enkä kykene ymmärtämään ihmisiä jotka pahan olonsa takia satuttaa muita.
Mut kyllä se itkuksi menisi jos tunteille antaisin tilaa, kyllä se huutoitkuksi menis, paniikkikohtaukseksi ja peloksi, ahdistukseksi, minkä takia en nukkunutkaan useana yönä.
Kyllä mä ajattelen,että jos oon aito, oma itseni ja rakastan sua aidosti niin mullekki onni suotaisiin, että mäkin voisin olla vihdoin onnellinen, jos vaan oon posiitivinen ja en luovuta, vaik vajoisin pohjalle.. otan vastuun, ja pyydän anteeksi jos oon ollut epähuomioiva, rakennetaan luottamus niin hitaasti kuin tarvii, ei kiire tarvis olla.
Mutta ehkä mä oon onnellinen sitkun tekohengitys letku katkaistaan.. syke menee nollaan ja silmät painuu kiinni, ehkä se on se hetki kun saan vihdoin onnen itselleni. Ehkä mua ei tarkoitettu tänne ja kaikki on hyvin kun oon vihdoin poissa... ja maailma voi olla rauhallisempi paikka ilman mua </3
https://open.spotify.com/track/3clnT77o6oH8p87XivkfQu?si=46a22fd96c3b4354
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huono päivä tänään sulla.Se kuuluu asiaan ettei kaikkina päivinä olla taivaissa ja tuntuu että haluaa luovuttaa.Johtuuvosaltaan ettet nuku.
Voitko käydä hakeen ne nukahtamispillerit edes ,kokeilla niitä akuuttiin unettomuuteen?
Oletko kokeillut Melatoniinia?
Kun saisit nukkua alkaisi mielikin virkistyyn.
Oletko muuten ihan varma että Veeralla on se poikaystävä ettei ne vaan ole ystäviä vaan?
Olet ihastuttavan kuuloinen edelleen ja et saa luovuttaa,tuossa lohdusta iltapäivääsi🍫
Tuntuu, että tää koko vuosi on ollut pelkkää huonoa päivää jo alusta asti. Samanlaista kamppailua jo alkuvuodesta.
Oon kokeillut melatooninia , ei vaikutuksia, oon mä jonkin verran paremmin nyt saanut nukuttua, mut jos annan yhtään tunteille tai ajatuksille valtaa niin ne unet menee taas..
Viimeksi kun puhuttiin kuukausi vajaa sitten instagramissa niin sanoi, että on seurustelut jo 11kk, jos ei sit jostain syystä valehdellut siitä.. yhdessä viestissä melkein kuulosti kuin häntä harmittaisi se että ei olla voitu nähdä, mut ehk vaan ylianalysoin sit :,(
Kiitos välittämisestä <3 , vaikka välillä on niin toivoton olo, haluais vaa kadota, kun sekin vaatis niin paljon, että sais itselleen jotain tehtyä.. ei se oo mitään niin helppoa et mee hyppää jostain korkeelta (kaikkiin sellattiin paikkoihin on syystäkin pääsy kielletty) ja en mieluusti haluis halvaannuttaa itseäni kuitenkaa..
Ne seurustelun alkuhuumat on sitten hänellä tasaantuneet ja on jo voinut tulla säröjäkin ja häntä onkin alkanut mietityttämään sinä siinä mielessä.Elikä sulla on toivoa.Anna ajan kulua.
Niin.. Liian moni haluaa riistää hengen itseltään. Tämä tapahtui lähellä ihan vasta ja olen sitä myös itsekin miettinyt. Se voi olla että niin käy myös itselleni vielä jossain kohtaa. En pelkää kuolemaa. Tuntuu että pelkään elämää enemmän. Tällä päällä huomiseen herääminen on vaan välillä ihan jotain järkyttävää, nimenomaan siis itselle. Oman pään demonit on olemassa olleet jo niin pitkään, enkä enää pitkään aikaan ole kyennyt elämään "normaalisti." Mikä edes on normaali ,en minä tiedä. Jotenkin sitä vain pitää paketin kasassa ja suorittaa silti. Sinulle annan lämpimän etähalauksen ja toivon ettet kenenkään takia tee mitään typerää. Jos Veera ei ymmärrä sinua niin se on sääli mutta voin sanoa että meidän kaltaisia ei ihan kaikki ymmärrä. Työnnetään helposti kaikki tärkeätkin pois lähettyviltä, sillon kun ollaan syvissä. Yleisesti meidän kaltaiset leimataan pohjasakaksi vaan sen takia koska yhteiskunnan normit ei innosta ja on vaan ne tietyt harvat ihmiset joille pystytään näyttämään se mitä ollaan oikeesti... Ajatuskin jostain isosta porukasta on aina ollut vain vieras esim ittelle. Joukkue urheilu ei koskaan sopinut jne. Olemme niin yksilöitä ja omalaatuisia. Mä kyllä ymmärrän sua aina näissä. Liiankin hyvin.. Varmaa koska mä oon käyny läpi tota täysin samaa tuskaa. Ehkä vähemmän tuskasta nykyään koska oon myös oppinut pikkuhiljaa antaa vaa olla. Ihan sama minä mua pidetään ja ihan sama jos kukaan ei välitä. Sekin asenne on huono tiiän sen. Sillä asenteella oon loppuun asti yksin vaikka todellisuudessa tiiän et mul on esim rakkautta annettavana hyvin paljon. Se vaatii vaan sen oikeen ihmisen...
