Lenin olikin suomalaisen oikeiston lemmikki

Joka tapauksessa siis torjuntavoitot olivat aivan turhia. Rajat oli jo sovittu ja niihin olisi voitu suostua keväällä 1944. Mitään vaaraa ei ollut, kun maailman suurin sotilaallinen ja taloudellinen mahti, Jumalan edustaja maan päällä, USA oli rajamme ja itsenäisyytemme taanneet.

Ai niin tosiaan, pienenihän ne sotakorvaukset, vai? Kyseessä olikin vain perinteinen oikeiston talouspolitiikka, lisää rahaa omaan taskuun tapattamalla köyhempiä.

Voisiko säästyneen summan kaivertaa kaatuneiden hautakiviin jokaisella Suomen hautausmaalla?

"toisin kuin Suomen kohtaloa, Puolan sodanjälkeistä asemaa ei ratkaistu Teheranin Konferenssissa, vaan Neljännessä Moskovan Konferenssissa"

Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?

Churchill toki oli jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen sitä mieltä, aivan julkisesti, että Puola oli epävaltio, jota ei olisi pitänyt koskaan perustaa. Olivathan hänen kaukaiset saksalaiset sukulaisensa jakaneet Puolan yhdessä yhtä saksalaisen eliitin johtaman Venäjän kanssa.

Onko olemassa jokin erityinen syy siihen, että suomalainen historiankirjoitus tuppaa olemaan vain Kalevalaan verrattavaa mytologiaa, jossa tärkeintä yleensä on vain totuuden kätkeminen, tai kuten vuonna 1918, sen hautaaminen?

Enkä toki mitenkään halua vähätellä Katynin metsän tapahtumia, nehän ovat loistava osoitus suomalaisen oikeiston rakkaimpien tapojen leviämisestä Itämeren piirissä laajemmallekin. Olettaisin, että Katynissakin teloittajat olivat sen verran isänmaallista väkeä, että eivät olleet selvinpäin, ainakaan koko työpäiväänsä.

Anonyymi kirjoitti:

"toisin kuin Suomen kohtaloa, Puolan sodanjälkeistä asemaa ei ratkaistu Teheranin Konferenssissa, vaan Neljännessä Moskovan Konferenssissa"

Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?

Churchill toki oli jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen sitä mieltä, aivan julkisesti, että Puola oli epävaltio, jota ei olisi pitänyt koskaan perustaa. Olivathan hänen kaukaiset saksalaiset sukulaisensa jakaneet Puolan yhdessä yhtä saksalaisen eliitin johtaman Venäjän kanssa.

Onko olemassa jokin erityinen syy siihen, että suomalainen historiankirjoitus tuppaa olemaan vain Kalevalaan verrattavaa mytologiaa, jossa tärkeintä yleensä on vain totuuden kätkeminen, tai kuten vuonna 1918, sen hautaaminen?

Enkä toki mitenkään halua vähätellä Katynin metsän tapahtumia, nehän ovat loistava osoitus suomalaisen oikeiston rakkaimpien tapojen leviämisestä Itämeren piirissä laajemmallekin. Olettaisin, että Katynissakin teloittajat olivat sen verran isänmaallista väkeä, että eivät olleet selvinpäin, ainakaan koko työpäiväänsä.

Lue lisää

Taas on Tiltu vauhdissa! Ei vuotta 1918 ole mitenkään peitelty! Maassa oli sisällissota, jossa hävinneelle osapuolelle käy usein huonosti! Ei suinkaan kuitenkaan niin huonosti kuin Venäjällä, jossa sisällissodassa 1918-1922 menehtyi 9 miljoonaa ihmistä!

Tuskinpa tuo kuppa-Lennu oli Suomessa suosiossa kummankaan osapuolen toimesta! Toki hän lähetti junalastillisen aseita punaisille ja kehoitti ’ottamaan vallan’, mutta sekin jäi ottamatta!

Anonyymi kirjoitti:

Taas on Tiltu vauhdissa! Ei vuotta 1918 ole mitenkään peitelty! Maassa oli sisällissota, jossa hävinneelle osapuolelle käy usein huonosti! Ei suinkaan kuitenkaan niin huonosti kuin Venäjällä, jossa sisällissodassa 1918-1922 menehtyi 9 miljoonaa ihmistä!

Tuskinpa tuo kuppa-Lennu oli Suomessa suosiossa kummankaan osapuolen toimesta! Toki hän lähetti junalastillisen aseita punaisille ja kehoitti ’ottamaan vallan’, mutta sekin jäi ottamatta!

Lue lisää

Eipä tietenkään peitelty. Muuten vaan joukkohautoja löytyy vasta melkein sata vuotta myöhemmin jostain tehtaiden tonteilta.

Venäläisten tapattaminen on toki ollut aina suomalaisen oikeiston sydäntä lähellä, mutta vielä lähempänä on ollut suomalaisten tappaminen ja tapattaminen. Toivottavasti seuraava sosiaalidemokraattinen hallitus palauttaa suomalaisen oikeiston tuhottavaksi äänestämät jalkaväkimiinat takaisin käyttöön.

Suomalainen oikeisto pyörii kuin yksityisyrittäjäsuvun tunnetuimman vesan laulussa

https://www.youtube.com/watch?v=dsJ0vpWWN6Y

Anonyymi kirjoitti:

Eipä tietenkään peitelty. Muuten vaan joukkohautoja löytyy vasta melkein sata vuotta myöhemmin jostain tehtaiden tonteilta.

Venäläisten tapattaminen on toki ollut aina suomalaisen oikeiston sydäntä lähellä, mutta vielä lähempänä on ollut suomalaisten tappaminen ja tapattaminen. Toivottavasti seuraava sosiaalidemokraattinen hallitus palauttaa suomalaisen oikeiston tuhottavaksi äänestämät jalkaväkimiinat takaisin käyttöön.

