Kysymys Roman Dmowskin hylkämistä etnisistä puolalaisista Stalinin etnisessä puhdistuksessa

Muutenkin jos sille linjalle lähdetään, on esi-kristillistä slaavi-uskoa kannattavilla Rodzimowierstwo-pakanoilla paljon enemmän perustaa sanoa itseään kansallismielisiksi kuin millään katolikko-pelleillä.


Viitteeksi:

Scott Simpson

Only Slavic Gods: Nativeness in Polish Rodzimowierstwo

s. 65–86

Kathryn Rountree (toim.) teoksessa

Cosmopolitanism, Nationalism, and Modern Paganism. Palgrave Studies in New Religions and Alternative Spiritualities

https://link.springer.com/chapter/10.1057/978-1-137-56200-5_4


Piotr Grochowski

Nationalism and Conservatism in Neopagan Movements: The Case of Polish Rodzimowierstwo

Politics and Religion, Volume 15 , Issue 4 , joulukuu 2022

s. 783 - 806

https://www.cambridge.org/core/journals/politics-and-religion/article/abs/nationalism-and-conservatism-in-neopagan-movements-the-case-of-polish-rodzimowierstwo/6AB173B96403BF21407FD6D4E12D9EB3#


Tyypillisesti aika monella puolalaiskatolismarttyyri-kultistilla tuleekin tällaisista propaganda-kertomusta vastaan puhuvista faktoista paniikinomainen tarve yrittää selitellä kaikki pois. :)

-Vertigo

Voisi olla lähempänäkin aiheita muisteluun .. otettaisiinko "tapetille" miten Suomen miehittämän Itä-Karjalan siviiliväestön sulkeminen vankileireille 1941-1944 ja miten heitä kuoli jopa enemmän kuin jotkut palstasankarit sanovat Stalinin oikean käden Nikolai Ezhovin käsissä kuolleen ... jonkun lajin "polttelua" taitaa jossain päin tuntua koska Suomen vankileireistä Itä-Karjalassa asiasta pyritään vaikenemaan .. Ja heti näin alkuun mainittakoon ettei pienimmässäkään määrin ole tarkoitus lietsoa revanssihenkeä eikä hinkua menetettyjä alueita takaisin, jo siitäkin syystä että suursuomipellet itse porsastelivat tapojensa ja tottumustensa mukaan ja sitten Mannerheim jätti huomiotta varmat tiedustelutiedot tulevasta Kannaksen suuroffensiivista ...

-Vertigo

Itse asiassa, nyt kun pyhä lehmäsi osoittautui taas kuolleeksi hevoseksi, laitetaanpa muistutusta peräti semmoisista medioista kuin Suomenmaa. :)


Suomenmaa.fi;

Samuli Vänttilä,

Ristiriitainen sota – Suomi oli jatkosodassa hyökkääjä ja natsi-Saksan liittolainen, mutta sitä ei täällä mielellään muistella


Menetettyjen maiden takaisinvaltaamista pidettiin perusteltuna, mutta pidemmälle meneminen nähtiin rosvoretkeilyksi, kuten Lahtinen Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kiteyttää.

.....

– Jatkosotaa on hyvin pitkään pyritty muistelemaan talvisotaan liittyvän sankarillisen eetoksen kautta. On korostettu niitä asioita, joista voimme olla ylpeitä. Viime aikoina on onneksi alettu entistä enemmän käsitellä myös Suomen kannalta häpeällisempiä aiheita, [yliopistonlehtori Tuomas Tepora] pohtii.

Suomalaiset eivät ole hänen mielestään esimerkiksi vielä käsitelleet kunnolla rooliaan miehittäjänä. Kun Neuvostoliitolta vallattiin isoja maa-alueita, alettiin haaveilla Suur-Suomesta. Hanke sai nopeasti myös rodullisia piirteitä. Suomen ylläpitämät vankileirit olivat todellisuutta.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/ristiriitainen-sota-suomi-oli-jatkosodassa-hyokkaaja-ja-natsi-saksan-liittolainen-mutta-sita-ei-taalla-mielellaan-muistella/


Suomenmaa.fi;

Vodka virtasi Petroskoin valtausjuhlissa 80 vuotta sitten – valtavaan sammioon ammuttiin reikä panssarintorjuntakiväärillä

Pekka Pohjolainen

[Vallatulla Petroskoi-Äänislinnan alueella] toimi myös Suomen historian suurin varuskunta ja suuri määrä huollon yksiköitä. Kaupungin siviileistä epäluotettaviksi todetut ja venäläiset siirrettiin keskitysleireiksi eristetyille alueille. Etenkin talvella 1941–1942 kuolleisuus leireissä oli suurta.

