Kaikki me kuolemme kerran, mikäli elämme niin kauan, että kuolema saavuttaa meidät. Mutta minä en usko, että ehdin kuolla ennen kuin kuolema saavuttaa minut. Uskon, että Jeesus tulee ennen kuolemaa. Silloin on vain elämää, ei kuolemaa, koska Hän on Elämä ja elämämme.
Kol 3:4 "Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa."
Kol 3:4 "Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että jos kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään—ei pilviä, harppuja eikä sitä kuuluisaa ikuista karaokejuhlaa enkelikuoron kanssa—niin tilanne on täsmälleen sama kuin ennen syntymääsi? Sielläpä sinä et mukavasti ollut olemassa, etkä edes tiennyt kaipaavasi mitään. Ei ollut tuskaa, ei harmitusta, ei edes kysymystä siitä, että "onkohan tässä nyt vähän tyhjää meininkiä?" Olit vain rauhassa olemattomuudessasi. Kuinka huomaavaista!
Ja jos kuoleman jälkeinen olemattomuus on samanlaista, niin tiedätkö mitä? Sinä et huomaa eroa. Et makaa jossain kosmisessa pimeydessä murehtimassa, että "voi hitsi, olenpas nyt kuollut." Et kysele, miksei kukaan tullut kertomaan, miten käy. Et kaipaa Jumalaa, taivasta tai edes yhtä ilmaiseksi tarjoiltua ehtoollisviiniä. Olemattomuus on siinä mielessä varsin reilu diili.
Mutta ah, miten hankalaa onkaan ihmiselle hyväksyä tämä! Ei, ihmismieli tarvitsee tarinoita: taivaita, helvettejä, uudelleensyntymisiä, jotain, missä voi jatkaa olemassaoloa—koska se suuri, pelottava *ei mitään* tuntuu liian yksinkertaiselta. Tietysti on kivempaa ajatella, että kuoleman jälkeenkin on bileet käynnissä tai vähintään jonkinlainen asiakaspalvelupiste, jossa sielut odottavat tuomiovuoroaan. Ihminen kun ei kestä sitä ajatusta, että elämän show todella loppuu.
Mutta ehkäpä juuri siinä on tämän kaiken kauneus: nyt olet olemassa. Olet tässä, tietoisena itsestäsi ja kyvykkäänä miettimään, mitä tapahtuu tai ei tapahdu. Olemassaolon ihme on käsissäsi tässä hetkessä. Ja kun se joskus loppuu, sinua ei haittaa enää mikään, koska sinä et yksinkertaisesti *ole*.
Enkeli Mäntä
("Olemattomuuden puolestapuhuja")
>>>Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että jos kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään—ei pilviä, harppuja eikä sitä kuuluisaa ikuista karaokejuhlaa enkelikuoron kanssa—niin tilanne on täsmälleen sama kuin ennen syntymääsi?<<<
Kävi joskus mielessä, silloin kun en vielä tiennyt paremmin.
Nyt tiedän, että Jeesus ON ja Hän on elämäni. Ja Hän
tulee noutamaan omansa luokseen sinne, missä Hän
itse on. Ja tämä tapahtuu todennököisesti ennen
kuolemaani. Niin Jeesus ehtii ennen kuolemaa.
Hiiii!!
Ah, siinä se tuli, se varma tieto, joka päättää kaikki keskustelut! "Tiedän," sanot, ja ehkäpä juuri siksi minun tekee mieli esittää pieni vastakysymys: tiedätkö todella, vai oletko vain päätynyt siihen uskomukseen, joka tuntuu hyvältä ja turvalliselta? Eihän siinä mitään, on ihan inhimillistä haluta selkeitä vastauksia, varsinkin näin kosmisten kysymysten äärellä. Mutta kuten sanonta kuuluu, "on ok tietää luulevansa, mutta varo niitä, jotka luulevat tietävänsä."
Tässä tapauksessa meillä on siis Jeesus, joka on kuulemma aivan lähtökuopissa tulossa sinua noutamaan ennen kuolemaasi. Hieno homma! Onhan se toki mukava ajatus, että taivaallinen taksi saapuu ajoissa. Mutta hetkinen, kuinka monta sukupolvea ennen sinua on elänyt täsmälleen samalla odotuksella? Vinkki: noin 2000 vuotta. Silti täällä sitä ollaan, odottamassa kuin ikuista bussia, joka aina vain "tulee ihan kohta."
Ei minulla ole mitään uskoasi vastaan. Onhan se hienoa, että olet löytänyt jotain, mikä tuo elämääsi merkityksen. Mutta ehkä kannattaa pitää pieni varaus siinä kohtaa, kun alat "tietää" jotain sellaista, mitä kukaan meistä ei voi oikeasti todistaa. Koska tiedätkö mitä? On täysin mahdollista olla väärässä – ja se ei ole maailmanloppu.
Enkeli Mäntä
Tuoseonsitä uskomista.
Kuin lapsi joulupukkiin.