Venäjän kunnia on seuraavanlainen: Tapetaan tai vangitaan kaikki ne jotka eivät miellytä sillä hetkellä valtaapitäviä. Venäläinen ihminen hyväksyy tämän vaikenemalla. Kun kommunismi pääsi valtaan lopullisesti -20 luvulla Venäjällä, niin kansa painoi taas kerran päänsä. USA oli silloin heikko sotilaallisesti ja iso Britannia liian pieni. Syntyi itäinen diktatuuri, jonka hampaissa tapettiin ns. sotakommunismin nimissä jo miljoonia ns. toisinajattelijoita.
Valtaapitävät jatkoivat samalla tiellä, koska mitään yleistä kansan reaktiota ei syntynyt. Oli myös ihmisiä jotka puolustivat ko. asiaa. Eli valtaa pitäville diktaattoreille varmastikin nauru maittoi. Ja kaviaari?
Lopulta syntyi samanlainen diktatuuri myös länteen. Saksa perusti natsismin kautta samalla periaatteella vastaavan, ihmisarvoja loukkaavan yhteiskuntajärjestyksen.
Oli selvästi nähtävissä, että itäinen ja läntinen diktatuuri tulisivat ennen pitkää ottamaan mittaa toisistaan. Hitlerin "Taistelu" kirja selvitti asian jopa julkisesti paljon ennen tapahtumien alkua.
Ja ihmiset senkuin jatkoivat elämäänsä kaduilla ja toreilla.
Kun yhteenotto alkoi 22.6.1944 maailma pidätti hengitystään. Poliitikot ympäri maailman tiesivät tätä odottaa ja samalla heillä oli myös näkemystä siitä mihin asiat johtavat. Esim. Isobritannian poliitikot huokaisivat helpotuksesta, ettei Saksan paine enää kohdistu heidän onnettomaan armeijaansa.
Nyt kaksi suurta mittelevät.
Länsi kuitenkin kääntyi oman kaksimielisyytensä takia tukemaan juuri Neuvostoliittoa. Ja kuten tiedämme kuusi vuotta myöhemmin Saksan oli laskettava aseensa. Mutta ei idän jättiläisen vuoksi, vaan siksi että länsimaat eivät olleet Saksan ajatusten kanssa yhtä ja samalla auttaneet Saksaa.
No sittemminhän tämä tuettu idän jättiläinen näytti mihin kykenee, alistaen alleen puoli Eurooppaa ja käynnistäen "kylmän sodan". Lännen poliitikot oivat ihmeissään. Kumpaa sitten olisi pitänyt tukea?
Vastaus on yksinkertainen; ei kumpaakaan.
Lännen olisi pitänyt huolehtia Saksan I-maailmasodan jälkeen siitä, ettei Saksalaista olisi leimattu ja Ranska omilla toimillaan jatkuvasti painostanut (mm. Ruhrin alueen miehitys ym.) Katkeruus on nimittäin voima, jolla diktatuureja syntyy.
Kun Saksa ja Neuvostoliitto joutuivat sotaan kesällä -41, niin läntiset poliitikot pidättivät henkeään sen vuoksi; mihin Saksan asevoimat pystyvät? Ja kun loppukesä toi mahtavia voittoja mm. yli kolmemiljoonaa vankia, niin länsi päätti alkaa tukemaan itää, jotta Saksasta ei syntyisi liian voimakas muulle lännelle. Muuten länsi oli mielissään. Kommunismi idässä oli kuolinkouristuksissaan, mutta se joka uskalsi sen tehdä, ei ollut mieleinen tuettavaksi.
Ja sota pitkittyi ja muuttui luonteeltaan. Läntiset demokratiat tukivat avoimesti toista sotivaa diktatuuria idässä ja samalla pommituksin alkoivat heikentämään läntistä diktatuuria.
Lopulta näillä toimilla länsidemokraatit saivat toisen puolen Euroopasta ja kylmän sodan. Ja hyvin agressiivisen itäisen diktatuurin vastaansa vuosikymmeniksi. Toisaalta vaakakupissa oli läntinen aqgressiivinen diktatuuri.
Se koettiin silloin pahemmaksi ja siksi tehtiin ratkaisuja miksi II-maailmansota päättyi niin kuin päättyi. Saksan armeijat itsessään ei kokenut tappiota.
