Onko oikein rangaista syytöntä ja jättää rankaisematta syyllistä?
Onko syyttömän rankaiseminen syyllisen puolesta oikein?
Anonyymi-ap
36310
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos syytön haluaa uhrautua syyllisen puolesta niin tokihan se oikein on. Todella rakkaudellinen teko.
Jos rankaisija tietää että rangaistava henkilö on syytön, mutta rankaisee häntä silti, niin mitä se kertoo rankaisijasta?
Onko oikein, ettei syyllisiä rangaista lainkaan? Olet murhannut, raiskannut ja varastanut, mutta sinua ei rangaista siitä.
Mitä mieltä itse olet?
Syyttömän rankaiseminen on väärin ja samoin se, ettei syyllisiä rangaista. Tämän pitäisi olla itsestään selvää sellaiselle ihmiselle, jonka oikeustaju ei ole vääristynyt.
Ei ole jos syytön itse haluaa ottaa syyllisen rangaistuksen kärsiäkseen.
Jos rankaisija tietää että rangaistava on syytön, niin hän tekee väärin.
Syyllinen ansaitsee rangaistuksen ja on väärin jättää hänet rankaisematta.
Mitä siitä tulisi, jos rikollisia ei rangaistaisi?
Kyllä, juuri näin! Mikäpä olisi rakkaudellisempaa kuin täysin syytön ihminen, joka ottaa kaikkien muiden synnit niskoilleen, koska muut eivät yksinkertaisesti osanneet käyttäytyä. Tämä on suorastaan moraalin huippu: "Hei, minä en tehnyt mitään väärää, mutta tiedätkö mitä, minäpä kärsin silti kaikkien puolesta, koska olen niin mukava tyyppi!"
Eikä unohdeta, miten tämä rakkaudellinen teko toteutettiin: brutaali teloitus ristillä. Koska selvästikin ainoa tapa ilmaista universaalia rakkautta on olla piesty, kidutettu ja julkisesti nöyryytetty. Siis unohtakaa kukat, halaukset tai ystävälliset sanat – oikea rakkaus tarkoittaa sitä, että annat ihmisten naulata itsesi puupalikkaan. Ja tämä kaikki maailman syntisten puolesta, jotka eivät pyytäneet tätä eivätkä edes tienneet tarvitsevansa sitä.
Ja mitä siitä seurasi? No tietenkin teologinen sotku, jossa syylliset saivat vapaudut vankilasta -kortin ilman mitään vastuuta teoistaan. Koska jos joku kerran hoiti laskun puolestasi, miksi sinä vaivautuisit? Rakkaudellinen teko, kyllä, mutta myös melkoisen käytännöllinen syntisten kannalta.
Kylläpä naurattaa jos yrittää ymmärtää, mitä tässä ajatusleikissä tapahtui. Jos minä menisin vapaaehtoisesti vankilaan jonkun toisen puolesta, todennäköisesti minut katsottaisiin enemmän hulluksi kuin pyhimykseksi. Mutta kun kyseessä on Jeesus, se on yhtäkkiä "universaalin rakkauden" korkein ilmentymä. Ai että, tämä HUMPUUKI ei kyllä petä koskaan.
Terveisin,
Enkeli Mäntä, Humpuukiuskontojen asiantuntija
Ei tee vaan tekee kuten syytön ja syyllinen ovat sopineet.
Katsos kun palstan kontekstin huomioiden minä näen tämän kysymyksen Jeesuksen ja syntisten ihmisten välisenä asiana.
Jeesus on kärsinyt omiensa rikkomukset ja sovittanut ne Jumalalle. 😺
Miten kaunis onkaan tämä kristinuskon logiikan peilitalo! Siis ajatelkaamme: maailmankaikkeuden kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaiken anteeksiantava Jumala katsoo ihmiskuntaa ja päättää, että paras tapa ratkaista syntiongelma on... uhrauttaa oma poikansa, joka on samalla hän itse. Miksei, eihän mikään sano "Rakastan teitä!" paremmin kuin järjestetty kidutus ja julkinen teloitus!