....

PETROSKOI-ÄÄNISLINNA oli suomalaisten hallussa lähes kolme vuotta, mutta hurmeisella heimoaatteella sävytetty Itä-Karjalan sotaretki oli lopulta kaikkea muuta kuin menestystarina.

Lähtö kaupungista tuli viimein 28. kesäkuuta 1944, kun Kannaksen suurhyökkäyksen tulijyrän alla Viipurikin oli jo menetetty. Paikalliset asukkaat eivät suomalaisten lähtöä juuri surreet, pikemminkin päinvastoin.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/vodka-virtasi-petroskoin-valtausjuhlissa-80-vuotta-sitten-valtavaan-sammioon-ammuttiin-reika-panssarintorjuntakivaarilla/


Onneksi et ollut muutenkaan revanssihenkisyyttä kannattamassa, kun miehittäessä kustiin itsekin aika paljon. ;)

-Vertigo

Olipa MTV-uutisten artikkelin suursuomi-pellejen vankileireistä Itä-Karjalassa vuodelta 2008 jopa julkaistu Kalevassa. Ehkäpä Kalevakin on nyt Venäjäin propagandaa. ;)


MTV-uutiset (julk. myös Kaleva)

"Mannerheim määräsi keskitysleirit Itä-Karjalaan"

Itä-Karjalan venäläinen väestö siirrettiin syksyllä 1941 keskitysleireille ylipäällikkö Mannerheimin käskystä. Asiasta kirjoittaa historiantutkija Osmo Hyytiä teoksessaan sota-ajan Itä-Karjalasta.

Jatkosodan alkaessa kesäkuussa Suomi aloitti hyökkäyksen ja eteni Laatokan pohjois- ja itäpuolitse Itä-Karjalaan. Alueen väestö eroteltiin kahteen ryhmään: kansallisiin ja epäkansallisiin. Jälkimmäiseen ryhmään kirjattiin venäläiset, mutta myös ukrainalaisia, puolalaisia, latvialaisia ja moldovalaisia. Epäkansalliset siirrettiin keskitysleireihin.

Keskitysleireillä oli enimmillään 24 000 vankia vuoden 1942 huhtikuussa. Se oli alle puolet alueen venäläisiksi lasketuista.

Itä-Karjalaan rotuoppia (!!!!!!!!!!)

Sitä mukaa kuin suomalaiset etenivät Itä-Karjalassa, alueen väestö kirjattiin ja jaoteltiin kansallisuuden perusteella. Väestökirjauksen tarkoituksena oli "Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan".

Ylipäällikkö oli jo ennen Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamista 8. heinäkuuta 1941 antanut käskyn, jossa määrättiin vallattavalle alueella jääneen väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin.

Venäläisiin ei kuitenkaan tullut lukea suomalaisista tai karjalaisista vanhemmista polveutuvia venäjänkielisiä henkilöitä, jotka halusivat liittyä karjalaiseen väestöön.

Kansalliseen väestöön kuulunut sai vihreän oleskeluluvan, epäkansalliseen punaisen kortin.

Valtaosa leiriläisistä aliravittuja

Vallattujen alueiden väestö koostui melkein yksinomaan naisista, alle15-vuotiaista lapsista ja vanhoista miehistä. Tämä näkyi myös leirien kuolemansyytilastoissa, joissa perussyyksi tai lisätekijäksi kuolemaan on arvioitu aliravitsemus.

Korkeimmillaan kuolleisuus oli kesällä 1942. Silloin kuoli 500-600 henkeä kuukaudessa. Kuolleista suurin osa oli lapsia ja vanhuksia.