Vaan sotimiseen vaikuttava politiikka ohjasi II-maailmansodan vuosina asioita määrättyyn suuntaan. Silloin yksittäinen sotilas, niin idässä kuin lännessä, ei voinut aavistakaan, miksi oli, missä oli ja miksi taisteli?
Sotiminen on politiikan jatke. Sanoi Molotov. Venäjältä. Ja sitä herkkua ko. herra myös sai.
Suurin syy miksi ihmiset ovat valmiita seuraamaan ns, suuria johtajiaan (esim nyt Bush USA:ssa) on siinä,että politiikka on eriytetty ja ammattimaistettu ihmisistä. Ihmiset kokevat politiikan ikäänkuin erimaalliseksi ja samalla he eivät halua tietää siitä uhtään mitään. Tajuamatta että juuri politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, niillä voimavaroilla, jonka kansa itse vaaleilla on valinnut.
Mutta asiat eivät varmastikaan miksikään muutu. Ihmiskunnan valtaosa pitää "kauniita ja rohkeita" tärkeämpänä kuin "typerää politisointia". Ja siksi keskuudessamme elää jo uusia diktaatoreita. Ja aina kun niitä tapetaan tai tuodaan oikeuden eteen, niin samalla syntyy sata uutta. Niin se vain menee.
Valtaapitävät jatkoivat samalla tiellä, koska mitään yleistä kansan reaktiota ei syntynyt. Oli myös ihmisiä jotka puolustivat ko. asiaa. Eli valtaa pitäville diktaattoreille varmastikin nauru maittoi. Ja kaviaari?
Lopulta syntyi samanlainen diktatuuri myös länteen. Saksa perusti natsismin kautta samalla periaatteella vastaavan, ihmisarvoja loukkaavan yhteiskuntajärjestyksen.
Oli selvästi nähtävissä, että itäinen ja läntinen diktatuuri tulisivat ennen pitkää ottamaan mittaa toisistaan. Hitlerin "Taistelu" kirja selvitti asian jopa julkisesti paljon ennen tapahtumien alkua.
Ja ihmiset senkuin jatkoivat elämäänsä kaduilla ja toreilla.
Kun yhteenotto alkoi 22.6.1944 maailma pidätti hengitystään. Poliitikot ympäri maailman tiesivät tätä odottaa ja samalla heillä oli myös näkemystä siitä mihin asiat johtavat. Esim. Isobritannian poliitikot huokaisivat helpotuksesta, ettei Saksan paine enää kohdistu heidän onnettomaan armeijaansa.
Nyt kaksi suurta mittelevät.
Länsi kuitenkin kääntyi oman kaksimielisyytensä takia tukemaan juuri Neuvostoliittoa. Ja kuten tiedämme kuusi vuotta myöhemmin Saksan oli laskettava aseensa. Mutta ei idän jättiläisen vuoksi, vaan siksi että länsimaat eivät olleet Saksan ajatusten kanssa yhtä ja samalla auttaneet Saksaa.
No sittemminhän tämä tuettu idän jättiläinen näytti mihin kykenee, alistaen alleen puoli Eurooppaa ja käynnistäen "kylmän sodan". Lännen poliitikot oivat ihmeissään. Kumpaa sitten olisi pitänyt tukea?
Vastaus on yksinkertainen; ei kumpaakaan.
Lännen olisi pitänyt huolehtia Saksan I-maailmasodan jälkeen siitä, ettei Saksalaista olisi leimattu ja Ranska omilla toimillaan jatkuvasti painostanut (mm. Ruhrin alueen miehitys ym.) Katkeruus on nimittäin voima, jolla diktatuureja syntyy.
Kun Saksa ja Neuvostoliitto joutuivat sotaan kesällä -41, niin läntiset poliitikot pidättivät henkeään sen vuoksi; mihin Saksan asevoimat pystyvät? Ja kun loppukesä toi mahtavia voittoja mm. yli kolmemiljoonaa vankia, niin länsi päätti alkaa tukemaan itää, jotta Saksasta ei syntyisi liian voimakas muulle lännelle. Muuten länsi oli mielissään. Kommunismi idässä oli kuolinkouristuksissaan, mutta se joka uskalsi sen tehdä, ei ollut mieleinen tuettavaksi.
