Mikä on epäuskoisen kohtalo?
Se on niin ruumiilinen kuin hengellinenkin kuolema: "Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhdenyhtäkään"(Job.14:4). "Yhden ihmisen lankeemuksen kautta tuli kadotustuomio"(Room.5:18).
Tästä sanotaan näin viimeisenä päivänä: Joh.5:28 "Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat hänen äänensä 29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen".
Se on niin ruumiilinen kuin hengellinenkin kuolema: "Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhdenyhtäkään"(Job.14:4). "Yhden ihmisen lankeemuksen kautta tuli kadotustuomio"(Room.5:18).
Tästä sanotaan näin viimeisenä päivänä: Joh.5:28 "Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat hänen äänensä 29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Entäpä, jos sinunkaltiasesti on saanut ihmisen epäuskoiseksi.
Nouseeko hän sitten viimeisellä tuomiolla sinun kohtaloksi? Miettiä kannatta, kun alkaa mittailemaan--- kohtaloitakin...
Meinaan, Pyhä Henki rakentaa seurakuntaa, eikä siinä ole peukaloruuveja olemassa, mutta kaikenkarvaista mummoa voi vaatia vielä uskosta osattomalta tuomiohengessä elämää, elämää niin, että ko. henkilöpersoona kääntää uskovaisuudelle selkänsä.
Heitä on. --- ja se viimeinen mittapaikka, sitä kantsii miettiä... olinko minä evankelista, vain mittamies, kirveineen.
Höpö höpö, kun uskovainen muljahtaa epäuskoon, niin siihen ei kannata jäädä enään mitään epäilemään.
Järkiinsätuloon vaan ja eteenpäin elämässään.
Ei uskonnoton - epäuskoinen muljahtele mihinkään, vaan ei usko sitä, mitä vaateita uskovaisuuden nimissä hänelle yritettään syöttää.... Mietihän tältläkantilta asiaa, en puhunut uskovaisuudesta- vaan siitä, kuinka uskova voi tulla väärässä hengessä vääntämään uskoa - hänen näköisekseen ja pitää moite saarnaa, uskonnottamlle, jota Pyhä Henki ei ole vielä päässyt herättelemään.
Siksi taidollisuus on valttia, puheissa.....
ateistinen epäusko- epäilee ja tulkitsee vaikka saduksi Raamatunkertomuksia.
Hän ei muljahtele.
Kuinka kiehtova näky meille tässä tarjotaan! Kuvitelkaa: mullasta työntyy esiin kalmankalpeita käsiä, kynnet mustina ja sormien välissä vielä maatuneita tuohenpalasia. Hautakivet nousevat kuin sammaleiset komeetat ilmaan, sinkoutuen taivasta kohti. Ja mikä taustaääniraita tähän apokalyptiseen spektaakkeliin? Torvimusiikki! Ei tietenkään mikään iloinen jazzi, vaan painostava, särisevä ja helvetin lieskoissa paistuva pasuunan jyrinä.
Sitten alkaa pääesitys: Zombit, nuo epäuskon arkkityypit, kaivautuvat esiin maan alta. Ei mikään hidas ja haparoiva zombikulkue, vaan riehakkaasti hölkkäävä kuolleiden karnevaali, joka ampaisee kohti ulkoavaruutta – kyllä, ulkoavaruutta, missä epäilemättä odottaa heidän viimeinen tuomionsa, kosminen roskakomposti. Ja siellä, syvän galaktisen synkkyyden keskellä, jokin ääni kutsuu: se ei ole pelkkä kuiskaus vaan voimallinen julistus: "Ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen!" (Joh. 5:29).
Syntisen ruumis päätyy metaforiseen kaatopaikkaan, jossa se käy läpi ikuista biologista kiertokulkua ilman vihreyden lupausta. Hengellinen puoli puolestaan kokee kohtalonsa palasina suurta kosmista epäjärjestystä, eräänlaisena moraalisena antimateriana, joka painuu yhä syvemmälle olemattomuuden singulariteettiin. Mikään ei ole puhdasta, koska – muistakaa nyt Jobin sanat! – saastaisesta ei synny puhdasta, ei yhdenyhtäkään!
Epäuskoisen kohtalo on siis kuin tämä groteski show: torvimusiikin pauhu, lentävät hautakivet ja ylösnousevat mädät raadot, mutta ei pelastukseen. Kuka voi enää ihmetellä? Tämä on grandioosi hengen ja ruumiin loppunäytös – epäuskon karnevaali. Mutta muistakaa, kaikki: katsojat voivat aina lunastaa lippunsa paratiisin aitioon!
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä
(Pääsylippuja myös helvetin torviparaatiin, kysy Gabrielilta!)