Keskitysleirit oli määrätty noudattamaan sotavankileirien ravintoannoksia. Laskennallisista ravintoarvoista (työssä käyville 2538 ja käymättömille 2038 kaloria) ei kuitenkaan kyetty pitämään kiinni. Perunan loputtua vuoden 1942 alussa ravintoarvot jäivät vielä alhaisemmiksi. Aliravitsemus paheni ja leiriläisiä alkoi kuolla nälkään.

MTV-uutiset:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mannerheim-maarasi-keskitysleirit-ita-karjalaan/1963640#gs.i7wacp

Kaleva:

https://www.kaleva.fi/mannerheim-maarasi-keskitysleirit-ita-karjalaan/2239203

Iltalehti:

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/200809028201860

Etelä-Suomen Sanomat:

https://www.ess.fi/paikalliset/650055

Uusi-Suomi

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tutkija-mannerheim-maarasi-tuhansia-keskitysleirille/d1c81935-036f-365f-8627-fb064bcf3e84


Liittyvät varmaan nämäkin julkaisut tarunhohtoisten stallarien joukkoon. Oi voi. :)

-Vertigo

Näköjään MTV-uutiset eivät mukailleet nationalisti-linjaa Itä-Karjalasta edes vuonna 2004. :)


MTV-uutiset

"Muistelmateos kuvaa Itä-Karjalan keskitysleirien kurjuutta"

Muistelmateos antaa äänen Itä-Karjalan keskitysleirien lapsille. Suomalaisleireillä olleet vetoavat korvausasiassa presidentti Haloseen.


Nälkä, taudit, kuolema, pakkotyö, raippa- ja pamputusrangaistukset, vapautus, jatkuva epäluulo. Nämä seikat jäävät voimakkaina mieleen, kun lukee Itä-Karjalassa lapsuutensa viettäneiden entisten alaikäisten leirivankien muistelmia sotavuosilta 1941-44.

Tuona aikana Suomi miehitti suurta osaa Neuvosto-Karjalaa, Aunusta, Syväriä, Petroskoita, Äänisniemeä, siis alueita, jotka eivät koskaan olleet kuuluneet Suomelle. Itä-Karjalaan tultuaan suomalaismiehittäjät internoivat sinne jääneet siviilit, eli lähinnä naiset, lapset ja vanhukset, leireihin, joita ensi kutsuttiin keskitysleireiksi ja myöhemmin siirtoleireiksi.

- Leiriajasta päällimmäisenä muistona on kauhu ja kuolema ja nälkä. Ensimmäisenä leirivuotena ihmisiä kuoli surkeille lavitsoilleen ja ruumiit kannettiin pois, itkettiin, valitettiin, joku meni joskus järjiltään... Meillä oli aina nälkä! muistelee vuonna 1936 Petroskoissa syntynyt Lenina Pavlovna Makejeva.

Hän ja monet muut kertovat tarinansa kirjailija Marja-Leena Mikkolan kirjassa Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44 (Tammi). Entisten leirivankien kohtaloiden lisäksi Mikkola piirtää kuvaa alueen kulttuurista ja historiasta, mm. Pietari Suuren perustamasta Petroskoista ja tarunhohtoisesta Äänisniemestä.

Enimmillään leireillä oli noin 25 000 venäläistä, ja heistä kuoli suomalaisarvioiden mukaan 4 600-4 700. Suurimmilleen kuolleisuus nousi keväällä 1942, jolloin elintarviketilanne huonontui ratkaisevasti myös Suomessa.

Itä-Karjalan leireillä olleet vetoavat Haloseen

Suomalaisleireillä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana olleet venäläiset entiset lapsivangit vetoavat presidentti Tarja Haloseen ja Suomen eduskuntaan saadakseen korvauksia leiriajan aiheuttamista kärsimyksistä.

Asiasta kertoi entisten alaikäisten leirivankien yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja petroskoilainen Klavdia Njuppijeva, joka esiintyi Marja-Leena Mikkolan kirjan "Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44" julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

- Vetoomuksemme tavoitteena on korvausten maksaminen entisille suomalaisille vangeille, Njuppijeva totesi.