Ja sota pitkittyi ja muuttui luonteeltaan. Läntiset demokratiat tukivat avoimesti toista sotivaa diktatuuria idässä ja samalla pommituksin alkoivat heikentämään läntistä diktatuuria.
Lopulta näillä toimilla länsidemokraatit saivat toisen puolen Euroopasta ja kylmän sodan. Ja hyvin agressiivisen itäisen diktatuurin vastaansa vuosikymmeniksi. Toisaalta vaakakupissa oli läntinen aqgressiivinen diktatuuri.
Se koettiin silloin pahemmaksi ja siksi tehtiin ratkaisuja miksi II-maailmansota päättyi niin kuin päättyi. Saksan armeijat itsessään ei kokenut tappiota.
Vaan sotimiseen vaikuttava politiikka ohjasi II-maailmansodan vuosina asioita määrättyyn suuntaan. Silloin yksittäinen sotilas, niin idässä kuin lännessä, ei voinut aavistakaan, miksi oli, missä oli ja miksi taisteli?
Sotiminen on politiikan jatke. Sanoi Molotov. Venäjältä. Ja sitä herkkua ko. herra myös sai.
Suurin syy miksi ihmiset ovat valmiita seuraamaan ns, suuria johtajiaan (esim nyt Bush USA:ssa) on siinä,että politiikka on eriytetty ja ammattimaistettu ihmisistä. Ihmiset kokevat politiikan ikäänkuin erimaalliseksi ja samalla he eivät halua tietää siitä uhtään mitään. Tajuamatta että juuri politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, niillä voimavaroilla, jonka kansa itse vaaleilla on valinnut.
Mutta asiat eivät varmastikaan miksikään muutu. Ihmiskunnan valtaosa pitää "kauniita ja rohkeita" tärkeämpänä kuin "typerää politisointia". Ja siksi keskuudessamme elää jo uusia diktaatoreita. Ja aina kun niitä tapetaan tai tuodaan oikeuden eteen, niin samalla syntyy sata uutta. Niin se vain menee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Venäjän on tuhat vuotinen valtakunta, se monesti unohdetaan.
Siksi sillä on paljon historian painolastia taakkanaan, josta se ei näy oikein enää selviävän ...
Poliitikkojen motiivit ovat usein oudot, sen kansa näkee ja siitä johtuu vastenmielisyys tuota ryhmää kohtaan.
Esim. Suomen historiassa kun katsoo Suomen kommunistien toimintaa näin jälkikäteen, niin ei voi kun ihmetellä että mitä niiden kalloissa liikkuu.
Minä en ainakaan Suomen kommunisteille antaisi päätäntävaltaa mihinkään asiaan, on ne olleet niin ääliötä.
Pitäisikö ne sitten muka vapauttaa vanhoista synneistään ja ottaa mukaan päätöksenteko porukkaan, ei helvetissä menkööt sinne missä luulevat sen oman paratiisinsa olevan ...
käytännössä käyttävät Suomessa päätäntävaltaa. Kyllä on hallituskin usein joutunut kumartamaan mahtavaa SAK:a.
Tappelin monesti 70 luvulla kommareiden kanssa. Olin itsekin metallialan ammattikoulussa ja kommareiden lapsia oli koulu täynnä. Kaikki se paska jota Venäjä suolsi oli aina oikein, heidän mielestään. En minäkään tietysti ollut mistään ylemmästä yhteiskuntaluokasta, mutta en ikinä voinut käsittää, miksi ihmiset olivat niin typeriä, luullessaan kommunismin parantavan heidän olojaan? Monet katkerat hetket koin silloin. Olisikin kiva nyt nähdä kyseisiä herroja:) Kuka olikaan oikeassa.
Mutta kaikkiaan pelottaa, kun ihmiset ovat noin pirun helposti vietävissä, niin kommunismiin kuin facismiin. Ja kaiken maailman muihin uskontoihin.
"Kun yhteenotto alkoi 22.6.1944 maailma pidätti hengitystään"
Moi. Tarkoitin tietysti 22.6.1941. Operaatio Barbarossa. Jossa muuten Saksa hyökkäsi Neuvostoarmeijan kimppuun Puolan maaperällä. Ei kuten virheellisesti väitetään Neuvostoliittoon.