Putkinen kirjoittaa kommentissaan omaan blogiinsa:
"Venäjän KGB (NKVD) ja Saksan Gestapo olivat vastaavia organisaatioita"
Eivät olleet. Ne olivat monessakin suhteessa hyvin erilaisia. Ja kirjainlyhenteetkin ovat Putkisella aikalailla väärin.
NKVD tarkoittaa yksinkertaisesti: sisäasiain kansankomissariaatti eli sisäministeriö. Aivan kuten Suomessakin ja monessa muussakin maassa, sen toimivaltaan kuuluivat poliisitoimi ja rajavalvonta. Kuten Suomessakin, rajavartijat olivat ammattisotilaan tasolla verrattuna reserviläisiin ja asevelvollisiin, josta syystä heitä esim veteraaniemme taholta usein kutsuttiin erikoisjoukoiksi. NL käytti rajajoukkojaan sodan aikana osin samaan tapaan kuin mekin: vastasissitoimintaan, jossa ne olivatkin kova vastus sisseillemme. Vastaavasti mekin käytimme rajajääkäreitä jahtaamaan partisaaneja. Me kokosimme rajajääkäreitä myös isommiksi osastoiksi käytettäväksi korpisodan iskuosastoina, ja myös naapuri lienee käyttänyt NKVD-joukkoja joskus etulinjan taistelutehtävissä.
Toki poliisitoimi oli NL:ssa vähän toisenlaista ja NKVD:llä oli muitakin joukkoja kuin vain rajavartijoita. Oli leirien vartijoita ja kohtuullisen raskaasti aseistettuja taistelujoukkoja, joita käytettiin sisäisten kapinoiden tukahduttamiseen. Asevelvollisuusaika oli tosin pitkä ja varusmiehiäkin olisi ollut, mutta tuollaisiin tehtäviin tarvittiin erityisen luotettavia joukkoja, jotka ampuivat vaikka sukulaisiaan.
KGB perustettiin vasta sodan jälkeen, ja oli sitten jo ulkomaantiedusteluun ja vaikuttamiseen suuntautunut organisaatio, joka kylläkin vastasi myös sisäisestä turvallisuudesta. Putkinen tarkoittaneekin siis sen edeltäjää, joka perustettiin heti vallankumouksen tapahduttua nimellä Tseka. Sen tehtävä oli sisäinen luokkataistelu. Kyseessä ei ollut vain toisinajattelijoiden jahtaaminen, vaan tiettyjen ihmisten eli porvarisluokan, hävittäminen. Ja ryöstäminen. Se värväsi suuret määrät työntekijöitä ja ilmiantajia.
Gestapon tehtävänä oli kylläkin rotusota, mutta vain juutalaisten ja muiden turvallisuutta uhkaavien ainesten kiinniottaminen. Gestapo luovutti vangitsemansa henkilöt edelleen määrätyille tahoille, eikä tuominnut ketään (muodollisesti, tietenkin eteenpäin lähetetyn juutalaisen kohtalo oli usein aika selvä). Gestapon henkilöstömäärä oli aika pieni, ja se johtui osittain siitä, että siihen otettiin pääasiassa kokeneita rikostutkijoita. Se ei tiettävästi juuri värvännyt urkkijoita, vaan kansalaiset aivan omatoimisesti tekivät ilmiantoja riittävät määrät maksuttakin. Vaikka Gestapon tutkimusmenetelmät olivat joskus hyvin julmia, ja tässä on kieltämättä yhtymäkohta Neuvostoliiton salaiseen poliisiin, se erehtyi harvoin. Jos henkilö oli syytön, häntä ei varmuuden vuoksi lähetetty keskitysleirille, vaan vapautettiin. Jos henkilö oli ilmiannettu juutalaisena, mutta tutkimuksessa todettiin, ettei hän Valtakunnan lakien mukaan ollut juutalainen, hänet vapautettiin.