Hänen mukaansa tänä päivänä on vielä elossa noin 8 000 entistä suomalaisten keskitysleirien vankia. Entiset leirivangit ovat nyky-Karjalassa joutuneet vaikeaan tilanteeseen, koska pienien eläkkeiden takia he eivät aina pysty hoitamaan sairauksiaan tai hankkimaan kalliita lääkkeitä. Njuppijeva muistutti, että lähes kaikilla leirivangeilla on sairauksia, joista suuri osa johtuu leiriaikojen nälästä ja kylmyydestä.

- Meitä on elossa kolme sisarusta, ja meillä kaikilla on sydän- ja verisuonisairauksia sekä reumaattisia vikoja. Minulla on toisen luokan invaliditeetti, kertoi Njuppijeva, joka valmistui sodan jälkeen biologiksi ja maataloustieteiden kandidaatiksi.

Njuppijeva kääntyi entisten alaikäisten leirivankien korvausasiassa kymmenkunta vuotta sitten Suomen silloisen presidentin Martti Ahtisaaren puoleen vastausta milloinkaan saamatta.


https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/muistelmateos-kuvaa-ita-karjalan-keskitysleirien-kurjuutta/1992576

Viitattu teos:

Marja-Leena Mikkola, "Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44"

julkaisija: Tammi


E-kirjaversio Marja-Leena Mikkolan teoksesta on näköjään julkaistu Adlibriksessä niinkin äskettäin 1.12.2022.

Erittäin naseva luonnehdinta Liisa Vuonokari-Bomströmiltä:


Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen blogi

Liisa Vuonokari-Bomström

Itä-Karjalassa ei ollut ”keskitysleirejä” vaan keskitysleirejä – ja niistä on syytä puhua

26.11.2019

Itä-Karjalan miehityshallinto perustettiin ajatukselle, jonka mukaan miehitetystä alueesta tulisi osa Suomea ja sinne jäisi asumaan vain suomensukuisiksi määriteltyjä henkilöitä. Miehitetyllä alueella suunniteltiin siis etnistä puhdistusta, ja vain sodan päättyminen häviöön pelasti Suomen syyllistymiseltä siihen.

Täsmennän vielä, etten tarkoita suomalaisten keskitysleirien olleen tuhoamisleirejä. Sodan loppuvaiheessa käyttöön otettu nimi siirtoleiri kuvaa hyvin niiden tarkoitusta. Etnistä puhdistusta ei ollut tarkoitus toteuttaa tappamalla, vaan siirtämällä ihmiset pois. Joukkokuolemat olivat seurausta ehkä enemmänkin välinpitämättömyydestä, kuin tarkoituksellisuudesta. Se ei kuitenkaan vähennä miehityshallinnon vastuuta niistä. Se jäi onneksi selviämättä, mitä suunnitelmat vangeiksi otettujen siviilien luovuttamisesta saksalaisten haltuun olisivat tarkoittaneet, koska Saksan eteneminen pysähtyi.

Itä-Karjalan miehityshallinto on erittäin surullinen osa suomalaista historiaa. Se kuuluu samaan kategoriaan sisällissodan vankileirien kanssa. Siitä pitää keskustella, koska se on osa historiaamme ja siitä pitää keskustella, jos emme halua FSB:n määrittelevän sitä, millaisena miehityshallinnon historia kirjoitetaan. Keskitysleireillä kuolleet ja kärsineet ihmiset ansaitsevat sen, että heidän kokemuksiaan tutkitaan tieteen keinoin, eikä alisteta Venäjän historiapolitiikan välineeksi. Järkevä reaktio ei ole asettua siilipuolustukseen ja yrittää kiistää kaikki. Suomalaisten pitää kyetä näkemään se, ettei Suomi ollut toisessa maailmansodassa vain uhri, vaan aktiivinen toimija, jonka tekemistä virheistä maksoivat hengellään täysin viattomat siviilit miehitetyllä alueella.

https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/ita-karjalassa-ei-ollut-keskitysleireja-vaan-keskitysleireja-ja-niista-on-syyta-puhua/


Erittäin, erittäin noloa.

-Vertigo