Kadotin itseni

löytyy tuttu naama.

Kuinka voisi kadottaa jotakin sellaista, mitä ei ole edes koskaan löytänyt?

Tässä liite toiselta palstalta kirjoituksestani:

"7. Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Minuus on ovi, josta lampaat voivat käydä sisälle.
8. Kaikki, jotka ovat tulleet kulkematta Minuuden kautta, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
9. Minuus on ovi; jos joku menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen..."

Kenellä on korvat kuulla, se kuulkoon.

Minuuden vastakohta on epätietoisuus. Monet ovat kehittäneet epätietoisuudesta itselleen "minuuden", so. turvapaikan, johon voi paeta tätä "pahaa maailmaa".

Epätietoisuus on turvallista ja tuttua, sen sijaan Minuus tuntuu kaukaiselta ja pelottavalta. Se torjutaan joko kieltämällä sen olemassa olo, pakenemalla sitä, tai uskottelemalla sen saavuttamisen olevan mahdotonta. On paljon helpompi pysyä epätietoisena, so. "verhoutua viikunapuun lehtiin".

Kuitenkin Minuus on meitä lähempänä kuin itse olemme itseämme, jos vain uskallamme tämän nähdä. Minuuden löytäminen ja todeksi kokeminen ei vaadi uskoa, sillä se ei ole uskon asia. Sen sijaan se vaatii meiltä uskallusta. Se vaatii uskallusta olla totta.

Mutta koska Minuus on monelle täysin vieras kokemus, epätietoisuus tuntuu meistä usein turvallisemmalta. Siihen on niin helppo tuudittautua kuin lapsen tuttiin. Mutta jotta saisimme uskalluksen "hypätä tuntemattomaan", so. kohdata sisimmän itsemme, minuutemme, meidän on saatava siitä kokemuksia. Meidän on saatava "maistaa", että Minuus on jotakin hyvää ja tavoiteltavaa. Meidän on saatava siitä näky samoin kuin Israelin kansa luvatusta maasta.

Minuus on meidän luvattu maamme. Se todella vuotaa maitoa ja hunajaa. Siellä on kaikkea riittävästi. Mutta tie Minuuden ovelle saattaa olla monelle yhtä vaivalloista kuin Israelin kansan vaellus Egyptistä omaan maahansa. Myös he napisivat Moosesta vastaan, ja halusivat pysyä epätietoisuuden vallassa ennemmin kuin kohdata sisimmän itsensä, so. luvatun maansa.

Toivottavasti pystyin tällä kirjoituksellani tuomaan sinulle terveisiä sinun "omasta maastasi", so. Minuudestasi, joka todella on ihana maa, ja jonka hedelmät ovat suloiset. Minuus on yltäkylläisyyden maa, se on ihmiskunnan luvattu maa. Uskalla astua omaan Jordan virtaasi."

Taas..eroottisessa tanssissa,MUTTA miksi minä nautin kun pihtaan sen jälkeen?Miksi nauran niin makeasti?En ymmärrä itseäni..tämä kostautuu mulle vielä jollain tavalla tämä tunneleikki,olen varma.