Piipahdin tuolla konfferenssin GospelRadiossa, jossa oli alkamassa nuorisokokous. Enpä jaksanut kuunnella sitä aplodeerausta ihmisille ja varmasti jossakin vaiheessa taivaan edustajillekin!
Kuvottavinta kaiken muun sälän joukossa on juuri älyllisesti alamittainen läpytys. Mutta sillä ilmeisedsti yritetään kansalle kertoa, että fiiliksiä on, ja jos se kerran laumalle riittää, niin siitä vaan. Ei ole minun lajini se, eikä tule olemaan!
Kuvottavinta kaiken muun sälän joukossa on juuri älyllisesti alamittainen läpytys. Mutta sillä ilmeisedsti yritetään kansalle kertoa, että fiiliksiä on, ja jos se kerran laumalle riittää, niin siitä vaan. Ei ole minun lajini se, eikä tule olemaan!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen aikoinani miettinyt samaa asiaa, silloin, kun alettiin aplodeerata gospelbändeille. En pitänyt sitä silloin hyvien tapojen mukaisena, enkä pidä nytkään. On äärimmäisen typerää aplodeerata Jumalan edustajalle. Yhtä typerää on aplodeerata Jumalalle. Jumala ei ole narsisti, joka kaipaa taputuksia. Jumala on Jumala.
Miksi hän sitten vaatii palvontaa? Piruuttaan?
Jaa'a, filosofi esitti tiukan kysymyksen. Minä en osaa vastata tuohon muutoin, kuin että maallinen narsisti vaatii osakseen palvontaa, johon ei ole aihetta, taivaallinen 'narsisti' taas vaatii osakseen palvontaa, johon on aihetta. Grandiositeettiharha ei ole sama asia kuin grandiositeetti.
sama homma on kun ihmiset aikoinaan taputtivat lentokoneen laskeuduttuaan, yhtä typerää, tekeväthän he työtään.
Ensikerralla vaan taputtamaan taksikuskille, että ajoitpa hyvin.
läpyttäminen on vain yksi itsevalittu jumalanpalvelusmuoto. Luuletteko Jumalan sitä tarvitsevan?
Miik 6. luku
"8. Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?"
Aamos 5. luku
"23. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
24. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro."
Joh. 14. luku
"23. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
24. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt."
Väistämättä tuo läpityksen liittää mm sirkukseen tai muihin show-luontoisiin esityksiin.
Ja aivan erityisen kuvottavaa, peräti oksettavaa on taputukset Jeesukselle ja Jumalalle! taivaassa kauhistellaan ihmisten älyttömyyttä ja uhkarohkeutta laskea Kaikkivaltius sirkushevosten tasolle.
Tähän meidät ovat vieneet tuontivetoiset amerikanpellet ja valvontaan kykenemättömät hengelliset johtajat ja vastuunkantajat. MISSÄ ON SEURAKUNTAJÄRJESTYS, MISSÄ JUMALAN PYHYYDEN KUNNIOITUS?
Siellä missä heidän sydämensäkin asustaa, lompakossa ja populismissa ja luopumuksessa!
palvonta ja ylistys hänelle kuuluu. kaikki hänen luotunsa häntä ylistävät, mutta se on ihmiselle ymmärtämätön asia että nekin joissa elämää ei ole voivat ylistää. kyllähän jumalattomatkin konserteissaan ja näytöksissään antavat aplodeja ja juhlivat, mutta väärälle palvonnan kohteelle antavat ylistystä. itsekään en juuri pidä tästä tavasta mikä amerikkalaisilta on kantautunut ympäri maailmaa, koska se vaan vaikuttaa niin opetuksen vastaiselta toiminnalta, koska meitä uskovia kehoitettiin pysymään poissa jumalattomasta menosta ja silti alkanut ilmetä seurakunnissa tätä samaa jumalatonta menoa, joka vaikuttaa ennemminkin musiikin ja menon ylistykseltä, kuin Jumalan....mutta viettelemysten pitää tulla , jotta erottuisi ne jotka rakastavat, niistä jotka esittävät rakastavansa. kaikenlaista on nykyaikoina menoa jota pitäisi ennemminkin välttää kuin hyväksyä omaan elämäntapaan.
täyttäminen vaatinut paljon muutakin ,kuin läpyttelemiset.