Suomalainen oikeisto pyörii kuin yksityisyrittäjäsuvun tunnetuimman vesan laulussa

https://www.youtube.com/watch?v=dsJ0vpWWN6Y

Lue lisää

Sotasurmat vuonna 1918

Kuolintavan ja osapuolen mukaan


PUNAISET
Kuolintapa
Kaatunut 5.199
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7.370
Kuollut vankileirillä 11.652
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan 607
Kadonnut 1.767
Muut kuolintavat 443
YHTEENSÄ 27.038

VALKOISET
Kuolintapa
Kaatunut 3.414
Teloitettu, ammuttu, murhattu 1.424
Kuollut vankileirillä 4
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan
Kadonnut 46
Muut kuolintavat 291
YHTEENSÄ 5.179

Anonyymi kirjoitti:

Taas on Tiltu vauhdissa! Ei vuotta 1918 ole mitenkään peitelty! Maassa oli sisällissota, jossa hävinneelle osapuolelle käy usein huonosti! Ei suinkaan kuitenkaan niin huonosti kuin Venäjällä, jossa sisällissodassa 1918-1922 menehtyi 9 miljoonaa ihmistä!

Tuskinpa tuo kuppa-Lennu oli Suomessa suosiossa kummankaan osapuolen toimesta! Toki hän lähetti junalastillisen aseita punaisille ja kehoitti ’ottamaan vallan’, mutta sekin jäi ottamatta!

Lue lisää

” Lenin olikin suomalaisen oikeiston lemmikki”

Totta! Lennu oli söpö ja kun laskettiin häkistä oli hyvä pyydystämään hiiriä!

Anonyymi kirjoitti:

Sotasurmat vuonna 1918

Kuolintavan ja osapuolen mukaan


PUNAISET
Kuolintapa
Kaatunut 5.199
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7.370
Kuollut vankileirillä 11.652
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan 607
Kadonnut 1.767
Muut kuolintavat 443
YHTEENSÄ 27.038

VALKOISET
Kuolintapa
Kaatunut 3.414
Teloitettu, ammuttu, murhattu 1.424
Kuollut vankileirillä 4
Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan
Kadonnut 46
Muut kuolintavat 291
YHTEENSÄ 5.179

Lue lisää

Ei taida tietokannasta löytyä tietoa, kuinka moni punainen kaatui ilman asetta, kuten Harmoisten sairastuvalla tapahtui.

No, mitäpä (törkeyksiä ja laittomuuksia) sitä ei oikeisto olisi tehnyt selvitäkseen liemestä, johon itsensä Saksan Yleisesikunnan johdolla itsensä sotki.

Samoinhan oikeisto nytkin maksattaa köyhillä ja kipeillä oikeistolaisen talouspoliittisen ajattelun täydellisen epäonnistumisen. Ei se isänmaallinen uhrimieli niin kipeästi satu niihin, jotka voivat uhrata muita itsensä sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei taida tietokannasta löytyä tietoa, kuinka moni punainen kaatui ilman asetta, kuten Harmoisten sairastuvalla tapahtui.

No, mitäpä (törkeyksiä ja laittomuuksia) sitä ei oikeisto olisi tehnyt selvitäkseen liemestä, johon itsensä Saksan Yleisesikunnan johdolla itsensä sotki.

Samoinhan oikeisto nytkin maksattaa köyhillä ja kipeillä oikeistolaisen talouspoliittisen ajattelun täydellisen epäonnistumisen. Ei se isänmaallinen uhrimieli niin kipeästi satu niihin, jotka voivat uhrata muita itsensä sijaan.

Lue lisää

Sairaalaväkivallankin aloittivat punaiset raahaamalla helsinkiläisen lääkärin työpaikaltaan sairaalasta ja murhaamalla tämän.

Anonyymi kirjoitti:

Ei taida tietokannasta löytyä tietoa, kuinka moni punainen kaatui ilman asetta, kuten Harmoisten sairastuvalla tapahtui.

No, mitäpä (törkeyksiä ja laittomuuksia) sitä ei oikeisto olisi tehnyt selvitäkseen liemestä, johon itsensä Saksan Yleisesikunnan johdolla itsensä sotki.

Samoinhan oikeisto nytkin maksattaa köyhillä ja kipeillä oikeistolaisen talouspoliittisen ajattelun täydellisen epäonnistumisen. Ei se isänmaallinen uhrimieli niin kipeästi satu niihin, jotka voivat uhrata muita itsensä sijaan.

Lue lisää

Ei taida olla kaikista muistakaan rötöksistä tarkkoja tietoja!

Tässä eräs ensimmäisistä, joka johti useisiin muihin!

Suinulan verilöyly

Tilanne Tampereella tammikuussa 1918

Syksyllä 1917 oli Tampereellekin perustettu suojeluskunta. Toiminta ja täysipainotteinen harjoittelu ei ollut mahdollista paikkakunnan punakaartin aktiivisuuden takia. Lisäksi Tampereen suojeluskunnalta puuttuivat aseet ja ohjeistus toiminnasta. Silti tutkittiin mahdollisuuksia vallata yllättämällä kaupungin herruus punaisilta ja venäläisiltä tilanteen kiristyessä tammikuussa 1918.. Aamupäivällä 30.1. päällikkö ilmoitti lähdön tapahtuvan samana iltana, ja antoi samalla ohjeet kaupungista poistumisesta. Reitti kulki Aitolahden kautta Kangasalle, missä oli kätkettynä 75 kivääriä, ja sieltä pohjoiseen. Reitin valintaan vaikuttivat myös mahdollisuudet rikkoa samalla puhelin- ja rautatieyhteyksiä.

Suojeluskunta poistuu kaupungista

Iltahämärän laskeuduttua poistuivat miehet yksitellen ja pienissä ryhmissä kaupungista. Runsaiden punakaartilaisvartioiden takia poistuminen ei ollut helppoa; jotkut läpäisivät vartiot tekeytymällä humalaisiksi, toisten puskissa hiiviskelyä kirittivät punaisten perään ampumat kuulat.

