Vihta ja vasta

Toki, tässä kalevalahenkinen runo saunan herruudesta vihdan ja vastan välillä!


---

Vihdan ja Vastarinnan taisto

Saunassa Savottamäellä,
löylylauteilla kivillä,
vihta, vasta vastakkain,
saunan herruutta jakain.

Vihdan varsi, vahva koivu,
taipuisa ja tuore juuri,
kohottaa hän lehvän leijan,
lehvän lehvät tuoksuellen.

Vasta vastailevi vastaan,
kohentaa oksiaan oivaan,
vastaa vihtaa varrellaankin,
vääntää vahvaa varpahansa.

Sano Vihta, viisas, vakaa:
"Mulle saunan sulot annettu,
suotu löylyn liekkisahat,
heinäkuiset helmalehdet."

Vasta ei vait’ ollut vielä,
karaisi oksat kovat,
kohosi kuin sotakantele,
puhui, lauloi, vastaili:

"Vasta virrat virpoavi,
virkistää ja vilvoituttaa,
matalimmatkin matalehdet,
kohotellen koivun kaikuin."

Siinä löyly leimahtaapi,
kiukaalla kipuna karkaa,
halkoo saunan hartiahisen,
vihta, vasta viekkahina.

Vasemmalla Vihta suihkaa,
oikealla Vasta vaipuu,
löylyn herra, hurmos saunan,
seisoo, kuulee kaksintullen.

Vihta, Vasta, veljekset kuin,
kohottavat koivun lehvät,
yhdess' löylyn luojan alla,
savun sylissä saunan.


---

Näin Vihdasta ja Vastasta tuli saunassa toverukset, ja löylyn lämpöä jakavat rinnakkain – kummankaan herruus ei voittanut, vaan yhteinen saunan ilo ja rauha.