Jokainen ateisti löytää sen kävelemällä peilin eteen!
Mikä on ateismi suurin syy?
Anonyymi-ap
41333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Terveys on luonnollista. Sittemmin voi sairastua jos on jatkuvaa uskontoaltistusta.
Lopeta dokaaminen!
Himo uskovaiset ja ateistit ovat molemmat saman okkultistisen käden aivopesemiä koneiston tuotoksia.
Raamattu ei ole mikään kone!
Raamattu ei ole mikään kone!
Jos olis kone, olisi romutettu jo ajat sitten
- Ympäristölle vaarallisena!
Ateismia ei olisi, jos ei sillä ei olisi sen tietoisia harjoittajia.
Vaikkakin esim. uusateismin ajan jälkeisessä postmodernissa relativistisessa ateismissa ideologisena pääpointtina onkin se, että ateismi ei vaadi tietoisuutta. Tätä on tuotu esille mm. kärpästen ja kivien ateismina. Aatteena tämä on sikäli haastava, että siinä voidaan muuttaa missä vaiheessa keskustelua mikä tahansa asia siten, että se palvelee lopputulosta, jonka ollaan jo valittu. Ja toisena fundamenttina ko. ateismin tyypissä on se, että ateismista ei voida keskustella. Koska se jostakin syystä on määritelty mahdottomaksi. On myös muitakin seikkoja, joita vaalitaan. Kuten ajatusta ateismin historiallisen perspektiivin puuttumisesta, ateistisen järjestötoiminnan olemassaolon kieltämistä jne.
Ateismissa ei ole mitään järkeä.
Näin on!
Peilistä näkyy evoluution muovaama selkärankainen, kummallisen muotoiseksi kehityshistorian myötä venynyt ja vanunut luukala. Niinpä tarinat Jumalan luomasta näköispainoksestaan voi siirtää samaan kategoriaan Punahilkka- ja keijukaistarinoiden kanssa.
On taas vkl pullo korkattu!
Se, että olet liian tyhmä ymmärtämään vastausta ei tarkoita, että vastaus oli tyhmä.
Ateismille ei ole mitään syytä. Se on ihmisen synnynnäinen tila. Ihminen syntyy ilman jumaluskoa.
Mutta ei ilman henkisyyttä.
Kaikella on oma luojansa. Kaikessa sama patterni sisällä.
"Mutta ei ilman henkisyyttä."
Mitä on henkisyys? Miten se eroaa tietoisuudesta?
Henkisyys ja tietoisuus ovat kaksi eri käsitettä, vaikka ne voivatkin liittyä toisiinsa.
**Henkisyys** viittaa usein ihmisen kokemukseen, joka liittyy merkityksen, tarkoituksen ja yhteyden tunteeseen. Se voi sisältää uskonnollisia uskomuksia, mutta se voi myös olla uskonnosta riippumatonta. Henkisyys voi ilmetä esimerkiksi meditaation, luonnon kokemisen tai taiteen kautta. Se on usein henkilökohtainen ja subjektiivinen kokemus, joka voi tuoda syvempää ymmärrystä ja rauhaa elämään.
**Tietoisuus** puolestaan viittaa ihmisen kykyyn olla tietoinen omista ajatuksistaan, tunteistaan ja ympäristöstään. Se on kyky havaita ja kokea asioita sekä reflektoida niitä. Tietoisuus on perusta monille kognitiivisille prosesseille, kuten ajattelulle, muistille ja päätöksenteolle.
Yksinkertaisesti sanottuna, henkisyys liittyy usein merkityksen ja yhteyden tunteeseen, kun taas tietoisuus on kyky olla tietoinen ja reflektoida omia kokemuksiaan.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Henkisyys on tietoa todellisesta syvemmästä itsestä. Tiedosta siitä, että on henkisielu.Sielutietoisuus on neutraali tila. Kaikki on hyvin.
Ego riehuu ateistipalstalla. Minä tiedän, minä olen paras ja viisain. Egon tietäminen syntyy pelosta. Sinä taidat olla entinen uskova, joka pelkää.
Molempien vastaukset ovat pelkkää käsienheiluttelua.
Jos olet sieluton, eli sinulta puuttuu sieluyhteys, todellinen itse, niin sitten et ymmärrä.
Henkisyyttä voi harjoittaa monella tavalla. Eli haetaan yhteyttä omaan ytimeen, sieluun.