Matka Suinulaan

Reitille osui sopivasti Aitolahden työväentalo, minkä suojeluskuntalaiset valtasivat aseiden toivossa, joukolla kun ei ollut kuin 20 pistoolia. Työväentalon saalis oli laiha: vain 2 huonoa kivääriä, pari hevosta, muutamat sukset, sekä hiukan dynamiittia. Lisäksi saatiin vangiksi 14 punakaartilaista, jotka päästettiin kuitenkin vapaaksi mukana kuljettamisen vaikeuden takia. Klo 8 aamulla joukko saapui Suinulaan Markkulan talolle tarkoituksena lyhyesti levätä ja ruokailla. Miesten epäonneksi pysähdys venyi liikaa.

Kaikesta pelottelusta ja uhkailusta huolimatta Aitolahdella vapaaksi päästetyt vangit olivat vieneet tiedon suojeluskuntalaisista Tampereelle. Tampereen punakaartin "lentävä osasto" hälytettiin heti suojeluskuntalaisten takaa-ajoon. 300-miehinen osasto saapui junalla Suinulaan aamukymmeneltä, ja lähti heti etenemään kohti Markkulan taloa.

Tulitaistelu

Vartiomiesten ampumien laukausten hälyttäminä suojeluskuntalaiset asettuivat puolustukseen tilan piharakennuksiin. Taistelu vain 20 pistoolilla vähin panoksin 300 kiväärimiestä vastaan oli toivotonta jo alun alkaen. Joukon johtajan, kapteeni Söderholmin haavoituttua vaikeasti suojeluskuntalaiset nostivat valkoisen lipun ja sopivat antautumisehdoista punakaartilaisten päällikön, maalari Sammaliston kanssa.
Antautumissopimus

Teurastus alkaa.

Sieltä lähtikin 200 Turun punakaartilaista ja joukko venäläisiä kauppias Hyrskymurron johdolla.
Kiihtyneessä tilassa olleet Hyrskymurron joukot saapuivat Markkulan talolle juuri kun suojeluskuntalaiset olivat antautuneet ja seisoivat jo tiiviissä paririvissä talon pihalla, tallirakennuksen edustalla. Hyrskymurto oli antanut miehilleen matkalla käskyn: kaikki oli tapettava, vankeja ei saanut ottaa. Yrityksestään huolimatta Sammalisto oli voimaton tämän joukon edessä.

Pihalle rynnänneet turkulaiset komensivat aseettomien vankien kädet ylös, minkä jälkeen yksi venäläisistä löi sapelillaan eturivissä seissyttä teknillisen opiston oppilasta, Tauno Pöllästä päähän. Heti tämän jälkeen kajahti ampukaa-käsky jolloin punakaartilaiset kiväärein ja venäläiset konekiväärein aloittivat ankaran ammunnan.

Punakaartilasten ja heidän vankiensa välinen etäisyys oli vain muutamia metrejä, lyhimmillään alle kaksi metriä. Siksi ensimmäiset laukaukset tappoivat ja haavoittivat monia suojeluskuntalaisia.

Osa vangeista juoksi peltojen yli pakoon, osa pääsi syöksymään turvaan rakennusten kivijalkoihin ja vinteille. Osa kätkeytyi halkopinojen väleihin, käymäläänkin. Toisten oli tyydyttävä vain heittäytymään maahan, jäämään paikalleen, tekeytyen kuolleeksi. Ne selvisivät, jotka jäivät päälle kaatuneiden ruumiiden alle suojaan.

Ruumiit ryöstetään

Kiivain ammunta laantui pian. Osaksi Sammaliston ansiosta, osaksi kaartilaisten ja venäläisten kiireestä ryöstämään ruumiit ja henkiinjääneet. Tilanteen rauhoituttua piiloutuneet tulivat esiin ja haavoittuneet koottiin pihapiirissä olleeseen kansakouluun.
Henkiinjääneet kuljetettiin jo samana päivänä Tampereelle. Haavoittuneet vietiin Klassillisen lyseon sidonta-asemalle, muut vangit sijoitettiin työväenyhdistyksen taloon.

Pihalle jäi 15 kuollutta, 2 kuoli vielä matkalla Tampereelle. Haavoittuneita oli 26. Ainoastaan 15 pääsi pakenemaan, ja heistäkin vain 5 selvisi valkoiseen Suomeen asti.

Suinulan verilöylyn seuraukset


Se katkaisi viimeisetkin siteet punaisen ja valkoisen Suomen väliltä, ja nostatti miehiä aseisiin sotimaan punakaartilaisia vastaan. Kohtalokkainta punakaartilaisten kannalta oli se, että tiedon levittyä tapahtuneesta valkoisen armeijan piiriin, sai se sodan muuttumaan kaikkine seuraamuksineen raa'aksi ja julmaksi. Suinulan verilöyly sovitettiin kovalla hinnalla.

Anonyymi kirjoitti:

"toisin kuin Suomen kohtaloa, Puolan sodanjälkeistä asemaa ei ratkaistu Teheranin Konferenssissa, vaan Neljännessä Moskovan Konferenssissa"

Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?

Churchill toki oli jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen sitä mieltä, aivan julkisesti, että Puola oli epävaltio, jota ei olisi pitänyt koskaan perustaa. Olivathan hänen kaukaiset saksalaiset sukulaisensa jakaneet Puolan yhdessä yhtä saksalaisen eliitin johtaman Venäjän kanssa.

Onko olemassa jokin erityinen syy siihen, että suomalainen historiankirjoitus tuppaa olemaan vain Kalevalaan verrattavaa mytologiaa, jossa tärkeintä yleensä on vain totuuden kätkeminen, tai kuten vuonna 1918, sen hautaaminen?

Enkä toki mitenkään halua vähätellä Katynin metsän tapahtumia, nehän ovat loistava osoitus suomalaisen oikeiston rakkaimpien tapojen leviämisestä Itämeren piirissä laajemmallekin. Olettaisin, että Katynissakin teloittajat olivat sen verran isänmaallista väkeä, että eivät olleet selvinpäin, ainakaan koko työpäiväänsä.

