Se tuntuu samalta kun katselet vanhaa valokuvaa ajalta ennen syntymääsi ja mietit miltä sinusta tuntui silloin kun kuva otettiin.
Se ei tunnu itseasiassa miltään koska sinua ei ole olemassa. Ollaan oltu kaikki "kuolleita" ennen syntymäämme, eli ei tuo nyt niin pahajuttu voi olla vai mitä?
Nothing to lose?
Se ei tunnu itseasiassa miltään koska sinua ei ole olemassa. Ollaan oltu kaikki "kuolleita" ennen syntymäämme, eli ei tuo nyt niin pahajuttu voi olla vai mitä?
Nothing to lose?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hyvä oivallus..
:)
Aivan jos ei osaa rakastaa itseään tai ei ole saanut koskaan tuntea sisäistä rakkautta Luojaansa kohtaan.
Elikä ei muuta kuin rulla pyörimään. Heikot sortuu elon tiellä mutta itseänsä rakastavat rouskuttavat kauan.
Hyvä neuvo:
Mene alasti ison peilin eteen istumaan pimeässä, vain 2 kynttilää peilin kummalakin puolen. Sano ääneen, katsoen itseäsi silmiin peilistä, että minä rakastan sinua. Sillä sinä olit minun ensi rakkateni. Tee tämä 10 kertaa. Kirjoita minulle kokemuksesi!
Ps. Varaa paljon nenäliinoja, koska tulet tarvimaan niitä.
Miksi pimeässä,miksi alasti,miksi 2kynttilää.Kun sen voi tehdä päivänvalossa.Vaattet päällä ja halata samalla itseään.Rakastamalla itseään,hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Riittejä on paljon. Ja meissä jokaisessa on se Jumalalinen kipinä. Kesää sinulle ja onnea.
Siksi pimeässä koska, silloin on vähemmän ulkopuolisia ärsykkeitä. Samoin tunne olla todella yksin, niin kuin henki otti, äitinsä vatsassa, syntymättämän pienokaisen ruumiin, tietoisen tason, eli itsensä.
mä uskon siihen että sinä hetkenä kun sä tiedät että se on menoa nyt niin sut valtaa uskomaton rauha ja tietoisuus siitä että kohta ei enää mikään vaivaa vaan sä saat rauhan sielulles ja ruumiilles...
Kuolema tuntuu samalta kuin rauhallinen ja kirkas uni.
Minut lähetettiin kertomaan teille/meille suomalaisille kaksi asiaa, jotka näin ennen syntymääni kuoleman rajan takana toisessa maailmassa. Tuo maailma on rinnakkainen tälle todellisuudelle emmekä ole erossa siitä koskaan kokonaan:
1. kuoleman jälkeen on elämää
2. ihmiskunta on yhtä perhettä
Voi olla uskomatta jälleensyntymiseen, sillä siihen uskominen ei välttämättä kanna hedelmää, ellette itse muista entistä elämäänne. Pelkkä usko ei kanna pitkälle, sillä uskoa voi aina horjuttaa. Kokemusta ei.
Käsittääkseni jokseenkin älykkäät, tutkivat ja avoimet ihmiset kykenevät pääsemään selville esittämistäni kahdesta näkökohdasta. Näin myös, että ihmiskunnalla on runsaasti toivoa. Kuka lieneekään kyseessä, niin aina voi tehdä parannuksen, niinkuin Johannes Kastajan kuulijat tekivät Jordanvirralla. Mitä Johannessa opetti? Hän opetti mm. sanomaa, että kuoleman jälkeen on elämää ja että on syytä tehdä parannus. parannus koski sen huomaamista, että ihmiskunta on yhtä perhettä ja juuri tämän vuoksi meidän tulee olla lempeitä toisillemme.
Metkalla tavalla jännä juttu, että "tehtävä" annettiin "väärällä puolella" sotineelle. Ehkä se vaan pitää sinut nöyränä, koska olit häviäjän puolella.
Toinen Maailmansota oli varmasti vain seurausta Ensimmäisestä Maailmansodasta, jossa Saksaa nöyryytettiin liikaa ja sen talous ajettiin ahdinkoon, joka johti lopulta natsien valtaanpääsyyn. "Oikea" ja "väärä" ovat siis suhteellinen käsite, kuten "syyllisyyskin". Ongelma on ihmisyydessä itsessään, ei missään kansassa tai johtajassa.
Nykyaika tarvitsee selvästi "uutta sanomaa" ja olishan se aika väkevä todiste, että maailmaan ilmaantuisi koko joukko ihmisiä, jotka todellakin muistavat ja se voitaisiin vielä todentaa aukottoman tieteellisesti. Tehtävä luonnistuu ehkä juuri parhaiten entisille sotilaille, koska heillä on kaikkein väkevin kokemus "tulihelveteistä", pahimmista paikoista, joihin ihminen on koskaan maapallolla joutunut. Heillä on sitä ns. katu-uskottavuutta ja tulitaistelijan katse silmissään seuraavassakin elämässä.
Tehtävä on kuitenkin ilmeisen vaikea ja vaatii sotilaallista itsekuria ja järjestelmällisyyttä. Tämä ei tarkoita tietenkään mitään sotahulluutta tai agressiota. Suurin taistelu käydään aina ihmismielen sisällä.
Vois olla ihan loogista...
>Ollaan oltu kaikki "kuolleita" ennen syntymäämme>Ei kä ole ollut, minä olin ennen syntymää elävänä soluna.
Joka sai luvan lähdä kasvamaa tiettyjen asioiden tapahduttua,kuolut ei kasva missään vaiheessa,ei ole eden elämässä se poissa.
Kuolema ei tunnu miltään, koska aivot kuolevat, joten ei voi aistia mitään.