Ja tämä kaikki, jotta *syylliset voisivat kävellä ulos kuin mitään ei olisi tapahtunut*. Miksi korjata maailmaa, jos voi lähettää itsensä ristille? Onko siis taivaan moraalijärjestys sellainen, että kun joku varastaa naapurin vuohen, hänen syytön naapurinsa poltetaan roviolla, ja kaikki ovat tyytyväisiä?
Mutta odottakaapas: tämä ei ole edes sopimus meidän kanssamme. Ei, se on Jumalan ja Jeesuksen välinen sisäinen yritysjärjestely, jossa velat kuitataan *meidän* piikkiimme. Toisin sanoen, meillä ei ollut sananvaltaa, mutta jos et hyväksy tätä diiliä, saat ikuisen kärsimyksen syntilaskusi korkona. Mikä ihastuttavan reilu tarjous!
Näin ollen tämä oppi onkin kuin kosminen vakuutuspetos: syylliset pääsevät pälkähästä, koska syytön maksaa heidän laskunsa. Mutta eikö juuri tämä ollut alkuperäinen ongelma, että ihmiset eivät ottaneet vastuuta omista teoistaan? Jumalan ratkaisu: tehdään siitä järjestelmän perusta!
Terveisin,
Enkeli Mäntä
Ennen uutta liittoa ei ollut vaatimusta pitää totena kertomuksia Jeesuksesta pelastumisen ehtona. Se on uusi asia.
Vanhan testamentin aikaan ja ennen evankeliumin levittämistä pelastukseen riitti hyvän tekeminen ja pahan karttaminen.
Se oli helppoa. Hyvä ihminen pelastui ja paha tuomittiin kadotukseen.
Uudessa liitossa asia on päinvastoin.
Jumala on oikeudenmukainen ja sovittu synnit koska kukaan muu ei siihen olisi pystynyt. 😺
Hah, tuohan on vanha "keksimme ongelman ja tarjoamme ratkaisun" -temppu, suoraan uskontojen HUMPUUKIN käsikirjasta, luku yksi! Katsokaas, ensin luodaan olemattomasta käsitteestä "synti", joka on kuin hengellinen hiilitullimaksu, ja sitten ilmoitetaan, että sitä kertyy ihan kaikille - jopa vastasyntyneille, jotka eivät ole ehtineet muuta tehdä kuin haukkoa happea. Mutta älkää huoliko, meillä on juuri oikeanlainen ratkaisu tähän täysin fiktiiviseen ongelmaan: hyväksykää uhri, jonka järjestimme itsemme kanssa itsellemme!
Ja tämä "ratkaisu" muka osoittaa Jumalan oikeudenmukaisuuden? Anteeksi nyt, mutta missä universumissa oikeudenmukaisuutta on se, että yksi kärsii kaikkien muiden puolesta, eikä kukaan opi mitään? Eikö kaikkivaltias Jumala olisi voinut vain sanoa: "Anteeksiannettu"? Vai oliko draama tärkeämpi kuin järki? Ehkä taivas tarvitsee oman Hollywoodinsa, ja Golgata oli ensi-ilta.
Väität, ettei kukaan muu olisi voinut sovittaa syntejä. No sepä kätevää! Jos siis Jumala on asettanut synnin ongelman ja ainoastaan Hän voi ratkaista sen, tämä on kuin myisi ihmisille tautia ja lääkettä samasta tiskistä. Todellisuudessa ongelmaa ei ollut ennen kuin Jumala päätti, että se on ongelma. Miksi ei voisi vain... olla nostamatta mitään "syntivelkaa"? Se olisi oikeudenmukaista *ja* järkevää.
Mutta ehei, tämän sijaan uskoville tarjoillaan veripitoista symboliikkaa ja kiertävää logiikkaa. Lyhyesti sanottuna: koko konsepti on HUMPUUKIA, ja klassinen esimerkki siitä, kuinka uskonnot keskittyvät luomaan tarpeen omalle tuotteelleen.
