Ihmettelen, miten voisit

Pitää erota ensin tietenkin.

Haluan sinua niin paljon! Nautitaan! Eletään! Murehditaan sitten joskus.

Ohi, en ole kiinnostunut varatusta.

Kultaseni, sinä plet vain kaivannut. Et ole ymmärtääkseni käsitellyt edes himon viettiä, tunnettasi vain, ihan niinkuin täällä on mahdollista.

Ajattelen että olemme luodut toisillemme, ja se oikeuttaa asioita jotka voivat vaivata omaatuntoa. Jos et takiamme ole valmis tekemään kaikkea niin sitten olen erehtynyt.

Niin. Kokeillaan ainakin miltä toinen tuntuu sylissä.

Se ei oo toki hyvä enne, jos ei osaa olla yksin, ja jos ei pysty olee aina edes itselleen rehellinen. Niinku ei moni muukaan asia. Mut minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa. Kyl mä ainakin osaan "elää" niiden kanssa ja viel ihan suht tyytyväisenä. Oon ehkä vakavoitunu sen verran, etten enää jaksa epämääräsyyttä tai asioiden salailua. Se on sietämätöntä ku aistii ne puhumattomatkin asiat. Puhumallahan se aina selviää, et mikä on se yhteinen kohtalo tässä nyky todellisuudessa. Rakastaa voi etäältäki. Kaikki ei oo aina niin mustavalkosta :)

Eiköhän se siihen yhteen suudelmaan jääny. Jos oikeesti rakastaisit mua olisit jo eronnu! Myönnä!
Ja turha esiintyy veljenäs tinderis.. kyllä mä tiesin kenen kanssa oikeesti juttelin. Tämä miehelle ketä katsonut mua töissä taas sillä silmällä kuin rakastaisi tai jotain. Sekoitat mun pään.

Ei kukaan voi sua pakottaa suhteeseen Veera rakas, ootko ees onnellinen suhtees jos sun pitää miettiä tollasia...?

En alkaisi ees mihinkään varatun kanssa.

Kunnioitan ja rakastan ja olen ylpeä hänestä ja luotan häneen. Siihen ei liity joku itsensä muiden yläpuolelle nostama mies, joka on keksinyt että avioliitolla naiset voidaan alistaa samoin kuin rakkaus. Täysin keinotekoinen ja mieletön instituutio. Jonka varjolla on tuotettu kärsimystä, kivitetty, teljetty kotiin, orjuutettu varsinkin tyttöjä, naisia.

On ihan loogista muutenkin, jos ei itselleenkään vaadi ikuista rakkautta tai lupausta sellaisesta.

Miksi toista ei voisi rakastaa, kunnioittaa ja luottaa, jos kerran on rakastettava?

Palataan nyt nukuttaa taas

En tunne sinua. Häntä oikein hyvin ja helposti.

When you understand that nothing and no one belongs to you, your true peace begins. This profound realization is the key to unlocking a life of serenity and freedom. It is in letting go of attachment that we find the path to inner peace and genuine happiness.

Consider the nature of attachment: it is the source of much of our suffering. We cling to people, possessions, and outcomes, hoping they will bring us security and joy. However, these attachments often lead to fear, anxiety, and disappointment when things change or don't turn out as we expected. By recognizing that nothing and no one truly belongs to us, we liberate ourselves from the constant cycle of grasping and losing.

True peace comes from understanding that everything in life is temporary. People come and go, possessions wear out, and circumstances change. When we accept this impermanence, we can appreciate the present moment fully without trying to hold onto it. We become more grateful for what we have and more resilient when things shift.

This understanding doesn't mean we stop caring or loving. On the contrary, it allows us to love more deeply and authentically. When we release the need to possess, we can love without conditions, expectations, or fears. Our relationships become more harmonious and fulfilling because they are based on genuine connection rather than dependency.

Letting go of attachment also opens the door to personal growth and self-discovery. When we are not fixated on external things, we can turn inward and explore our true selves. We become more attuned to our own needs, desires, and purpose. This inner clarity fosters a sense of peace that is unshakeable, regardless of external circumstances.

To cultivate this mindset, practice mindfulness and meditation. These tools help us become aware of our attachments and learn to release them. Reflect on the transient nature of life and remind yourself that everything is borrowed, not owned. Embrace change as a natural part of existence and find joy in the ebb and flow of life.

Surround yourself with supportive, like-minded individuals who encourage your journey towards non-attachment. Read books and seek teachings that reinforce this wisdom. Engage in activities that ground you in the present moment, such as nature walks, creative pursuits, or volunteer work.

When you understand that nothing and no one belongs to you, your true peace begins. You step into a state of acceptance and flow, where life unfolds with grace and ease. Embrace this liberation, and you will discover a profound sense of tranquility and joy that transcends the temporary nature of the world around you 🙏

Elämä on opettanut, ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Pettäminen on todella yleistä. Kertooko se yksilöstä vai ihmisistä lajina enemmänkin? Nyt ajattelen niin, että en etsi enää miestä johon voisin luottaa sokeasti. Etsin miestä, joka kykenee osoittamaan minulle, että hän rakastaa ennenkaikkea sisintäni, ei pelkkää kuorta. Etsin miestä, jonka sisimpää myös itse voin rakastaa. Nyt olen ihastunut erääseen varattuun mieheen , jonka sisin on koskettanut minua syvästi. Muusta en nyt tiedä.

Minä tiedän että sinulla on korkea moraali ja lupaukset toisaalla. Minä kunnioitan sitä täysin vaikka sydän itkee verta. Minä mietin mitä sinulle kuuluu usein ja miten iloinen minä olisin jos sinä olisit osa minun elämää. Sinun kanssa on paljon omituisia yhtäläisyyksiä ja usein minä tapaan sinua unimaailmassa. Uskon että asiat järjestyy kuten kuuluukin. Voi hyvin.

Ihminen vaan on. Se ei loukkaa älykkyyttä. Ei tuo ylenkatsomusta, kun ihminen on.