Miksi yksinäisyys on joillekin ongelma?

Ihan samoissa mietteissä.

Hei Riikka nyt nyt säästetään jotain sinne kyselytunnillekin jooko :)

Mahtoi joku ahdistua, kun tuossa joku päivä sitten oli taas yksi rahanruinausohjelma, missä paruttiin ja halattiin. Niin ihanaa, kun on ystäviä. Ja niin hirveetä kun joku on yksin. Antakaa rahaa.

Ja sitten malliksi soitettiin ja tekstattiin ystävälle. Ja tietysti paruttiin. Kehotettiin kaikkia toimimaan näin.

Sitten sinulla ei ole ketään kelle soittaa. Lähettää viesti. Kukaan ei soita. Ei tule viestiä. Puhelin on ihan hiljaa.

Tuliko hyvä mieli?
Tuliko edes rahaa?

Laillisten vitamiinien puutostilaa ei kannata nillittää.

Yksinäisyys voi olla ongelma ihmisille, jotka viihtyvät yleensä muiden seurassa, ovat sosiaalisia.
Esim. jokin sairaus jos vangitsee ihmisen kotiinsa, tai joku muu syy, ettei pääse enää liikkumaan ja kulkemaan, vaikka on aiemmin ollut todella aktiivinen, voi olla ongelma.
Jos ihminen viihtyy yksikseen, ei kaipaa muita, eihän se silloin ongelma ole.

Pitääkö lapset opettaa siihen, että joulu tarkoittaa lahjoja?

Yksin oloon tottuminen on kai perinnöllinen juttu. Liian vanhaksi eläminen näyttää vaikuttavan monille vaikeuksia.
Itse viihdyn hyvin yksin. Vanhempi veljeni typertyi soittelemaan ilman asiaa joka tunnin päästä. Hänet piti stopata ja pyyhkiä näytöltä.

Onhan hänellä Kuntasoten palvelunumerot käytössään.

Meitä ihmisiä on niin erilaisia toiset ovat sosiaalisia , kun taas toiset viihtyvät itsensä kanssa . Ei siinä mitään ihmettelemistä ole.
Itse viihdyn yhtä hyvin itseni kanssa se kun jos on väkeä ympärillä.ne parhaat ystävät ovat , poissa kuolo korjannut.
Mieltä piristää aikuiset lastenlapset jotka käväisevät katsomassa . Aina silloin sun tällöin. Kiva niiden kanssa on keskustella ja naurua riittää. Sitten on niitä hiljaisia kausia kun olen itseni kanssa, luen, kirjoittelen ja joskus innostun oikein tekemään jotain ruokaa mikä ottaa hieman aikaa valmistaa.
Välillä leivon korvapuusteja tai munkkeja ja ehkä joskus Vilhelmiina keksejäkin , jotka menevät äkkiä lasten suihin , kun tykkäävät niistä.
Iltaisin jos menen aikaisin sänkyyn niin kuuntelen podcasteja tabletilta ja joskus jopa nukahdan kesken kaiken ja herään aamuyöstä että tabletti jauhaa jotain uutta asiaa uuden ihmisen suulla. Niin että ihmiset ovat hyviä olemassa kun saa keskustella , ja yksinäisyyskin on nautinnollista jos ei huolet paina .
Joten ymmärrän ihan hyvin ihmisiä joille seura on tarpeellista , mikä sen mukavampaa kun saa keskustella toisen ihmisen kanssa .
Minulla on aina ollut yksinäisyys elämässäni , koska minulla ei ole ollut sisaruksia , ja kotona oli oltava usein hiljaa iltaisin kun äiti kirjoitteli artikkeleita jossa oli kolumisti , tehtiin selväksi ettei silloin häiritä ja rikota äidin inspiraatiota . Joten usein leikin keskilattialla tavaroitten kanssa, joskus olin löytänyt villikissoja joita kannoin kotiin , mutta äiti ei antanut niiden jäädä koskaan ja oikein sydämmeen koski kun kissa vietiin minulta pois , että, itkeä tihuutin illalla sängyssä ja päätin että kun tulen isoksi niin silloin otan kissan j sitä ei kukaan saa minulta ottaa. Joten yksinäiset lapset varmaan ajattelevat enemmän kun ne joilla on sisaruksia , koska heillä harvoin on hiljaista kotona ja aina leikkikaveri .

Miksi myös luullaan et kaikki vanhat on yksinäisiä jos ei ole parisuhteessa? Minä olen ollut melkein koko aikuisikäni parisuhteessa ja nyt elän yksin. Tämä on ihan hyvää elämää myös ja en edes jaksaisi ottaa koko aikaa toista ihmistä huomioon.

Ihminen, joka ei osaa olla yksin itsensä kanssa, on todennäköisesti muiden kanssa tylsä ja pahimmillaan rankasti muita kuormittava.

Vapaaehtoinen yksinäisyys on hedelmällistä, siitä saa voimaa ja annettavaa myös muiden seurassa. Elämä on helpompaa, kun on joustavuutta sekä yksinoloon että seurusteluun.

Itse en jaksaisi olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat riippuvaisia jatkuvasta yhdessäolosta eivätkä anna rauhaa toisellekaan.