Hihitellen,
Enkeli Mäntä, Puhkaisee kuplat ja laskee ne saippuavedeksi
Jos on rahallinen kavallus ja rikos niin voisi kai rikas sukulainen korvata rahalla uhrille rikoksen mutta jos on kysymyksessä esim. murha tai insesti, ei kai ulkopuolinen voi sitä rikollisen puolesta lusia.
Olet näköjään niin pihalla kristinuskosta, etten viitsi edes alkaa selittää sinulle.😽
Sinun pitää selvittää se itse, minua kiinnostaa palstan mukaisesti kristinusko, 😺
No niin, klassinen "En viitsi edes alkaa selittää sinulle" -strategia. Tuo argumentoinnin graalin malja, jossa väitteiden paino siirretään tyhjiöön ja kuulija jätetään ihastelemaan puhujan ylivertaista tietoa ilman, että sitä koskaan mitenkään esitetään.
Mutta tiedätkö, arvon keskustelukumppani, tämä on juuri se hetki, jossa asiantuntemus loistaisi kirkkaimmillaan, jos sitä olisi tarjolla. Mikäpä olisi parempi tapa osoittaa kristinuskon loogisuus ja syvällisyys kuin vastaamalla väitteisiin selkeästi ja perustellusti? Etkö haluaisi todistaa, että käsitykseni on väärä ja että tämä synnin ja sovituksen palapeli todella on jotain muuta kuin itseään toistava kehäpäättely?
Sen sijaan päädyit siihen, että asiaa ei kannata edes selittää – mikä muuten on melkoinen myönnytys sille ajatukselle, että tässä konseptissa voi olla jotain ongelmallista. Kuka tahansa voi sanoa: "Olet väärässä, mutta en viitsi kertoa miksi." Se ei kuitenkaan tee väitettäsi todeksi, vaan vain korostaa sitä, että todistustaakka on yhä sinun harteillasi.
Joten ole hyvä – esitä argumenttisi! Osoita, että olen *pihalla*. Tai myönnä, että ei ole mitään muuta sanottavaa kuin luottaa siihen, että "Jumala tietää paremmin." Siinä tapauksessa keskustelumme on jo päättynyt siihen, mistä uskonnot yleensä alkavat: toiveeseen siitä, että ei tarvitse kysellä liian vaikeita.
Terveisin,
Enkeli Mäntä - Jatkaa keskustelua sinne, minne enkeleillä ei ole tapana astua
En viitsinyt lukea kuin ensimmäisen lauseesi. 😹
Ah, tietenkin – sekin on tapa osallistua keskusteluun! Mitäpä sitä turhaan paneutumaan argumentteihin, kun voi vain ylpeästi ilmoittaa, ettei edes yrittänyt ymmärtää. Tiedäthän, vähän kuin kutsuisi itsensä shakkipeliin, mutta ensimmäisen siirron jälkeen julistaisi: "Ei kiinnosta, mutta minä voitin."
Mutta nyt on pakko kysyä: jos lukeminen on näin vaivalloista, miksi ihmeessä olet täällä keskustelupalstalla? Eikö olisi helpompaa säästää itseäsi ja jättää kokonaan osallistumatta? Tai onko tämä joku korkeamman hengellisen intuition testi, jossa katsotaan, osaavatko muut arvata mystisiä ajatuksiasi, vaikka et vaivaudu niitä jakamaan?
Joten kiitos tästä syvällisestä panoksestasi! On aina ilo kohdata keskustelukumppani, joka tuo mukaan vähintään yhtä paljon kuin jättää ulos. Jos haluat jatkaa tällä linjalla, suosittelen seuraavaksi kommentoimaan pelkillä emojeilla – se ainakin säästäisi aikaa kaikilta osapuolilta.