Neuvostoliiton salainen poliisi taas ei koskaan ollut turhantarkka ja todisteita keksittiin, jos niitä ei ollut. Tavoitteena oli löydettyjen kansanvihollisten mahdollisimman suuri määrä. Toiminta oli aivan päinvastaista kuin Saksassa, ja tämä varmaankin selittää sen, miksi rivikansalaiset pysyivät lähes sodan päättymiseen saakka lojaaleina Saksan hallitukselle. Heitä kohdeltiin sääntöjen mukaan, eikä tavallisella kansalaisella ollut vaaraa, kun itse noudatti sääntöjä. Vasta aivan sodan päättymisen edellä tuli mielivaltaa, en tosin tiedä, minkä verran Gestapon taholta, mutta sotilasviranomaisten taholta kyllä. Kyseessä luultavasti olivat itärintamalla raa'istuneet upseerit ja joukot.
Putkisen tarkoitus on kai ärsyttää kirjoituksillaan. Ehkä hänellä ei vain ole mitään parempaa tekemistä. Historiaan hän ei ole kaikilta osin kovinkaan hyvin perehtynyt.
"Venäjän KGB (NKVD) ja Saksan Gestapo olivat vastaavia organisaatioita"
Eivät olleet. Ne olivat monessakin suhteessa hyvin erilaisia. Ja kirjainlyhenteetkin ovat Putkisella aikalailla väärin.
NKVD tarkoittaa yksinkertaisesti: sisäasiain kansankomissariaatti eli sisäministeriö. Aivan kuten Suomessakin ja monessa muussakin maassa, sen toimivaltaan kuuluivat poliisitoimi ja rajavalvonta. Kuten Suomessakin, rajavartijat olivat ammattisotilaan tasolla verrattuna reserviläisiin ja asevelvollisiin, josta syystä heitä esim veteraaniemme taholta usein kutsuttiin erikoisjoukoiksi. NL käytti rajajoukkojaan sodan aikana osin samaan tapaan kuin mekin: vastasissitoimintaan, jossa ne olivatkin kova vastus sisseillemme. Vastaavasti mekin käytimme rajajääkäreitä jahtaamaan partisaaneja. Me kokosimme rajajääkäreitä myös isommiksi osastoiksi käytettäväksi korpisodan iskuosastoina, ja myös naapuri lienee käyttänyt NKVD-joukkoja joskus etulinjan taistelutehtävissä.
Toki poliisitoimi oli NL:ssa vähän toisenlaista ja NKVD:llä oli muitakin joukkoja kuin vain rajavartijoita. Oli leirien vartijoita ja kohtuullisen raskaasti aseistettuja taistelujoukkoja, joita käytettiin sisäisten kapinoiden tukahduttamiseen. Asevelvollisuusaika oli tosin pitkä ja varusmiehiäkin olisi ollut, mutta tuollaisiin tehtäviin tarvittiin erityisen luotettavia joukkoja, jotka ampuivat vaikka sukulaisiaan.
KGB perustettiin vasta sodan jälkeen, ja oli sitten jo ulkomaantiedusteluun ja vaikuttamiseen suuntautunut organisaatio, joka kylläkin vastasi myös sisäisestä turvallisuudesta. Putkinen tarkoittaneekin siis sen edeltäjää, joka perustettiin heti vallankumouksen tapahduttua nimellä Tseka. Sen tehtävä oli sisäinen luokkataistelu. Kyseessä ei ollut vain toisinajattelijoiden jahtaaminen, vaan tiettyjen ihmisten eli porvarisluokan, hävittäminen. Ja ryöstäminen. Se värväsi suuret määrät työntekijöitä ja ilmiantajia.
