Kuolema!

Sitä odotan!
Mitä on sen jälkeen!!!
Ei kai mitään.
Tyhjyys!!!
Kukaan ei muista minua, paitsi kirjoitusteni perusteella!
Kolme kertaa olen ollut kantamassa minulle rakasta henkilöä hautaan!
Eikä se ole kivaa, eikä siihen koskaan totu.!
:(((!!!...
5312
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

kanssa joutunut kantaa hautaan monia ikä kavereita ei olekaan kivaa touhuu ja kun moni niistä viellä todella mukavia kavereita:=(((

Äänestä

Mä olen surullinen, sillä en minäkään tiedä minne Viikatemiehet joutuvat kuolemansa jälkeen.... :(

Viikatemies on ehkä kuolematon.... :)

Äänestä

Viimeksi kannoin äitini hautaan pari vuotta sitten!
Isä on mennyt pois jo kauan sitten/sitten!
:o)))!!!
Tällaista tämä on!
ELÄMÄ!
Ei tähän koskaan totu!
:P/Ö))))!!!...

Äänestä

Runoilija: Kaarlo Kramsu
Runo: Ystäväni

Ystäväni

Yks ystävä on mullakin
Jo ollut aikaa sitten,
Vaikk' ei hän enää vaella
Joukossa elävitten.

Hän kuoli, - siit' on kauan jo! -
Ja paljon itkin silloin;
Mut usein vielä luonani
Hän käy; kuin ennen, illoin.

Käy hämärässä luokseni
Ja viereen' istahtaapi.
Hän vaiti on, mut kysyen
Hän minuun katsahtaapi

Ja elämäni taistelut
Mä kaikki kerron hälle,
Ja tarkkaan kuollut kuuntelee
Ja hymyy elämälle.

Hän riemuilleni riemuitsee,
Ilosta silmät loistaa:
Ja usein huolet synkätkin
Katseensa hellä poistaa.

Hän toiveistani innostuu
Juur' entisellä lailla,
Ja punan luulen näkeväin
Kasvoilla kalvakkailla.

Mut väliin katseen moittivan
Hän heittää, ulos mennen:
"En tuota sinust' uskonut
Ois eläessäin ennen".

Oi veikko, nuorna kuolit jo;
Et elämää sä tunne:
Sen virta miestä kuljettaa,
Ei tietää voi hän, kunne.

Hän tuli luoksein äskettain;
Mun mielen' murhe täytti.
Hän sijan sai ja istahti
Ja vartovalta näytti.

Mut vaipuneena huolihin
Mä painoin alas pääni;
Mut silloin hiljaa, vakaasti
Soi ystäväni ääni:

"Kuollutta toiset tuomitsee:
Ol' oikeaa tai väärää;
Ken elääpi, hän kohtalons
Rohkeesti itse määrää".

"Kuoltuas suruhaamuna
Sä kummitella koita;
Nyt uljaana käy taisteluun
Ja taistelussa voita."

Äänestä

sitä oppii kunnioittamaan..Kuolemasta puhuminen helpottaa hetkellisesti asiaa.Kuolema tekee meistä ihmisistä niin pieniä..nöyränä hattu kourassa kuoleman edesä seisomme,tai uhmakkaana..minä en pelkää,,senkun tulet!
Mä teen meidän kunnassa saattohoitoa..mun mielestäni arvokas tehtävä...Raskas myös.
Kuolema ei jätä meistä ketään kylmäksi ja kaikkia se kosketaa..Ihan jokaista:o)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Viikatemies kirjoitti:

Sitä odotan!
Mitä on sen jälkeen!!!
Ei kai mitään.
Tyhjyys!!!
Kukaan ei muista minua, paitsi kirjoitusteni perusteella!
Kolme kertaa olen ollut kantamassa minulle rakasta henkilöä hautaan!
Eikä se ole kivaa, eikä siihen koskaan totu.!
:(((!!!...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu