Nostran kirje henry 2lle

Olen laskenut ja säveltänyt kaikki hyväntahtoisten päivien valittuina tunteina ja niin
tarkasti kuin pystyin, kaiken Minervan ollessa vapaa eikä epäsuotuisa. Olen tehnyt
laskelmia tapahtumista melkein yhtä pitkältä ajalta kuin jo menneeltä ajalta, ja näiden
perusteella he tietävät kaikilla alueilla mitä tulee tapahtumaan ajan kuluessa, aivan
kuten on kirjoitettu, ilman mitään ylimääräistä lisäystä, vaikka jotkut saattavat sanoa,
että tulevaisuudesta ei voi olla täysin määrättyä totuutta.
On aivan totta, herra, että luonnollinen vaistoni on peritty esi-isiltä, jotka eivät
uskoneet ennustamiseen, ja että tämä on luonnollinen vaisto, on sovitettu ja
integroitu pitkillä laskelmilla. Samalla vapautin sieluni, mieleni ja sydämeni kaikesta
huolenpidosta, huolenpidosta ja ahdistuksesta. Kaikki nämä esimerkin edellytykset
saavutin osittain jyrkän kolmijalan avulla. Jotkut uskovat minuun sen, mikä ei ole
ollenkaan minun. Ainoastaan ikuinen Jumala, joka on inhimillisten sydämien
perusteellinen tutkija, hurskas, oikeudenmukainen ja armollinen, on todellinen
tuomari, ja häntä rukoilen puolustamaan minua pahojen ihmisten herjauksesta.
Nämä pahat, herjaavat tavallaan, haluaisivat myös tiedustella, kuinka kaikki
vanhimmat esivanhempasi, Ranskan kuninkaat, ovat parantaneet skrofula, kuinka
muiden kansojen ihmiset ovat parantaneet käärmeen pureman, kuinka vielä muiden
kansojen omat ovat parantaneet skrofulaan. hänellä oli tietty vaisto ennustamisen
taitoon ja vielä muihin, joita olisi liian pitkä lausua täällä.
Huolimatta niistä, jotka eivät pysty hillitsemään pahan hengen pahuutta, ajan
kuluessa kuolemani jälkeen kirjoituksilla on enemmän painoarvoa kuin elämäni
aikana. Jos olisin kuitenkin tehnyt virheitä päivämäärien laskennassa tai
osoittautunut kyvyttömäksi kaikkia miellyttämään, pyydän, että teidän enemmän kuin
Keisarillinen Majesteettinne antaa minulle anteeksi.
Vastustan Jumalan ja hänen pyhiensä edessä, etten aio lisätä tähän nykyiseen
kirjeeseen mitään kirjoituksia, jotka ovat vastoin todellista katolista uskoa, vaikka
otan huomioon tähtitieteelliset laskelmat parhaan kykyni mukaan. Sellainen on
menneen ajan mitta, jota voidaan korjata oppimisen tuomion mukaan, että
ensimmäinen ihminen,
Aadam, tuli 1 242 vuotta ennen Nooaa (ei lasketa sellaisilla pakanallisilla laskelmilla
kuin Varro käytti, vaan yksinkertaisesti pyhien kirjoitusten perusteella, parhaani
mukaan heikko ymmärrys ja tähtitieteelliset laskelmat voivat tulkita niitä). Noin 1080
vuotta Nooan ja yleisen vedenpaisumuksen jälkeen tuli Abraham, joka joidenkin
mukaan oli ensiluokkainen astrologi ja keksi kaldealaiset aakkoset. Noin 515 tai 516
vuotta myöhemmin tuli Mooses, ja hänen ajastaan Daavidin aikaan kului noin 570
vuotta. Daavidin ajoista Vapahtajan ja Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen,
ainutlaatuisesta Neitsyestä syntyneeseen aikaan, kului joidenkin kronografien
mukaan 1350 vuotta. Jotkut saattavat vastustaa, ettei tämä laskelma voi olla totta,
koska se eroaa Eusebiuksen laskelmasta. Ihmisen lunastuksen ajasta saraseenien
inhottavaan harhaoppiin kului noin 621 vuotta. Tästä voidaan helposti laskea yhteen
kulunut aika.

Vaikka laskelmani eivät ehkä kelpaa kaikille kansoille, ne ovat kuitenkin määrittäneet
taivaalliset liikkeet yhdistettynä tunteisiin, jotka esivanhempani ovat minulle siirtäneet
ja jotka tulevat minuun tiettyinä aikoina. Mutta ajan vaara, oi Rauhallisin kuningas,
vaatii, ettei tällaisia salaisuuksia tulisi paljastaa muuten kuin arvoituksellisilla
lauseilla, joilla on kuitenkin vain yksi merkitys ja merkitys eikä mitään epäselvää tai
amfibologista lisätä. Pikemminkin he ovat pilvisen hämärän alla, luonnollisella
infuusiona, joka ei ole toisin kuin maailman luominen, laskelman ja Jooelin
puunilaisen kronikan mukaan: Minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle, ja poikasi
ja tyttäresi profetoivat. Mutta sellainen profetia lähti Pyhän Hengen suusta, joka oli
ylin ja iankaikkinen voima yhdessä taivaiden kanssa, ja sai jotkut heistä
ennustamaan suuria ja ihmeellisiä tapahtumia.
Mitä tulee itseeni, en koskaan vaatisi sellaista titteliä, en koskaan, ole hyvä Jumala.
Myönnän auliisti, että kaikki on lähtöisin Jumalasta ja kiitän Häntä, kunnioitan ja
kuolematonta ylistystä. Olen sekoittanut siihen mitään kohtalon ennustuksia. Kaikki
Jumalasta ja luonnosta, ja suurimmaksi osaksi integroituna taivaallisiin liikkeisiin. Se
on paljon kuin näkisi palavassa peilissä hämärän näköisenä suuret tapahtumat,
surulliset, ihmeelliset ja tuhoisat tapahtumat, jotka aikanaan joutuvat tärkeimpien
palvojien ylle. Ensinnäkin Jumalan temppeleissä; toiseksi niille, jotka maan tukemina
lähestyvät tällaista rappeutumista. Myös tuhat muuta tuhoisaa tapahtumaa, joiden
tiedetään tapahtuvan aikanaan.
Sillä Jumala panee merkille suuren naisen pitkän hedelmättömyyden, jonka jälkeen
hän tulee raskaaksi kaksi lasta. Mutta hän on vaarassa, ja naaras, jolle hän on
synnyttänyt, on myös iän ankaruuden vuoksi kuolemanvaarassa
kahdeksantenatoista vuotiaana, eikä hän voi elää yli kolmekymmentäkuusi vuottaan.
Hän jättää kolme urosta ja yhden naaraan, ja heistä kahdella ei ole ollut samaa isää.