Gestapon tehtävänä oli kylläkin rotusota, mutta vain juutalaisten ja muiden turvallisuutta uhkaavien ainesten kiinniottaminen. Gestapo luovutti vangitsemansa henkilöt edelleen määrätyille tahoille, eikä tuominnut ketään (muodollisesti, tietenkin eteenpäin lähetetyn juutalaisen kohtalo oli usein aika selvä). Gestapon henkilöstömäärä oli aika pieni, ja se johtui osittain siitä, että siihen otettiin pääasiassa kokeneita rikostutkijoita. Se ei tiettävästi juuri värvännyt urkkijoita, vaan kansalaiset aivan omatoimisesti tekivät ilmiantoja riittävät määrät maksuttakin. Vaikka Gestapon tutkimusmenetelmät olivat joskus hyvin julmia, ja tässä on kieltämättä yhtymäkohta Neuvostoliiton salaiseen poliisiin, se erehtyi harvoin. Jos henkilö oli syytön, häntä ei varmuuden vuoksi lähetetty keskitysleirille, vaan vapautettiin. Jos henkilö oli ilmiannettu juutalaisena, mutta tutkimuksessa todettiin, ettei hän Valtakunnan lakien mukaan ollut juutalainen, hänet vapautettiin.
Neuvostoliiton salainen poliisi taas ei koskaan ollut turhantarkka ja todisteita keksittiin, jos niitä ei ollut. Tavoitteena oli löydettyjen kansanvihollisten mahdollisimman suuri määrä. Toiminta oli aivan päinvastaista kuin Saksassa, ja tämä varmaankin selittää sen, miksi rivikansalaiset pysyivät lähes sodan päättymiseen saakka lojaaleina Saksan hallitukselle. Heitä kohdeltiin sääntöjen mukaan, eikä tavallisella kansalaisella ollut vaaraa, kun itse noudatti sääntöjä. Vasta aivan sodan päättymisen edellä tuli mielivaltaa, en tosin tiedä, minkä verran Gestapon taholta, mutta sotilasviranomaisten taholta kyllä. Kyseessä luultavasti olivat itärintamalla raa'istuneet upseerit ja joukot.
Putkisen tarkoitus on kai ärsyttää kirjoituksillaan. Ehkä hänellä ei vain ole mitään parempaa tekemistä. Historiaan hän ei ole kaikilta osin kovinkaan hyvin perehtynyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Linkki Putkisen kirjoitukseen:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jussina/adolf-hitlerilla-ei-ollut-kaikki-kunnossa-korvien-valissa/#comment-4263196
Sanoisin Putkisen olevan ns provokatiivista oikeistoa. Sen äänekkäin lahko ovat tietenkin persut, mutta tuo genrehän on paljo, paljon persuja vanhempi ilmiö. Perinteisesti siihen kuului esim 1970-luvulla David Irvingin ja Jean-Marie Le Penin (Marine Le Penin isä) kaltaisia natsien ymmärtäjiä tai symppaajia. He olivat todellisia äärioikeistolaisia toisin kuin Pekka Siitoin, joka oli kai lähinnä oman elämänsä koomikko.
Provokatiivisuus näytti jopa lisääntyvän 1990-luvulla, ja entisiä SS-veteraanejahan nähtiin marssimassa mm Baltian maissa kaduilla paraateissa. Heidän kuoltuaan ja nyt kun olemme orientoituneet länteen, jossa ei virallisesti juuri tunneta myötätuntoa juutalaisten tappajien ymmärtäjiin, on provokatiivisuus oikealla muuttunut. On kaivettu jo pidempään USA:n neokonservatiivien varsinkin juppiaikakaudella muodissa ollut hokema siitä, että natsit olivat sosialisteja. Ja sitä on perusteltu mitä oudommin tavoin.
On totta, että natsit rakensivat hyvinvointivaltiota, mutta niin rakensi myös republikaani Dwight D.Eisenhower USA:ssa sodan jälkeen. Hänen ulkoministerinsä Marshall jopa jakoi avokätisesti amerikkalaisten veronmaksajien rahaa ulkomaille valtavat määrät, ja edisti stipendejä, joilla ulkomaalaiset pääsivät käytännössä ilmaiseksi opiskelemaan USA:aan.