Lue lisää

"Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?"

Ei siinä ollut mitään vastakkain asettelua Suomen ja Puolan välillä, Stalin kertoi jo joulukuussa 1941 Iso-Britannian ulkoministeri Anthony Edenille Suomen sodan jälkeisen kohtalon.

Stalin kertoi joulukuussa 1941 Anthony Edenille ne rajat, jotka tulisivat voimaan, kun rauha Suomen kanssa tehtäisiin, ne olivat samat kuin syyskuussa 1944, sotakorvauksien suuruutta ei tässä vaiheessa määritelty.

Vielä elokuussa Stalin oli valmis aluemyönnytyksiin Suomelle, mikäli erillisrauha olisi tehty.

"Todellisen uutisen Paasikivi kuuli vasta vuoden viimeisenä päivänä pankinjohtaja Marcus Wallenbergin saapuessa hänen luokseen hotelliin. Lähettiläs, rouva Kollontai oli tiedustellut mahdollisuuksia avata yhteys suomalaisiin.33 Mistä sitten oli kysymys?

Aloitteen taustaan kuului Britannian ulkoministerin Anthony Edenin neuvottelumatka Moskovaan joulukuussa 1941. Stalin teki tällöin selväksi pitävänsä kiinni Hitlerin hyökätessä voimassa olleista rajoista, mikä siis edellytti Englannin antamaa tunnustusta mm. Baltian maiden ja Kaakkois-Suomen kuulumisesta Neuvostoliittoon. Lisäksi aluevaatimukset käsittivät osia ltä-Preussista, Petsamon sekä tukikohtia Romaniassa ja Suomessa. Viimeksi mainittujen maiden kanssa solmittaisiin erilliset sotilassopimukset.

Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto suostuisi siihen, että britit oman turvallisuutensa varmistamiseksi hankkisivat itselleen tukikohtia Länsi-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Norjasta. Kuitenkin Neuvostoliitolle oli annettava takeet siitä, että se saisi vapaasti käyttää Itämeren ja Pohjanmeren välisiä kulkuväyliä. Lisäksi »Saksan ja sen satelliittien» pitäisi maksaa sotakorvauksia, joiden suuruudesta voitaisiin sopia myöhemmin.

Rajaongelmaa lukuun ottamatta Suomen kysymys kuitattiin neuvotteluissa varsin vähällä. Stalinin mukaan Neuvostoliitto ei halunnut riistää kyseisen maan itsenäisyyttä. Sen sijaan sikäläisen hallituksen oli vaihduttava. Epäluuloisen Edenin tiedusteltua, mitä tämä merkitsi, hän sai kuulla esimerkiksi Paasikiven kaltaisten miesten ehkä soveltuvan hallitsemaan Suomea. Britannian ulkoministeri totesi apulaisilleen myöhemmin, ettei Neuvostoliitto siis vaatinut koko Suomea. Paasikivi ei ollut kommunisti, ja toisaalta oli pidettävä täysin luonnollisena Stalinin haluttomuutta olla tekemisissä hallituksen kanssa, jota vastaan hän oli käynyt sotaa. – Eden lupasi palata asiaan-hallituksensa ehdittyä ottaa siihen kantaa.34

Britannian ulkoministerin lähdettyä pitkälle paluumatkalleen – junalla Murmanskiin ja sieltä edelleen laivalla kotimaahan – rouva Kollontai ilmaantui jouluaattona Tukholmassa kabinettisihteeri Bohemanin puheille. Lähettiläs korosti, ettei Moskovasta ollut saapunut asiaa koskevia ohjeita, mutta tietyistä sieltä tulleista sähkeistä ja tiedusteluista hän oli muodostanut henkilökohtaisen käsityksen, jonka mukaan Kreml ei olisi täysin haluton Suomen kanssa solmittavaan sopimukseen. Katkeruus tuota maata kohtaan tosin oli suuri, mutta toisaalta Neuvostoliitolla ei ollut intressiä alistaa suomalaisia valtaansa; nämä olivat aivan liian hankalia (besvärliga).

Rouva Kollontai mainitsi uskovansa Suomen riippumattomuuden sekä Saksaan että Neuvostoliittoon nähden olevan tärkeätä myös Ruotsille. Sovinto Neuvostoliiton kanssa ei kuitenkaan saisi johtaa Suomen joutumiseen Saksan miehittämäksi. Vaikka Kollontai puhuikin vain omissa nimissään, viimeksi mainittua kohtaa on pidettävä varsin merkittävänä. Ajankohtainen tilanne oli lähettilään mielestä sovintoa ajatellen epäedullinen, mutta myöhemmin Saksan heikentyessä edellytykset paranisivat.

Wallenbergilta Paasikivi kuuli niinikään Stalinin Edenille esittämistä Suomea koskeneista vaatimuksista (Moskovan rauhan rajat, Petsamo, hallituksen vaihdos ja siihen liittyvä »Paasikiven kaltaisten miesten» paluu valtaan). Ruotsalaiset olivat saaneet nämä – sinänsä täysin paikkansa pitäneet – tiedot brittiläisistä diplomaattilähteistä.39"

Lähde J.K. Paasikivi Valtiomiehen Elämäntyö osa 3

Anonyymi kirjoitti:

"Eikö silloin tulisi olla rajattoman kiitollisia briteille ja Churchillille, että hän päätti uhrata Puolan pohjattomasti rakastamansa Suomen sijasta siitä hyvästä, että länsimaisen demokratian syntysijasta Kreikasta kehittyi tukipaketein rahoitettava länsimainen demokratia?"

Ei siinä ollut mitään vastakkain asettelua Suomen ja Puolan välillä, Stalin kertoi jo joulukuussa 1941 Iso-Britannian ulkoministeri Anthony Edenille Suomen sodan jälkeisen kohtalon.

Stalin kertoi joulukuussa 1941 Anthony Edenille ne rajat, jotka tulisivat voimaan, kun rauha Suomen kanssa tehtäisiin, ne olivat samat kuin syyskuussa 1944, sotakorvauksien suuruutta ei tässä vaiheessa määritelty.

