Sitä odotan!
Mitä on sen jälkeen!!!
Ei kai mitään.
Tyhjyys!!!
Kukaan ei muista minua, paitsi kirjoitusteni perusteella!
Kolme kertaa olen ollut kantamassa minulle rakasta henkilöä hautaan!
Eikä se ole kivaa, eikä siihen koskaan totu.!
:(((!!!...
Mitä on sen jälkeen!!!
Ei kai mitään.
Tyhjyys!!!
Kukaan ei muista minua, paitsi kirjoitusteni perusteella!
Kolme kertaa olen ollut kantamassa minulle rakasta henkilöä hautaan!
Eikä se ole kivaa, eikä siihen koskaan totu.!
:(((!!!...
Vastaukset 5
Vanhimmat
kanssa joutunut kantaa hautaan monia ikä kavereita ei olekaan kivaa touhuu ja kun moni niistä viellä todella mukavia kavereita:=(((
Mä olen surullinen, sillä en minäkään tiedä minne Viikatemiehet joutuvat kuolemansa jälkeen.... :(
Viikatemies on ehkä kuolematon.... :)
Viimeksi kannoin äitini hautaan pari vuotta sitten!
Isä on mennyt pois jo kauan sitten/sitten!
:o)))!!!
Tällaista tämä on!
ELÄMÄ!
Ei tähän koskaan totu!
:P/Ö))))!!!...
Runoilija: Kaarlo Kramsu
Runo: Ystäväni
Ystäväni
Yks ystävä on mullakin
Jo ollut aikaa sitten,
Vaikk' ei hän enää vaella
Joukossa elävitten.
Hän kuoli, - siit' on kauan jo! -
Ja paljon itkin silloin;
Mut usein vielä luonani
Hän käy; kuin ennen, illoin.
Käy hämärässä luokseni
Ja viereen' istahtaapi.
Hän vaiti on, mut kysyen
Hän minuun katsahtaapi
Ja elämäni taistelut
Mä kaikki kerron hälle,
Ja tarkkaan kuollut kuuntelee
Ja hymyy elämälle.
Hän riemuilleni riemuitsee,
Ilosta silmät loistaa:
Ja usein huolet synkätkin
Katseensa hellä poistaa.
Hän toiveistani innostuu
Juur' entisellä lailla,
Ja punan luulen näkeväin
Kasvoilla kalvakkailla.
Mut väliin katseen moittivan
Hän heittää, ulos mennen:
"En tuota sinust' uskonut
Ois eläessäin ennen".
Oi veikko, nuorna kuolit jo;
Et elämää sä tunne:
Sen virta miestä kuljettaa,
Ei tietää voi hän, kunne.
Hän tuli luoksein äskettain;
Mun mielen' murhe täytti.
Hän sijan sai ja istahti
Ja vartovalta näytti.
Mut vaipuneena huolihin
Mä painoin alas pääni;
Mut silloin hiljaa, vakaasti
Soi ystäväni ääni:
"Kuollutta toiset tuomitsee:
Ol' oikeaa tai väärää;
Ken elääpi, hän kohtalons
Rohkeesti itse määrää".
"Kuoltuas suruhaamuna
Sä kummitella koita;
Nyt uljaana käy taisteluun
Ja taistelussa voita."
sitä oppii kunnioittamaan..Kuolemasta puhuminen helpottaa hetkellisesti asiaa.Kuolema tekee meistä ihmisistä niin pieniä..nöyränä hattu kourassa kuoleman edesä seisomme,tai uhmakkaana..minä en pelkää,,senkun tulet!
Mä teen meidän kunnassa saattohoitoa..mun mielestäni arvokas tehtävä...Raskas myös.
Kuolema ei jätä meistä ketään kylmäksi ja kaikkia se kosketaa..Ihan jokaista:o)