Kiihkokansallismielisinä natsien toiminnassa oli voimakkaita yhteisöllisyyden piirteitä. He järjestivät puolueena apukeräyksiä saksalaisten köyhien auttamiseksi, eli he eivät rakentaneet sitä varten yhteiskunnallista sosiaaliturvaa (en ole varma, velvoittiko laki kuitenkin jossain vaiheessa osallistumaan keräyksiin). Yhdysvalloissa republikaanit eivät tiettävästi puolueena järjestä moisia,ja harva muukaan puolue missään, mutta yksityinen hyväntekeväisyys on USA:ssa ollut aina muotia, paljon enemmän kuin esim Suomessa.
Kuten yllä linkatussa keskustelussakin ilmenee, sosialisointia natsit eivät harrastaneet, mutta eivätpä ole harrastaneet monet sosiaalidemokraatitkaan, eivät tiettävästi Suomessa tai Ruotsissakaan. Valtiollisia investointeja kai jonkin verran, mutta orjatyövoimabusinesta pyöritti oikeastaan SS-järjestö, jolla toki oli eräänlainen virallinen asema kyllä sen jälkeen, kun natsit pääsivät valtaan. Voi siis sanoa, että valtio järjesti yrityksille ilmaista työvoimaa, mutta käsittääkseni vankityövoimaa valtio on tarjonnut käyttöön myös esim USA:ssa, riippumatta onko vallassa ollut oikeisto vai vasemmisto.
Politiikkaa tehdään mielikuvilla, ja oikeistopolitiikkaa ei enää aikoihin ole millään muulla tehtykään. Oikeiston politiikassa ei ole sisältöä eikä tavoitteita (ainakaan uskottavia), mutta eipä niitä tarvita, kun mielikuvapelaamisellakin saa ääniä ja paljon. Yhtenä esimerkkinä Natoon liittyminen, joka nosti oppositiossa olleen Kokoomuksen kannatusta, eivätkä äänestäjät mitenkään palkinneet liittymisen erittäin nopeasti ja sujuvasti suorittaneita hallituspuolueita. Yllättävän suurella osalla kansaa ajatteluelimet toimivat takaperin, jos ollenkaan.
Niinpä sitten ääniä kalastellaan, ja kai saadaankin, Juhani Putkisten ja Binga Tupamäkien kirjoituksilla, joilla luodaan mielleyhtymiä natsien ja suomalaisen vasemmiston välille.
Se on erityisen loukkaavaa. Sosiaalidemokraatit olivat natsien seuraavia uhreja heti kommunistien jälkeen. Suomalainen vasemmisto ei ole koskaan rakentanut hyvinvointivaltiota vain osalle ihmisiä, vaan kaikille suomalaisille. Natsien hyvinvointivaltio sulki osan ihmisistä täysin ulkopuolelle. Köyhä arjlaiseksi katsottu saksalainen saattoi saada kerättyä apua, mutta paljon köyhempi juutalaiseksi katsottu saksalainen ei saanut mitään.
Provokatiivisuus saavutetaan juuri sillä, että esitetään loukkaavia väitteitä. Kun ne ovat riittävän yksinkertaisia ja hokeman omaisia, ne uppoavat erityisen hyvin tiettyyn osaan massoja.
Minun on vaikea erottaa nykyistä kokoomuslaisuutta taistolaisuudesta, muidenkin kuin Nallen kohdalla. Provokatiivisuudessaan ja älyllisessä epärehellisyydessään Putkiset ja Tupamäet eivät poikkea 1970-luvun huutolaulajista tai jostain Hannu Taanilasta. Paitsi että Taanila sentään oli älykkäämpi kuin oikeiston provottajat yhteensä. Mutta kieltämättä myös osasi olla ärsyttävämpikin.
Politiikan tulevaisuuden suuntaukseksi luultu valtavirta vetää aina puoleensa pyrkyreitä ja julkisuushakuisia typeryksiä, eikä kokoomuslaisuus siinä poikkea muista ajan hermolla ratsastajista.