Vielä elokuussa Stalin oli valmis aluemyönnytyksiin Suomelle, mikäli erillisrauha olisi tehty.

"Todellisen uutisen Paasikivi kuuli vasta vuoden viimeisenä päivänä pankinjohtaja Marcus Wallenbergin saapuessa hänen luokseen hotelliin. Lähettiläs, rouva Kollontai oli tiedustellut mahdollisuuksia avata yhteys suomalaisiin.33 Mistä sitten oli kysymys?

Aloitteen taustaan kuului Britannian ulkoministerin Anthony Edenin neuvottelumatka Moskovaan joulukuussa 1941. Stalin teki tällöin selväksi pitävänsä kiinni Hitlerin hyökätessä voimassa olleista rajoista, mikä siis edellytti Englannin antamaa tunnustusta mm. Baltian maiden ja Kaakkois-Suomen kuulumisesta Neuvostoliittoon. Lisäksi aluevaatimukset käsittivät osia ltä-Preussista, Petsamon sekä tukikohtia Romaniassa ja Suomessa. Viimeksi mainittujen maiden kanssa solmittaisiin erilliset sotilassopimukset.

Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto suostuisi siihen, että britit oman turvallisuutensa varmistamiseksi hankkisivat itselleen tukikohtia Länsi-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Norjasta. Kuitenkin Neuvostoliitolle oli annettava takeet siitä, että se saisi vapaasti käyttää Itämeren ja Pohjanmeren välisiä kulkuväyliä. Lisäksi »Saksan ja sen satelliittien» pitäisi maksaa sotakorvauksia, joiden suuruudesta voitaisiin sopia myöhemmin.

Rajaongelmaa lukuun ottamatta Suomen kysymys kuitattiin neuvotteluissa varsin vähällä. Stalinin mukaan Neuvostoliitto ei halunnut riistää kyseisen maan itsenäisyyttä. Sen sijaan sikäläisen hallituksen oli vaihduttava. Epäluuloisen Edenin tiedusteltua, mitä tämä merkitsi, hän sai kuulla esimerkiksi Paasikiven kaltaisten miesten ehkä soveltuvan hallitsemaan Suomea. Britannian ulkoministeri totesi apulaisilleen myöhemmin, ettei Neuvostoliitto siis vaatinut koko Suomea. Paasikivi ei ollut kommunisti, ja toisaalta oli pidettävä täysin luonnollisena Stalinin haluttomuutta olla tekemisissä hallituksen kanssa, jota vastaan hän oli käynyt sotaa. – Eden lupasi palata asiaan-hallituksensa ehdittyä ottaa siihen kantaa.34

Britannian ulkoministerin lähdettyä pitkälle paluumatkalleen – junalla Murmanskiin ja sieltä edelleen laivalla kotimaahan – rouva Kollontai ilmaantui jouluaattona Tukholmassa kabinettisihteeri Bohemanin puheille. Lähettiläs korosti, ettei Moskovasta ollut saapunut asiaa koskevia ohjeita, mutta tietyistä sieltä tulleista sähkeistä ja tiedusteluista hän oli muodostanut henkilökohtaisen käsityksen, jonka mukaan Kreml ei olisi täysin haluton Suomen kanssa solmittavaan sopimukseen. Katkeruus tuota maata kohtaan tosin oli suuri, mutta toisaalta Neuvostoliitolla ei ollut intressiä alistaa suomalaisia valtaansa; nämä olivat aivan liian hankalia (besvärliga).

Rouva Kollontai mainitsi uskovansa Suomen riippumattomuuden sekä Saksaan että Neuvostoliittoon nähden olevan tärkeätä myös Ruotsille. Sovinto Neuvostoliiton kanssa ei kuitenkaan saisi johtaa Suomen joutumiseen Saksan miehittämäksi. Vaikka Kollontai puhuikin vain omissa nimissään, viimeksi mainittua kohtaa on pidettävä varsin merkittävänä. Ajankohtainen tilanne oli lähettilään mielestä sovintoa ajatellen epäedullinen, mutta myöhemmin Saksan heikentyessä edellytykset paranisivat.

Wallenbergilta Paasikivi kuuli niinikään Stalinin Edenille esittämistä Suomea koskeneista vaatimuksista (Moskovan rauhan rajat, Petsamo, hallituksen vaihdos ja siihen liittyvä »Paasikiven kaltaisten miesten» paluu valtaan). Ruotsalaiset olivat saaneet nämä – sinänsä täysin paikkansa pitäneet – tiedot brittiläisistä diplomaattilähteistä.39"

Lähde J.K. Paasikivi Valtiomiehen Elämäntyö osa 3

Lue lisää

Älä nyt taas valehtele putinisti-punikki! Kyllä se oli länsimaat tai torjuntavoitot, joka Suomen pelasti. Kysy vaikka Putkiselta! Hän on Suomessa ensimmäinen joka on uskaltanut kutsua Venäjää Roistovaltioksi!

Oikeistoajattelu on johtonmukaista ja lookista, toisin kuin tunteellinen ja naismainen vasurihöttö!

Hieman outo reitti ollut sinulla takaisin todellisuuden äärelle, mutta käyhän se noinkin.

Ei myöskään keskusjohtoisuuteen liity mitään konspiratoorista. Marxismin teoriaan kuului ajatus proletariaatin diktatuurista, joka siis tarkoitti mahdollisimman edistyksellistä yhteiskuntarakennetta, jota käytännössä johtaisi yksi puolue. Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu. Sehän takaa periaatteessa mitä erilaisemmat oikeudet suurin piirtein kaikille kuviteltavissa oleville ryhmille. Ja niin demokraattisen hallintomallin kuin oli tuona aikana tai juuri myöhemminkään on voitu edes uneksia.

Demokratialla ei ole paljon merkitystä, jos voit valita vain yhden puolueen ehdokkaista, joita niitäkin saattaa listalla olla vain yksi. Päätökset tekee puolue-elin, joka sekin valitsee ja täydentää itse itsensä.