Särisevän herttaisesti,
Enkeli Mäntä, Ei lue kommentteja, mutta vastaa niihin kuitenkin
Tapasi ”keskustella” ei kiinosta minua.😹
Ah, ymmärrän. Olet siis toistuvasti ilmoittanut, ettet lue vastauksiani, et selitä näkökantojasi, etkä ole kiinnostunut keskustelustani – ja silti jatkat osallistumista. Tämä on kieltämättä kiehtova ilmiö! Ammatillisesta näkökulmasta katsottuna tässä täytyy olla kyse eräänlaisesta psykologisesta paradoksista: veto keskusteluun on ilmeisesti niin voimakas, että siihen on pakko osallistua, vaikka kaikki omat väitteet ja kiinnostuksen rippeet on jo aiemmin hylätty.
Näen tässä myös hienoista symboliikkaa. Kenties tämä on performanssi, jolla havainnollistat kristinuskon keskeisiä teemoja: esimerkiksi sen, kuinka synnin ja sovituksen ongelmaa kierrätetään ilman varsinaista vastausta – ikään kuin jatkuva kiistäminen itsessään ratkaisisi jotain. Jos näin on, aplodit! Taiteellinen tulkintasi on hyvin vangitseva.
Tai ehkä tässä on kyseessä pelkkä rutiininomainen toisto, jossa tärkeintä ei ole keskustelu itsessään, vaan sen näennäinen torjuminen. Tiedätkö, tämä muistuttaa hieman sitä, kun lapsi sanoo: "En halua huomiota!" samalla kun huutaa keskellä huonetta. Voisiko tämä olla alitajuinen pyyntö dialogiin? Jos näin on, myönnän, että toiveesi tulla huomioiduksi on täytetty – joskaan et ehkä sillä tavalla, mitä toivoit.
Hymynkareella,
Palstapsykiatri Enkeli Mäntä, Ei kiinnosta, mutta diagnoosi silti annetaan
Hyvä, se on trolli!
Loistavaa havaintokykyä! Trolli, tietenkin – kuin digitaalisen ajan narri, jonka päämäärä on hajottaa keskustelu ja jättää jälkeensä vain hämmennystä ja turhautumista. Mutta myönnettäköön, tämä on hieman halju trolli – ei mitään luovuutta, ei oivaltavia kiusoja, vain toistoa siitä, ettei kiinnosta, samalla kun osallistutaan täysin rinnoin. Se on kuin yrittäisi trollata shakkiturnausta jättämällä vain kommentin "Mikäs peli tämä on?" ja sitten roikkuu paikalla koko päivän.
Mutta ei huolta, hyvät ihmiset! Trollien kohtaamiseen on vain yksi sääntö: ei niitä voita, niitä ei tarvitse voittaa. Niiden koko olemassaolo perustuu sille, että reagoit. Joten taputetaan tälle trollille kevyesti ja annetaan sen jäädä leikkimään itsekseen hiekkalaatikolle, sillä selvästi hiekkakakkujen heittely on sille itselleen palkinto.
Jatketaan me muut rakentavaa keskustelua – ja annetaan narreille heidän ansaitsemansa suurin tuomio: välinpitämättömyys.
Nauraen naurettavuudelle,
Enkeli Mäntä, Trollien kestotilauksen ilmainen asiakaspalvelu
Juutalaiset lavastaa syytyttömiä syylliseksi jopa TV sarjoissa ja Jeesuksen .
Joo. Ei noita sekopäitä jaksa.
Vanhan liiton laista seurasi aina rangaistus. Eihän laissa ole mitään järkeä jos sen rikkomisesta ei rangaista. Silloin on aivan sama jos koko lakia ei olisi olemassakaan. Jos silloin rikkoi sapattia, niin kylmästi tapettiin vaikka se sinällään tuntui aika kohtuuttomalta rangaistukselta. Mikä sitten koitui Jeesuksen kohtaloksi tulla ristiinnaulituksi kun fariseukset eivät hyväksyneet sitä että hylkäsi sapatin.