Ikävää, jos uskonto on hävittänyt sinulta kyvyn löytää yhteys sieluusi. Ainoa mitä voit enää tehdä on riehua egon vallassa haukkumalla uskontoja.
Uskonnot pitäisi jo pikkuhiljaa ymmärtää välineenä oman sielunsa löytämiseen. Opinkappaleet, joissa jumalat ulkoistetaan, on menneen maailman asioita.
Ihmisen pitää pyrkiä kehittämään itseään, johon henkisyys on keino.
"Ikävää, jos uskonto on hävittänyt sinulta kyvyn löytää yhteys sieluusi. Ainoa mitä voit enää tehdä on riehua egon vallassa haukkumalla uskontoja."
En ole koskaan uskonut jumaliin. Väitän, että olen biologian ja psykologian tuntemuksen avulla oppinut tuntemaan itseäni ja mieltäni paljon paljon paremmin kuin yksikään käsiä heilutteleva ja sisintään hapuileva hihhuli. Mieli kuitenkin nousee biologisesta ruumiista.
Kun ymmärrät tämän kokonaisuuden, pääset jopa yli biologisen koneen rajoitteista kuten vaikkapa kognitiivisista vääristymistä, ylensyömisestä, päihteiden haitallisesta käytöstä, riskinotosta tai aggressiivisuudesta. Nämä kaikki luettelemani biologisen koneen "ylilyönnit" ovat tyypillisiä syitä uskovaisten rikoskierteeseen johtaviin ongelmiin. Ei noita pysty hallitsemaan kovin tehokkaasti, jos sinulla on esimerkiksi päihteiden käyttöön altistava perintötekijä ja ajattelet, että se on Jeesuksen ja Saatanan taistelua sinussa.
Mitä ajattelit 1 kk ikäisenä?
Henkisyys on yhteyttä Jumalaan, se toimii vain uskossa!
Henkisyys ei ole luulosairautta, ihminen on yhteydessä Jumalaan... Jumala pitää sitä yllä, jos uskot raamatunmukaisesti!
Sinä heiluttelee kättäsi koko ajan saatanallesi!
Kaikki eivät usko Jumalaan. Eivätkö he ole henkisiä ? Eivät koe yhteisöllisyyttä ?
Minä olen jatkuvassa telepaattisessa yhteydessä Zorg-planeetan moninkertaisesti ihmisstä viisaampiin asukkaisiin. Miten voit väittää, että Zorg-planeetan sinua älykkäämmät asukkaat ovat väärässä?
Peilissä näkyi akeijuisti - tyyppi, joka ei usko keijukaisiin.
Mielenkiintoisempi kysymys on, miksi jotkut meistä uskovat jumaliin tai keijuihin?
Jokainen voi uskoa ihan mihin haluaa. Se on jokaisen oma ongelmansa loppupeleissä.
Ateismille ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan se voi johtua monista eri tekijöistä. Jotkut ihmiset saattavat kokea, että tieteellinen maailmankuva ja uskonnolliset uskomukset ovat ristiriidassa keskenään. Toiset saattavat olla pettyneitä uskonnollisiin instituutioihin tai kokea, että uskonto ei tarjoa heille vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. On myös niitä, jotka yksinkertaisesti eivät koe tarvetta uskoa yliluonnolliseen.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Tarkoituksen, syiden ja merkityksen etsiminen on inhimillistä.
Juuri tähän tarpeeseen uskonnot on kehitetty, antamaan selityksiä joita ei oikeasti ole. Siksi niitä kutsutaan uskonnoiksi. Usko kun on tiedon vastakohta.
Tai sitten kuten "puppugeneraattori" selittää
Usko ja tieto ovat kaksi erilaista tapaa ymmärtää maailmaa. Usko perustuu usein henkilökohtaisiin kokemuksiin, tunteisiin ja perinteisiin, kun taas tieto perustuu todisteisiin, tutkimukseen ja loogiseen päättelyyn. Molemmilla on oma paikkansa ihmisten elämässä, ja ne voivat täydentää toisiaan eri tilanteissa.
Usko voi tarjota lohtua, merkitystä ja yhteisöllisyyttä, kun taas tieto auttaa meitä ymmärtämään maailmaa objektiivisesti ja tekemään perusteltuja päätöksiä. On tärkeää löytää tasapaino näiden kahden välillä ja käyttää niitä viisaasti eri tilanteissa.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Tuo on todellakin täyttä puppua.
