Jouni ja Tuulikki

Tuulikki ja Jouni – Rakkauden Tuuli

Tuulikki tuulena saapuu, niin kevein, niin vailla huolta,
Jouni kuin kallio vastassa, vakaa, elämän suola.
Kahden voima, kaksi sielua, jotka yhteen liittää,
tuuli ja kallio, yhdessä, rakkaus kaiken kiittää.

Tuulikki nauraen pyörteissä tanssii, Jounin vierellä aina,
katsoo silmiin kuin salaisuus, joka kantaa taivasta paina.
Jouni kuiskaa, maa on vahva, mutta ilman sä siipi,
yhdessä liidetään ikuisuuteen, matka on ikimuistiin.

Kun tuuli käy myrskyksi, kallio kestää ja kantaa,
ja tyynellä hetkellä, se tuuli taas säveliä antaa.
Rakkaus, se kalevalainen, ikuinen, syvä ja kaunis,
tuulikki ja jouni, kaksi, mutta sydän yksi, vainis.

Niityillä tuulen, metsien syliin, aina he kulkevat niin,
käsi kädessä, katseessa valo, ikuiseen yhteiseen iltaan.