Sinä olet ihana. Muista se.
Kyllä meistä välitetään mutta ei ne joiden haluaisi välittävän ja sehän se on ärsyttävää.
Niin kamalaa..ja joo samaistun tohon tunteeseen niin paljon, en halua olla pettymys, huolenaihe ja vaurioittaa kaikkia läheisiä, mutta on todella vaikeaa.. kyllä mä oon sen kuullut ja kokeillut, että harrastuksia,kavereita, parisuhde ja rahaa kun on niin kaikki on hyvin sitten? Mut eihän se noin mennyt, pienestä pitäen kaikenlaista kokeillut harrastaa, rahaakin on ollut joskus enemmin, ennen kun siitä tuli osa mun selfsabotointirutiinia ja addiktioita.. niinkun jos saan paljon rahaa, niin voin näyttää lempihenkilölle miten paljon siitä välitän, itseni takia se on turhaa, kun tiiän, että se on vaa väliaikanen keino tuskan lievittämiseksi..
Ja joo todellakin tarvii olla oikeenlainen ihminen, niin monen kaa koen,että en tuu ymmärryteksi, yleisesti ihmisillä on aika kovia arvoja, ei ihmiset arvosta empatiaa, kilteyttä täs maailmas niin paljon kuin itse, vaan logiikkaa ja materialismia enemmän, millä taas ei itselle oo mitään väliä suhteessa.. toki ne materialismin tavoittelijat ehk koittaa täyttää sitä tyhjyyden tunnetta rahalla ja maineella, mut voin sanoo et kyllä rikkaatkin ihmiset tekee itsemurhia, ja on yksinäisiä.. feikkiystäviähän sillä rahalla voi saada, mut aitoja ihmissuhteita ei, vaikka se voi helpottaa.
Mua ärsyttää kun ihmiset sanoo mulle itsestäänselvyyksiä, jotka oon kelaillut ja kokenut päässäni sisällä jo aikoja sitten, niinkuin se ois se ongelma.. niinku ne korjais mitään?? Kyl mä tarviin sen "Oikean", että voin "elää".. ei tää oo enää mitää elämää, ja kyllä mäkin koen häpeää ja vihaan itseäni tästä kaikesta, kylhän mä haluaisin vaa olla paras mahdollinen, elää ihan normaalia elämää sen ihmisen kaa, jonka kaa kaikki tuntuu niin oikeelta.
Niinku tarviiko mulle oikeasti sanoo jostain sosiaalisesta normista/hierargiasta tai ulkonäköviasta, jonka oon tiennyt jo alusta asti, mä itse arvostan persoonallisuutta niin paljon, statuksesta tai normeista viis, ei sil oo väliä vaikka oisit huumeaddikti jos oot hyvä ihminen, kyllähän mä haluaisin auttaa sen ongelman kaa, ja se ois aika paha ongelma, mut silti, se persoona merkkaa niin paljon enemmän mulle...
Hänen kanssaan, kaikki tuntu niin hyvältä ja oikealta, en edes ymmärrä sitä mitä tapahtu: "yhtäkkiä kaverilta kuulin et oot tollanen kunnon creep, vaik ennen suhtauduin suhun ennakkoluulottamasti ja normaalisti, enkä olettanut", kyllä mä olisin hänelle kaiken kertonut, ja hän ois ihan varmasti ymmärtänyt kaiken, siks en tykkää juoruista, kun niissä on värikynää ja oletuksia väkisinkin mukana, niinku totta kai mäki vihaan sitä, että oon tehnyt paljon virheitä ja ollut epäterve ihminen, mut en mä ainkaa terveemmäks voi tulla sillä,että mua ei ees kuunnella vaan yritetään hiljentää ja satuttaa, tuntuu niinkuin puhuis jollekkin seinälle.. ihan jokaisen ihmisen kaa, et kukaan ei nää mua, kukaan ei nää mua sellaisena kun oon, aina vaan sinä maskina tai jonain minä en oo.. se sattuu, se sattuu niin vitusti.
Niin, se on kivuliasta niin monella eri tavalla.. tuntuu et kukaan "ei näe mua" ja Veera joka näkis ei halua nähdä...
Voi pupu 💚 oot ihan hirmusen ihana! I feel you.. Saat täältä vähän etälovee, jos kelpaa ei-Veeralta 😽
Ei tuohon sairauteen Melatoniini auta.
Veeran rakkaus auttaa, mut ei hänkään taida ymmärtää tai nähdä mun tunteita ja aitoa minää. Kun puhuis tyhjälle seinälle, niinkun kaikkien muidenki kaa, ja huomen maski päähän taas ja esittään jotain normaalia funktionaalist, mitä ne haluu musta.
https://open.spotify.com/track/5wNDRMkoysXZGiW4ja5Tik?si=1251917a2f7d44d5