Eihän maailmaa YMMÄRRETÄ, jos tehdään vain omien mutu-fiiliksen perässä faktoista piittaamatta. Ymmärtäminen tarkoitaa sen tajuamista mikä lopulta on totta. Todellisuus on totuuden ainoa ainoa kriteeri - ainakin kun puhutaan siitä, mikä on omien ajatusten ulkopuolella. Totta kai uskovaisen tunne on totta, vaikka se ei perustuisi mihinkään uskovaisen pään ulkopuolella olevaan. Mutta usko ei ole tapa YMMÄRTÄÄ yhtään mitään. Se on tapa selittää itselleen asioita antamatta faktojen turhaan häiritä selityksiä.
Ymmärrän, että usko ja ymmärrys voivat tuntua olevan eri asioita. Usko on usein luottamusta ilman todisteita tai asioiden hyväksymistä sydämellä, kun taas ymmärrys voi perustua logiikkaan, tutkimukseen ja todisteisiin. Kumpikin lähestymistapa voi tuoda merkitystä ja arvoa elämään eri tavoin.
Jos haluat syventyä tähän enemmän, voimme keskustella lisää. Miten sinä näet uskon ja ymmärryksen suhteen?
Usko. Ilman uskoa olisi vain agnostismia. Ihminen syntyy agnostikkona ja hänestä tulee teisti tai ateisti vain uskoon perustuvan aivopesun eli indoktrinaation kautta.
"Ihminen syntyy agnostikkona..."
Höpsistä. Ihminen syntyy ateistina. Ei syntyessä ole käsitystä jumalien olemassaoloa koskevista väitteistä kuten ei myöskään puutarhakeijujen tai sängynalusmörököllien olemassaoloa koskevista väitteistä. Vauvalla ei yksinkertaisesti ole jumaluskoa, puutarhakkeiju-uskoa tai sängynalusmörökölliuskoa. Ei tehdä asioista yhtään tämän monimutkaisempia.
Jos ihminen syntyisi agnostikkona, niin se tarkoittaisi, että vastasyntynyt, joka ei lainkaan edes ymmärrä sellaisia käsitteitä kuin "jumala" tai "sielu" (*) pitäisi niitä mahdollisena, mutta ei todistettuina?
(*) Kokonaan toinen asia on, ymmärtääkö kukaan aidosti mitä höttökäsite "juamala" oikein tarkoittaa? Niin kauan kun kyse on ulkoisesti ihmisen kaltainen Olympus vuoren huipulla salamoita heittelevä Zeus on jotenkin konkreettinen ymmärrettävä entiteetti, mutta kun mennään kristinuskon haahuilevan henkijumalan liudennettuihin ja laimennettuihin versioihin, niin hähmäiseksi menee.
Jos puhutaan asiallisesti ja rehellisesti, niin ateismin suurin (ei ainoa) syy on tiede. Siinä mielessä uskovaisten tiedevastaisuus on ymmärrettävää.
Universumissa on edelleen paljon tutkimatonta ja asioita, joita ei käsitetä, mutta kun vertaa nykyistä tieteen tasoa siihen, missä tietotaso oli kun KAIKKI suuret uskonnot ovat syntyneet, niin valtava määrä vain jumalien toiminnalla selitettäviä asioita on luisunut tieteen tontille.
Salamat, taudit, sää, vuorovesi, maanjäristyket, vuoristojen synty, eliölajien synty jne olivat suuria mysteereitä - kunnes eivät enää tieteen ansiosta olleet. Vielä Newtonilta kirkonmiehet kysyivät vakavissaan että eikö hänen aurinkokuntamallissaan tarvita todellakaan lainkaan Jumalaa varmistamaan planeettojen pysymistä radallaan. Ajatus oli aidosti hämmentävä.
Jumalat ovat perääntynyt niin paljon entisistä toiimenkuvistaan, että voi kysyä ovatko jumalat enää niitä, joita hindut, kristityt, zarahustralaiset alkoivat palvoa kun nämä uskonnot syntyivät.
Lopettakaa ateistit jos. Josjossittelut!
Raamattua lukemaan!
Eilisen pv paras kommentti!
Nii-in.
Ihminen on kuulemma Jumalan kuva. Menin peilin eteen enkä nähnyt Jumalaa.
Kakka housussa. Se tekee kovimmastakin hihhulista ateistin. Hyvä Jumala ei ole voinut johdattaa ihmistä tilanteeseen, jossa kakka menee housuun. Taivaassa vauvatkin käy potalla.
ateisti ei usko valehtelijoita