Minä kun olen kuvitellu,että lain täyttäminen vaati enemmän kuinkukaan kykeni täyttämään, vaikka sekin mahdollisuus rakkaudessa annettiin.
ajatella koko luomakuntaa ja kunnioittaa luontoa, ihmisiä, ja arvostaa kaikkea tätä on nöyryys, joka ei tarvitse telttoja, joissa pauhataan, taputetaan ja huudetaan kovaan ääneen.
Hiljaisuudesta kumpuaa viisaus, jota Jumalakin varmasti arvostaa enemmän kuin väkijoukkojen taputuksia ja ruuhkaisia kokoontumisia keinotekoisiin telttoihin.
Jumaluutta voi jokainen pohtia ilman sirkusta, rahaa, julkisuutta, telttoja, kirkkoja, patsaita, temppeleitä.
Jumaluus on kaikkialla, ilman että sitä täytyy erikseen mainostaa ja siitä kerätä sirkusmeiningillä jotain suosionosoituksia.
"nöyryys, joka ei tarvitse telttoja, joissa pauhataan, taputetaan ja huudetaan kovaan ääneen."
Ei nöyryys ole teltannaruissa kiinni. Se on sydämen asenne.
Minäkään en ole erikoisen ihastunut "mekastukseen" hengellisissä tilaisuuksissa, mutta Raamatussa on runsaasti esimerkkejä ja kehoituksia kiittää Jumalaa jopa suureen ääneen, kohottaa riemuhuuto Jumalalle jne. Aika ja paikka ratkaisevat, mikä sopii ja mikä ei.
"Hiljaisuudesta kumpuaa viisaus, jota Jumalakin varmasti arvostaa enemmän kuin väkijoukkojen taputuksia ja ruuhkaisia kokoontumisia keinotekoisiin telttoihin."
Olen jokseenkin samaa mieltä.
"Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua." Val.3:26
Asialla on kuitenkin toinen puolensa, niin kuin asioilla usein tuppaa olemaan. Jumala tuntee meidät jokaisen, ja mikä sopii toiselle, ei ehkä käykään toiselle. Jumala uskoakseni hyväksyy kaikki Häneen kohdistuvat aidot lähestymistavat. Jumala huomaa yksilöt massan keskeltä ruuhkaisia paikkojakaan välttelemättä. Hänhän on kaikkialla.
Mestarimmekin käyttäytyi välillä melko kovaäänisesti julistaessaan ja opettaessaan. Hän myös vetäytyi välillä hiljaisuuteen, yksinäisyyteen. Lopulta Hän vaikeni tyystin Pilatuksen edessä. Tilanteet ja tarpeet ratkaisivat menettelytavan. Näin varmasti meidänkin kohdallamme.
Teltta ei ole sen keinotekoisempi suurten joukkojen kokoontumispaikka kuin.. niin, mikä? Et esittänyt vaihtoehtoa.
Herran liitonarkkukin kulki teltassa Israelin kansan mukana Vanhan Liiton aikana. Vasta Salomonin aikana sille rakennettiin pysyvä asuinsija, temppeli. Eikä sekään ollut lopullisesti pysyvä, mutta paikallaan kuitenkin.
Sisältöä, arkkua, ei kumpikaan sijaintipaikka heikentänyt.
Ajattelen, että mekin elämme ikäänkuin teltoissa tämän maallisen vaelluksemme ajan. Raamattukin todistaa, ettei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, sijaa, vaan odotamme tulevaista, iankaikkista. Se on pysyvä.
Ei takerruta teltannaruihin eikä jumalanpalvelusmuotoihin. Sisältö on tärkein ja kaikella on aikansa.
Täytyy oikeen erityisesti kiittää edellisen kommentin kirjoittajaa. Tuossa oli sitä hengellistä viisautta. Olipa mukava lukea syvällisesti pohdittua tekstiä. Thanks, samoilla linjoilla olen! Sydän sen ratkaisee ja Jumala on kaikkialla
olla samaa mieltä tuota läpytykseen kohdistuvaa käytöstä ajatellen, mutta voihan sanan kuuloon mennä, vaikka itse ei taputuksiin osallistu.
Se kuuluu viihteeseen, tuo aplodeerauskin.
Olen itse sitä mieltä ,että opetus taitaa jäädä vähemmälle joka vuosi.
Musiikki saa tilaa ja SANA jää toisarvoseksi.