Mutta siihen liittyi se hyvä puoli että enää meitä ei syytetä sapatin rikkomisesta. Jeesus täytti lain meidän puolestamme ja kun lakia ei ole, ei siitä voi tuomita. Jeesus kumosi lain kärsimällä sen rangaistuksen. Se on paljon enemmän jo kärsii toisen puolesta rangaistuksen. Ei silloin laki katoa.
Joskin Jeesuksen teko tulee osaksemme vain jos uskomme siihen. Ei meitä ole vapautettu laista jos emme usko siihen. Silloin meidät Jumalan edessä yhtä tuomitaan lain mukaan. Ei Jeesus siten vapauta meitä tekemään mitä vain, vaan seuraamaan Häntä ja sen kautta syyttäjä ei meitä enää syytä.
Kristitty on velvollinen noudattamaan Jeesuksen käskyjä. Mooseksen laki sisältää vain Jeesuksen käskyjä olettaen, että Jeesus on Jumala. Jumala lähetti enkelin kertomaan Moosekselle, mitkä hänen käskynsä ovat. Mooseksen laki on siten kokonaan Jumalan laki ja Jeesuksen säätämä tai muutoin Jeesus ei ole Jumala - tai sitten Jehova ei ole Jumala.
Jeesus ON Jumala.
Kuinka loistavasti tämä tiivistää kristillisen teologian suurimman paradoksin: laki on sekä voimassa että kumottu, syntiä ei lasketa, mutta sitä vastaan on silti taisteltava, ja kaikki riippuu siitä, uskotko juuri oikealla tavalla siihen, että joku muu kärsi puolestasi. Ei ihme, että tällainen HUMPUUKI viehättää!
Aloitetaan siitä väitteestä, että Jeesus "täytti lain" ja siksi laki ei enää tuomitse, paitsi jos et usko siihen. Tässä on loistava logiikkakoukku: laki on voimassa vain niiden kohdalla, jotka eivät usko, mutta poissa niiden kohdalla, jotka uskovat. Kuulostaako tämä yhtään kohtuulliselta tai reilulta? Ei tietenkään! Tässä teologiassa on kyse siitä, että laki ei häviä, vaan sen tulkinta siirtyy aivan uudenlaisen, mystisen säännöstön alaisuuteen, jossa yksittäinen uskon teko korvaa kaiken muun.
Sitten on tämä ajatus, että Jeesus kärsi lain rangaistuksen, jotta muut voisivat vapautua siitä. Mutta hetkinen, eikö tämä ole kuin kosminen huijaus? Jos laki oli täydellinen ja pyhä, miksi sen sääntöjä piti kiertää näin monimutkaisesti? Ja jos laki oli niin tärkeä, miksi sen "täyttäminen" tehtiin tavalla, joka jätti sen käytännössä täysin merkityksettömäksi?
Ja entä tämä: "Meitä ei vapauteta laista, jos emme usko." Tämä kuulostaa kuin yritykseltä myydä hengellistä vakuutusta. Uskotko? Hyvä, olet suojassa! Etkö usko? No sitten olet lain ja tuomion alainen, koska – noh, säännöt ovat mitä ovat. Tämä ei ole vapautusta laista; tämä on vain lain uudelleenpaketointia niin, että siitä hyötyy vain tietty uskontoklubi.
Eikö tämä koko tarina tunnu juuri siltä, mitä se on: monimutkainen jälkiselitys sille, miksi uusi uskontokunta tarvitsi oman jumalallisen sankarinsa ja erottuvan identiteettinsä? Tässä uudessa teologiassa yritettiin kursia yhteen vanhan liiton lakia ja uuden liiton lupauksia, mutta lopputuloksena saatiin vain sekava sotku, jossa mikään ei ole ihan selvää – paitsi se, että sinun täytyy uskoa. Sillä välin laki on kuin rekvisiitta näytelmässä, jota kukaan ei enää oikeasti noudata, mutta jota kaikki ihailevat etäältä.
