Puolisoni seurakunnassa eräs nilkkimäinen vanhin juoruilee konventissa kaikkee p****a minusta (en ole jt vaan puolisoni) eräälle kotipaikkakuntani(jossa joskus olin mukana jt:issä yli 10v sitten) toiselle vanhimmalle, kuulin pikkulinnuilta. Eipä silti tiedä tämä kotipaikkakuntani vanhin tästä vanhimmasta, että on otettu etuuksia pois koska on toiminut hieman epäkristillisesti ja muutenki aivan v...u:maisesti meitä kohtaan, mutta vanhinhan on aina lähes jumalasta seuraava.
Nilkkimäinen vanhin
juoruilee
6628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli tämä vanhin jotenki sekos ihmejuttuihin kun muutin muutama vuos sitten tähän (asuu siis naapurinamme) ja joutuivat(vanhimmat ja kieppari) jopa häntä ojentamaan ja ottaan puhutteluun. Jotenki tuntuu, että onkohan kateus tms. saanut hänet minusta/meistä jotenki sekoamaan tai oisko kade vaimo sit takana.
Olenpa itsekkin törmännyt aikoinani noihin vanhimpien ja muidenki jeppuloiden ns. aitoon kristilliseen rakkauteen. Puheet on silti aina toista kuin teot. Niinhän se jae sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan...
Ja tähän voi aina sanoa tapansa mukaan : "Sinä katsot taas epätäydelliseen ihmiseen, älä kompastu ihmisten tekoihin"!
Eli niin tai näin aina löytyy selitys joka paikkaan.
Jos uskontonne on oikea nii kummasti näitä epätäydellisiä ihmisä on niin *paljon* seurakunnissa, että epäilyttä jo onko jossakin todellakin mätää. Välissä kumminki kiitokset menee Jehovalle ja luullaan Jehovan hengen vaikuttaneneen kun jokin asia toteutuu tai kuvittelevat touteutuneen tai kehutaan jotain asioita teistä tai jollakin menee loistavasti, mutta taas kun ennustuksia menee pieleen ja seurakunnissa tapahtuu vääryyksiä sekä kirjallisuudesta ja lehdistä löytyy epätarkkuuksia nii johan taas kaikki on vain epätäydellisten ihmisten piikissä.
>>>Jos uskontonne on oikea nii kummasti näitä epätäydellisiä ihmisä on niin *paljon* seurakunnissa, että epäilyttä jo onko jossakin todellakin mätää.
Eikös tuo epätäydellisyys ole vähän niin kuin meidän jokaisen ihmisen taakka, uskonnosta riippumatta?
Eli aina kun on tehnyt vaikka vakavaakin syntiä nii laitetaan epätäydellisyyden piikkiin. Mitä hyötyä sitten lukuisista puheista ja neuvoista joita uskonne tuputtaa kun ne kaikuvat kuuroille seinille. Vähän sama kuin katolilaisilla kun mafiamies on tehnyt vaikka murhan nii ripittäytymällä saa syntinsä anteeksi. Missä menee rajanne väärinteossa vai saako esim. pedofiilit rellestää rauhassa?