Uusateismin jälkeistä aikaa ateismissa on leimannut tietty paradigman muutos ja levottomuus. Ollaan siirrytty postmoderniin relativistiseen ja individualistiseen ateismin tulkintaan. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä. että esim. palsta-ateismissa on voimakkaat sisäiset paineet siihen, että ateismin reaalihistoria ja sen aatteelliset sovellukset on kiellettävä olemassa olleiksi, koska ne sotivat sitä ajatusta vastaan, että ateismi olisi tapa käsitellä asioita, jossa voidaan käyttää kaikki argumentointivirheidenkin keinot osoittamaan, että ateismi olisi tämänhetkinen ikuinen totuus jne. Ja tosiasioiden myöntäminen merkitsisi sitä, että ihminen ei tällöin voi esittää mitä tahansa ateismin nimissä, vaan se olisi todellisuudesssa ihan ihmisten löytäminen erilaisten menetelmien avulla tulkittavissa suurelle yleisölle.
Toisaalta uhkana tämän paradigman muutoksen johdosta on se, mitä ateismissa on aina esiintynyt, eli erilaiset aatteelliset sisäiset diktatuurit, kuten palsta-ateisminkin osalta ollaan voitu havaita toisenlaisen ateismikäsityksen omaavia kohtaan. Sillä ei monesti ole merkitystä minkä aatteen kanssa ateismi on muodostanut rajapinnan, olipa se kommunismista nykyaikaiseen postmoderniin relativismiin.
Keinoina on käytetty vihapuhetta, uhkailua ja muita tapoja niitä kohtaan, jotka toimivat siten, että heidän tulkitaan sotivan kulloinkin olemassa olevaa ajatusta vastaan siitä, mitä ateismi olisi, mistä se johtuu ja miten sitä tulisi harjoittaa.
Parhaiten ateismin luonnetta voi tutkia sen suhteessa muihin aatteisiin historian aikana. Havaita tulkintojen ja käytänteiden yhtäläisyyksiä ja niiden olemassa olevasta ympäröivästä todellisuudesta johtuvia eroavaisuuksia.
Toisaalta uhkana tämän paradigman muutoksen johdosta on se, mitä ateismissa on aina esiintynyt, eli erilaiset aatteelliset sisäiset diktatuurit, kuten palsta-ateisminkin osalta ollaan voitu havaita toisenlaisen ateismikäsityksen omaavia kohtaan. Sillä ei monesti ole merkitystä minkä aatteen kanssa ateismi on muodostanut rajapinnan, olipa se kommunismista nykyaikaiseen postmoderniin relativismiin.
Keinoina on käytetty vihapuhetta, uhkailua ja muita tapoja niitä kohtaan, jotka toimivat siten, että heidän tulkitaan sotivan kulloinkin olemassa olevaa ajatusta vastaan siitä, mitä ateismi olisi, mistä se johtuu ja miten sitä tulisi harjoittaa.
Parhaiten ateismin luonnetta voi tutkia sen suhteessa muihin aatteisiin historian aikana. Havaita tulkintojen ja käytänteiden yhtäläisyyksiä ja niiden olemassa olevasta ympäröivästä todellisuudesta johtuvia eroavaisuuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ateistit pääsääntöisesti kannattavat uskonnonvapautta, teistit eivät eli se siitä ateismin diktatuurista.
Olisikohan Raijalla syytä ottaa lääkkeet ja mennä vaikka päivälevolle? Sen verran levotonta juttua taas tuuttaa mielisairaan teistin kuupasta 😆
On tärkeää, että erilaisissa aatteissa olevia virtauksia voidaan käsitellä vapaassa demokratiassa sallituin keinoin. Vihapuhe ja uhkailu ateismin keinoina ovat sen sijaan moitittavia ja jatkuessaan tuomittavia. Tästä varmaan suurin osa on samaa mieltä. On tunnettava ateistinen vastuunsa ja valittava sanansa siten, että ne eivät käsillä olevissa tilanteissa voi saada uhkaa aikaiseksi asiasta eritavalla ajattelevien keskuudessa.
Tämä on se suuri ateistinen kilvoittelu, jonka jokainen aatteeen tai postmodernin relativistisen ateismin harjoittaja joutuu huomioimaan.
Jep, Raamatun ensimmäinen käsky kymmenestä kieltää uskonnonvapauden.
Niinpä, ateismin on usein ollut uhka diktatuureille.
Francon Espanja on hyvä esimerkki diktatuurista, jota ateistiset kommunistit ovat uhanneet.
Samaa tapahtui myös Etelä-Amerikan diktatuureissa, joissa ateistit olivat ainoat diktatuurin vastustajat.
Paradigman muutosta en ole huomannut enkä mitään levottomuutta, paitsi uskovaisten keskuudessa.