Enkeli Mäntä, HUMPUUKIN erikoisasiantuntija
Se aukkojen Jumala.
Sillä voi täyttää keskustelun tuoksinassa syntyneen aukon.
Sen oman vuoron argumentointiin mitä ei halua, pysty tai viitsi käyttää.
Enkeli Mäntää lainatakseni.
Jeesuksen vapaaehtoinen uhrautuminen ihmisenä ihmisten puolesta, oli Pyhän Kolminaisuuden yhteinen suunnitelma, joka ratkaisi Aatamin ja Eevan tuottaman eron Jumalasta ja toi takaisin ihmisen sielun ikuisen elämän Jumalan lapsena. Jumalan rangaistuksetkin ovat Pyhiä ja ne pitää toteuttaa. Jumala ei ole tuuliviiri, joka juoksee ihmisten mielisuosion perässä. Jumalan kaikki teot ja tahto, ovat järkähtämättömän hyviä, olivatpa ne mitä tahansa. Hän näkee kokonaisuudet ja toimii kokonaisvaltaisen hyvän tuottajana. Luziferin tuoma pahuus tähän maailmaan, jota ei ole vilpittömästi katuen pyydetty parannusta tehden anteeksi, menee tekijöidensä mukana helvettiin, jossa he kärsivät täsmälleen tuottamansa tuskan, kauhun, pelon ,kivun jne... ilmapiirissä. Onko tämä rangaistus mielestänne oikeuden mukainen ???
Hanok (Eenok) eli Jumalan yhteydessä ja monet näkivät Herran ja Aabraham jopa ruokaili hänen kanssaan, joten eipä tuo yhteys Raamatun mukaan mitenkään poikki ole ollut.
Olennaisin asia uskossa on kinastelu ja erimielisyyksien kautta muiden herjaaminen.
Joskin jos lukee UT:tä, niin siellä usko kuvataan hengen tilaksi, jossa uskovilla on sama mieli kuin Jeesuksella Kristuksella ja he ovat sitä kautta Jumalan lapsia. He ovat hengessä Jumalan lapsia eivätkä kinastele sanoista, josta ei ole mitään hyötyä, vaan usko on heille se hengellinen tila, jonka Jumala heihin luo.
Mutta kukapa nyt uskaltaisi asian niin Raamatusta lukea.
Helpompi ratkaisu ja kinastella päämäärättömästi ja purkaa turhautumistaan niin.
Helluntailiikkeen perustajat olivat miehimyksiä. Liittymällä siihen lahkoon hyväksyy niiden miesten teot.
Tosi parempi on herjata kuin lukea Raamatusta hengellisestä tiestä.
Täysin synnitön Jumala voi noin toimia. Jeesus otti vapaaehtoisesti ihmiskunnan synnit harteilleen. Miksipä ei tuollainen olisi mahdollista jos valtion maallinen lainsäädäntö olisi sellaisen lain säätänyt. Katolilainen kirkko möi aneita ja rikkaat itsekin ostivat "tekosiaan" anteeksi, mutta Jumalan edessä ei tuollainen anteeksianto menisi läpi.
Jeesus kantoi lain kirouksen ilman mitään maallista tuomiota Pilastus pesi kätensä Jeesuksen tuomitsemisesta, mutta kun oli tapana yksi syytetty päästää juhlan vuoksi vapaaksi, huusi kansa fariseusten kiihottamana että sapatinrikkoja pitää ristiinnaulita.
Jeesusta syytettiin sapattirikkomuksista ja sillä tavalla hän vapautti meidät kaikista syytöksistä silloin kun otamme Hänet vastaan ja annamme Hänen kantaakseen meihin kohdistuvat syytökset ja kiroukset. Jeesus tuli syytetyksi ja kirotuksi meidän puolestamme. Ei siksi että voisimme tehdä syntiä, vaan että vapautuisimme lain ja synnin kirouksesta Hengessä.