Sehän ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Hitlerin Saksa toimi samoin, kuten myös Mussolinin Italia. Neuvostoliitto erosi niistä siinä, että siellä puolue-eliitti ulotti valtansa aivan kaikkeen, kommunistisen ideologiansa mukaisesti, ja sama ideologia myös tyhmisti paitsi kansaa, myös puolue-eliittiä itseään. Menestyminen elämässä ei ollut syrjimisperuste natsismissa (paitsi juutalaisten kohdalla) eikä fasismissa, mutta kommunismin kateuden täyttämässä ideologiassa se oli ja sen vaikutus oli äärimmäisen tuhoisa.

Kaikki he kertoivat tuon aivan avoimesti. Eivät aina poliittisissa puheissaan (usein kyllä niissäkin) mutta koulutusmateriaaleissaan kyllä.

Mielenkiintoisesti monessa Pohjoismaassa, ei kuitenkaan koskaan Suomessa, sosiaalidemokraatit saavuttivat ehdottoman enemmistön maidensa parlamenteissa ja johtivat maitaan siis käytännössä yksin muista puolueista riippumatta. Ne kuitenkin nimensä mukaisesti pitivät ehdottomasti kiinni demokratiasta, eivätkä yrittäneet betonoida valtaansa, ja niinpä demokraattisin vaalein valta-asemat ajan myötä muuttuivat siihen, missä nyt ollaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hieman outo reitti ollut sinulla takaisin todellisuuden äärelle, mutta käyhän se noinkin.

Ei myöskään keskusjohtoisuuteen liity mitään konspiratoorista. Marxismin teoriaan kuului ajatus proletariaatin diktatuurista, joka siis tarkoitti mahdollisimman edistyksellistä yhteiskuntarakennetta, jota käytännössä johtaisi yksi puolue. Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu. Sehän takaa periaatteessa mitä erilaisemmat oikeudet suurin piirtein kaikille kuviteltavissa oleville ryhmille. Ja niin demokraattisen hallintomallin kuin oli tuona aikana tai juuri myöhemminkään on voitu edes uneksia.

Demokratialla ei ole paljon merkitystä, jos voit valita vain yhden puolueen ehdokkaista, joita niitäkin saattaa listalla olla vain yksi. Päätökset tekee puolue-elin, joka sekin valitsee ja täydentää itse itsensä.

Sehän ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Hitlerin Saksa toimi samoin, kuten myös Mussolinin Italia. Neuvostoliitto erosi niistä siinä, että siellä puolue-eliitti ulotti valtansa aivan kaikkeen, kommunistisen ideologiansa mukaisesti, ja sama ideologia myös tyhmisti paitsi kansaa, myös puolue-eliittiä itseään. Menestyminen elämässä ei ollut syrjimisperuste natsismissa (paitsi juutalaisten kohdalla) eikä fasismissa, mutta kommunismin kateuden täyttämässä ideologiassa se oli ja sen vaikutus oli äärimmäisen tuhoisa.

Kaikki he kertoivat tuon aivan avoimesti. Eivät aina poliittisissa puheissaan (usein kyllä niissäkin) mutta koulutusmateriaaleissaan kyllä.

Mielenkiintoisesti monessa Pohjoismaassa, ei kuitenkaan koskaan Suomessa, sosiaalidemokraatit saavuttivat ehdottoman enemmistön maidensa parlamenteissa ja johtivat maitaan siis käytännössä yksin muista puolueista riippumatta. Ne kuitenkin nimensä mukaisesti pitivät ehdottomasti kiinni demokratiasta, eivätkä yrittäneet betonoida valtaansa, ja niinpä demokraattisin vaalein valta-asemat ajan myötä muuttuivat siihen, missä nyt ollaan.

Lue lisää

Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi meidän perinteinen historiankirjoituksemme ja varsinkin nykyinen Kylmän sodan jälkeinen historiankirjoitus niin innokkaasti yrittää maalata Leninin itsenäisyytemme myöntämisestä konspiratootista kuvaa. Tietenkin sellainen kertomus saattoi upota jo omana aikanaan niihin, jotka eivät olleet kommunismin oppiin tai Marxin kirjoituksiin perehtyneet, mutta kun nykyään ne kaikki löytyvät helposti netistä ja kuka tahansa voi lukea materiaalit. jotka eivät omana aikanaankaan olleet mitenkään salaisia, vaan kommunistit nimenomaan pyrkivät levittämään niitä, niin miksi tarinaa Leninin salakähmäisyydestä levitetään edelleen?

Mutta kun tietää sen, mistä visusti vaiettiin tuolloin ja pitkään myöhemminkin aina 1960-luvulle saakka, että Leninin siirtyminen Venäjälle oli nimenomaan meidän itsenäisyyseliittimme liittolaisen Saksan pääesikunnan suunnitelma ja heidän toteuttamansa operaatio, avautuu moni asia. On selvää, miksi Lenin-museo on juuri Suomessa. Koska hän piilotteli Suomessa ja soluttautui Pietariin juuri tätä kautta. Miksi? Koska meillä oli autonomia, joka teki sen mahdolliseksi. Ja se oli se, luultavasti ainoa, syy, miksi Saksa niin innolla tarttui aktivistien syöttiin, jonka Ruotsi suoralta kädeltä torjui. Aktivistit ostivat itsenäisyytemme uhraamalla sen eteen kaikki ne ihmiset ympäri maapalloa, jotka tulivat kuolemaan taistelussa kommunismia vastaan tai sen puolesta.

Ja se selittää senkin, miksi kommunistiset kirjat ja oppimateriaalit takavarikoitiin. Se materiaali ei ollut vaarallista siksi, että ihmiset sitä lukemalla olisivat muuttuneet kommunisteiksi sen kummemmin kuin Raamattua lukemalla muututaan uskovaiseksi, vaan siksi, että he olisivat saattaneet tajuta sen ajan valtaeliitimme, itsenäisyysoikeistomme, olleen koko bolsevismin synnyttäjä. Kun aktivistit ja tulevat jääkärit olivat kuvainnollisesti omalla verellään allekirjoittaneet sopimuksensa paholaisen, eli Keisarillisen Saksan Yleisesikunnan kanssa, ei itsenäistyminen rauhanomaisesti, ilman verenvuodatusta ja suoraan maailmansodan tulevien voittajien puolelle, ollut heille ja siten koko kansallemme mahdollinen.

