SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)
Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl.
Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää.
Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.
Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra.
Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5)
Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.
Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia.
Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa.
Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista.
Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7)
Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo.
Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus.
Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa.
Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa.
Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioita joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä.
Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.")
Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)
Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi.
Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa.
Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle.
(Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)
Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai.
Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama.
Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)
Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin.
Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.
Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra."
Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)
Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl.
Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää.
Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.
Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra.
Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5)
Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.
Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia.
Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa.
Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista.
Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7)
Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo.
Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus.
Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa.
Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa.
Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioita joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä.
Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.")
Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)
Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi.
Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa.
Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle.
(Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)
Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai.
Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama.
Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)
Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin.
Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.
Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra."
Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeesus opetti että, hyvää saa ja pitääkin tehdä jopa sapattina. lepopäivän pyhittäminen on ettei tee mitään arkiaskareita, vaan että keskittyy rentoutumiseen ja unohtaa kaiken turhan.
Lepäämiseen Herrassa eli hengellisiin asioihin Herran päivänä.
Siunausta
Jari
Me opetamme, että sapatti on Jumalan sinetti, sunnuntai on pedon merkki.