Tuhansien vuosien ajan ihmiset ovat kokoontuneet pieniin ryhmiin nauttimaan ruokaa. Miksi se on tärkeää – ja miksi jatkamme edelleen perinnettä?
Se on omituisen inhimillinen universaali: istumme mielellämme yhdessä hyvälle tukkeutumiselle. Ruokailut ystävien kanssa, illallisjuhlat, lomatapaamiset, joissa nautimme säännöllisesti liikaa – yhteisten aterioiden syöminen on niin yleistä, että sitä harvoin huomioidaan, paitsi jos ajatus siitä, että sitä ei tapahdu tarpeeksi, nauttii yhteiskunnasta.
Ruoan jakaminen käyttäytymisenä juontaa todennäköisesti takaisin lajimme alkuperää edeltävään aikaan, sillä simpanssit ja bonobot, kaksi lähimmistä kädellisistämme, jakavat ruokaa myös sosiaalisten ryhmiensä kanssa , biologit ovat havainneet. Mutta ruoan antaminen lähimmille ei ole sama asia kuin yhteinen ateria. Ensimmäinen yhteinen ateria on saatettu tapahtua nuotion ympärillä. Kukaan ei ole varma, milloin ihmiset tai ihmisten esi-isät oppivat ensimmäisen kerran ruoanlaittoa – arviot vaihtelevat hurjasti, vanhin ehdotettu päivämäärä on 1,8 miljoonaa vuotta sitten – mutta milloin joku on mennyt metsästämään tai keräämään ruokaa, laittamaan tulta ja sitten se tarkoittaa, että heillä voi olla sosiaalinen ryhmä, joka auttaa heitä tämän prosessin monissa vaiheissa.
Muiden kanssa syöminen korreloi useammin tyytyväisyyteen elämään ja siihen, että sinulla on enemmän ystäviä, joihin tukea voi luottaa. Ateriat aiheuttaavat sosiaalisia vaikutuksia sen sijaan, että ne olisivat niiden seurausta.
"Syöminen laukaisee aivojen endorfiinijärjestelmän, joka on tärkein farmakologinen perusta kädellisten ja ihmisten välisille sidoksille". "Yhdessä syöminen lisää endorfiinivaikutusta samalla tavalla kuin lenkkeily yhdessä. Tämä johtuu siitä, että synkronoitu aktiivisuus lisää endorfiinin tuotantoa kaksinkertaiseksi."
yhdessä syöminen ei ole yksinkertainen, jatkuvasti positiivinen teko. Juhlat, ateriat, joissa jaetaan suuri määrä ruokaa, voivat olla erittäin koreografoituja tapoja osoittaa alistumista ja kontrollia . Ajattele sadonkorjuutraditiota, jossa maanomistaja tarjoaa työntekijöilleen runsaan aterian, tai toimistojuhlia, joissa osallistujat tarkastelevat työnantajan suuruutta tai sen puutetta. Ja säännölliset perheateriat, niin kiitettyjä kuin ne ovatkin, eivät välttämättä ole kitkattomia.
Se on omituisen inhimillinen universaali: istumme mielellämme yhdessä hyvälle tukkeutumiselle. Ruokailut ystävien kanssa, illallisjuhlat, lomatapaamiset, joissa nautimme säännöllisesti liikaa – yhteisten aterioiden syöminen on niin yleistä, että sitä harvoin huomioidaan, paitsi jos ajatus siitä, että sitä ei tapahdu tarpeeksi, nauttii yhteiskunnasta.
Ruoan jakaminen käyttäytymisenä juontaa todennäköisesti takaisin lajimme alkuperää edeltävään aikaan, sillä simpanssit ja bonobot, kaksi lähimmistä kädellisistämme, jakavat ruokaa myös sosiaalisten ryhmiensä kanssa , biologit ovat havainneet. Mutta ruoan antaminen lähimmille ei ole sama asia kuin yhteinen ateria. Ensimmäinen yhteinen ateria on saatettu tapahtua nuotion ympärillä. Kukaan ei ole varma, milloin ihmiset tai ihmisten esi-isät oppivat ensimmäisen kerran ruoanlaittoa – arviot vaihtelevat hurjasti, vanhin ehdotettu päivämäärä on 1,8 miljoonaa vuotta sitten – mutta milloin joku on mennyt metsästämään tai keräämään ruokaa, laittamaan tulta ja sitten se tarkoittaa, että heillä voi olla sosiaalinen ryhmä, joka auttaa heitä tämän prosessin monissa vaiheissa.
Muiden kanssa syöminen korreloi useammin tyytyväisyyteen elämään ja siihen, että sinulla on enemmän ystäviä, joihin tukea voi luottaa. Ateriat aiheuttaavat sosiaalisia vaikutuksia sen sijaan, että ne olisivat niiden seurausta.
"Syöminen laukaisee aivojen endorfiinijärjestelmän, joka on tärkein farmakologinen perusta kädellisten ja ihmisten välisille sidoksille". "Yhdessä syöminen lisää endorfiinivaikutusta samalla tavalla kuin lenkkeily yhdessä. Tämä johtuu siitä, että synkronoitu aktiivisuus lisää endorfiinin tuotantoa kaksinkertaiseksi."
yhdessä syöminen ei ole yksinkertainen, jatkuvasti positiivinen teko. Juhlat, ateriat, joissa jaetaan suuri määrä ruokaa, voivat olla erittäin koreografoituja tapoja osoittaa alistumista ja kontrollia . Ajattele sadonkorjuutraditiota, jossa maanomistaja tarjoaa työntekijöilleen runsaan aterian, tai toimistojuhlia, joissa osallistujat tarkastelevat työnantajan suuruutta tai sen puutetta. Ja säännölliset perheateriat, niin kiitettyjä kuin ne ovatkin, eivät välttämättä ole kitkattomia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>Juhlat, ateriat, joissa jaetaan suuri määrä ruokaa, voivat olla erittäin koreografoituja tapoja osoittaa alistumista ja kontrollia. Ajattele sadonkorjuutraditiota, jossa maanomistaja tarjoaa työntekijöilleen runsaan aterian, tai toimistojuhlia, joissa osallistujat tarkastelevat työnantajan suuruutta tai sen puutetta<<
Niin, ajatellaanpa vaikka Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa eli tutummin "Linnan juhlia" ilman isäntäparin tarjoamaa ruokaa ja juomaa. Se yhdistää vieraita ja juhlan tv-katsojiakin ja luo kaikille kiitollisuutta juhlan järjestäjää kohtaan.
Mutta ei tuo tilaisuus rajoitu pelkkään mahantäytteeseen. Ihminen ja apinatkin kaipaavat myös hengen kulttuuria. Siksi Linnan juhlissa myös tanssitaan koko porukalla. Tanssiminen saa mediassa jopa suuremman huomion kuin yhteinen ateriointi ja juominen. Kulttuurin merkitystä kansaa yhdistävänä tekijänä eivät perussuomalaiset ole välttämättä vielä ymmärtäneet.
Esimerkiksi ns. kyläjuhlat..
Eikä edelleenkään sanaakaan palstan aiheesta.