Siitä hetkestä eteenpäin kun yhteistyösopimukset Saksan kanssa tehtiin, oli verinen sisällissota, ei vain Suomessa, vaan myös Unkarissa, Saksassa, Baltian maissa ja Puolassa väistämätön, samoin sukupolvien vastakkainasettelu ja pienemmät väkivaltaisuudet, kahdet eri urheiluseurat... kaikki, mikä seurasi vallankumousta Venäjällä. Ja seuraava maailmansota, verisin ja siviileille (lukumäärissä) kaikkein tuhoisin koskaan käydyistä.

” Onhan Helsingin keskeisellä paikalla tasavallan ytimessä Venäjän keisari Aleksanterin patsas - sen patsaan kyllä voisi mielestäni siirtää jonnekin syrjemmälle, vaikka Katajanokalle.”

Se on tietenkin makuasia. Mielestäni ei itsenäisessä valtiossa tarvita vieraiden valtioiden päämiesten patsaita julkisilla paikoilla!

Onneksi nyt sentään on ”Maailman rauhan patsaan” nyrkinheiluttajat siirretty Hakaniemen torilta varastoon ja siellä pysyy! Emme liioin kaipaa nimenä ’Leninin puistoa’ Kallioon!

Anonyymi kirjoitti:

Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi meidän perinteinen historiankirjoituksemme ja varsinkin nykyinen Kylmän sodan jälkeinen historiankirjoitus niin innokkaasti yrittää maalata Leninin itsenäisyytemme myöntämisestä konspiratootista kuvaa. Tietenkin sellainen kertomus saattoi upota jo omana aikanaan niihin, jotka eivät olleet kommunismin oppiin tai Marxin kirjoituksiin perehtyneet, mutta kun nykyään ne kaikki löytyvät helposti netistä ja kuka tahansa voi lukea materiaalit. jotka eivät omana aikanaankaan olleet mitenkään salaisia, vaan kommunistit nimenomaan pyrkivät levittämään niitä, niin miksi tarinaa Leninin salakähmäisyydestä levitetään edelleen?

Mutta kun tietää sen, mistä visusti vaiettiin tuolloin ja pitkään myöhemminkin aina 1960-luvulle saakka, että Leninin siirtyminen Venäjälle oli nimenomaan meidän itsenäisyyseliittimme liittolaisen Saksan pääesikunnan suunnitelma ja heidän toteuttamansa operaatio, avautuu moni asia. On selvää, miksi Lenin-museo on juuri Suomessa. Koska hän piilotteli Suomessa ja soluttautui Pietariin juuri tätä kautta. Miksi? Koska meillä oli autonomia, joka teki sen mahdolliseksi. Ja se oli se, luultavasti ainoa, syy, miksi Saksa niin innolla tarttui aktivistien syöttiin, jonka Ruotsi suoralta kädeltä torjui. Aktivistit ostivat itsenäisyytemme uhraamalla sen eteen kaikki ne ihmiset ympäri maapalloa, jotka tulivat kuolemaan taistelussa kommunismia vastaan tai sen puolesta.

Ja se selittää senkin, miksi kommunistiset kirjat ja oppimateriaalit takavarikoitiin. Se materiaali ei ollut vaarallista siksi, että ihmiset sitä lukemalla olisivat muuttuneet kommunisteiksi sen kummemmin kuin Raamattua lukemalla muututaan uskovaiseksi, vaan siksi, että he olisivat saattaneet tajuta sen ajan valtaeliitimme, itsenäisyysoikeistomme, olleen koko bolsevismin synnyttäjä. Kun aktivistit ja tulevat jääkärit olivat kuvainnollisesti omalla verellään allekirjoittaneet sopimuksensa paholaisen, eli Keisarillisen Saksan Yleisesikunnan kanssa, ei itsenäistyminen rauhanomaisesti, ilman verenvuodatusta ja suoraan maailmansodan tulevien voittajien puolelle, ollut heille ja siten koko kansallemme mahdollinen.

Siitä hetkestä eteenpäin kun yhteistyösopimukset Saksan kanssa tehtiin, oli verinen sisällissota, ei vain Suomessa, vaan myös Unkarissa, Saksassa, Baltian maissa ja Puolassa väistämätön, samoin sukupolvien vastakkainasettelu ja pienemmät väkivaltaisuudet, kahdet eri urheiluseurat... kaikki, mikä seurasi vallankumousta Venäjällä. Ja seuraava maailmansota, verisin ja siviileille (lukumäärissä) kaikkein tuhoisin koskaan käydyistä.

Lue lisää

Tiesikö Mannerheim?

Sellainen mies kuin hän, kosmopoliitti ja hovijuonitteluja niin paljon nähnyt aatelinen, ei olisi voinut olla sitä tajuamatta.

Siksi hän erosi palveluksesta heti kun sisällissota oli ohi ja siksi hän matkusti länteen. Vielä sisällissodan kuluessa hän ei ehkä ehtinyt ajatella asiaa, kun sodan voitokas johtaminen vaati varmasti kaiken ajattelukapasiteetin, mutta sen jälkeen totuus ei voinut olla paljastumatta, kun raportit kuulusteluista kertoivat Leninin oleskelleen Suomessa ja ketkä häntä olivat piilotelleet...

