Varoitus takuuseen menosta, laiskuudesta kavaluudesta ja irstaudesta.

Sananlaskut 6:1-35 FB38
[1] Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle; [2] jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni, [3] niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi; [4] älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa. [5] Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä. [6] Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu, [7] Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, [8] se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. [9] Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi? [10] Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, [11] niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies. [12] Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä, [13] silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo, [14] kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa. [15] Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole. [16] Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: [17] ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, [18] sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, [19] väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken. [20] Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. [21] Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. [22] Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot. [23] Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie, [24] että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä. [25] Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko. [26] Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua. [27] Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? [28] Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? [29] Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa. [30] Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen? [31] Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat. [32] Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. [33] Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois. [34] Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä. [35] Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.

https://bible.com/bible/365/pro.6.1-35.FB38