Ajan myötä Mannerhemin Mannerheim sopeutui realiteetteihin hyvin Paasikivimäisesti. Venäjän vallankumouksen aikaansaanut Saksa oli oleva myös ainoa vastavoima vallankumoukselle, olivathan saksalaiset saaneet oman kieroilunsa oman itsensä silmille omassa maassaan nousseiden kapinoiden myötä. Mutta Mannerheimille ei myöskään tuottanut mitään tunnontuskaa säästää Leningrad tai kääntää selkänsä saksalaisille aseveljille, kun sen aika tuli. Häntä tuskin olisi voinut vähemmän liikuttaa, jos saksalaiset saisivat kunnolla turpaansa selvitelleessään itse aikaansaamaansa sotkua.

Olisi mielenkiintoista kuulla Mannerheimin sukulaisilta, joita ei taida enää kovin paljon Suomessa olla, mitä he kenties tietävät Marskin ajatuksista ja salaisuuksista.

Nythän meillä on vain jääkäriliikkeen kirjoittamat Mannerheimin muistelmat.

Anonyymi kirjoitti:

Tiesikö Mannerheim?

Sellainen mies kuin hän, kosmopoliitti ja hovijuonitteluja niin paljon nähnyt aatelinen, ei olisi voinut olla sitä tajuamatta.

Siksi hän erosi palveluksesta heti kun sisällissota oli ohi ja siksi hän matkusti länteen. Vielä sisällissodan kuluessa hän ei ehkä ehtinyt ajatella asiaa, kun sodan voitokas johtaminen vaati varmasti kaiken ajattelukapasiteetin, mutta sen jälkeen totuus ei voinut olla paljastumatta, kun raportit kuulusteluista kertoivat Leninin oleskelleen Suomessa ja ketkä häntä olivat piilotelleet...

Ajan myötä Mannerhemin Mannerheim sopeutui realiteetteihin hyvin Paasikivimäisesti. Venäjän vallankumouksen aikaansaanut Saksa oli oleva myös ainoa vastavoima vallankumoukselle, olivathan saksalaiset saaneet oman kieroilunsa oman itsensä silmille omassa maassaan nousseiden kapinoiden myötä. Mutta Mannerheimille ei myöskään tuottanut mitään tunnontuskaa säästää Leningrad tai kääntää selkänsä saksalaisille aseveljille, kun sen aika tuli. Häntä tuskin olisi voinut vähemmän liikuttaa, jos saksalaiset saisivat kunnolla turpaansa selvitelleessään itse aikaansaamaansa sotkua.

Olisi mielenkiintoista kuulla Mannerheimin sukulaisilta, joita ei taida enää kovin paljon Suomessa olla, mitä he kenties tietävät Marskin ajatuksista ja salaisuuksista.

Nythän meillä on vain jääkäriliikkeen kirjoittamat Mannerheimin muistelmat.

Lue lisää

Heinrichsiä on väitetty Mannerheimin "luottomieheksi" tai "lähimmäksi mieheksi". Harva asia kuitenkaan todistaa, että hän sellainen olisi ollut. Ja miksi olisi ollut? Heinrichs ei kuvausten mukaan ollut mikään suuri sotilaallinen nero, eikä strategi. Hän ei onnistunut pysäyttämään hyökkäystä Kannaksella Talvisodassa ja Jatkosodassa hänen johdollaan suoritettu Itä-Karjalan valtaus eteni hitaasti ja suurin tappioin.

Kuitenkin Heinrichs hakeutui Mannerheimin lähipiiriin jo sisällissodan aikana. Kun lukee kuvauksia sodanjohdosta, esille nousevat silti lähes aina muut nimet. Sisällissodan esikuntatyöskentelyssä Mannerheim turvautui suvulleen ennestään tuttuihin ruotsalaisiin vapaaehtoisina Suomeen tulleisiin upseereihin. "Luottomies" Heinrichs ei nouse esiin oikeastaan missään eikä mitenkään.

Mannerheim on haluttu nähdä ylivertaisena hahmona, sellaisena millaisena hän voitti Suurin suomalainen-äänestyksen. Todellisuudessa hän oli hyvin haavoittuvassa asemassa Suomessa. Hän oli uransa ja voisi sanoa myös kotimaansa menettänyt venäläinen kenraali, joka sai nähdä, mitä jääkäriliike teki monille hänen kollegoilleen "r*ssille", kuten Wilkamalle. Mannerheim ilmeisesti tunsi vastenmielisyyttä jääkäreitä kohtaan, mutta hän oli realisti ja jääkärit tarvitsivat häntä, viedäkseen päätökseen sen unelmien tavoittelun, jonka takia olivat Saksaan lähteneet. Sen, mistä heidän muistelmansa eivät kerro, eivätkä kerro päiväkirjatkaan saati edes tutkielmat. Mutta jonka heidän tekonsa paljastavat sitäkin selvemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Heinrichsiä on väitetty Mannerheimin "luottomieheksi" tai "lähimmäksi mieheksi". Harva asia kuitenkaan todistaa, että hän sellainen olisi ollut. Ja miksi olisi ollut? Heinrichs ei kuvausten mukaan ollut mikään suuri sotilaallinen nero, eikä strategi. Hän ei onnistunut pysäyttämään hyökkäystä Kannaksella Talvisodassa ja Jatkosodassa hänen johdollaan suoritettu Itä-Karjalan valtaus eteni hitaasti ja suurin tappioin.

Kuitenkin Heinrichs hakeutui Mannerheimin lähipiiriin jo sisällissodan aikana. Kun lukee kuvauksia sodanjohdosta, esille nousevat silti lähes aina muut nimet. Sisällissodan esikuntatyöskentelyssä Mannerheim turvautui suvulleen ennestään tuttuihin ruotsalaisiin vapaaehtoisina Suomeen tulleisiin upseereihin. "Luottomies" Heinrichs ei nouse esiin oikeastaan missään eikä mitenkään.

Mannerheim on haluttu nähdä ylivertaisena hahmona, sellaisena millaisena hän voitti Suurin suomalainen-äänestyksen. Todellisuudessa hän oli hyvin haavoittuvassa asemassa Suomessa. Hän oli uransa ja voisi sanoa myös kotimaansa menettänyt venäläinen kenraali, joka sai nähdä, mitä jääkäriliike teki monille hänen kollegoilleen "r*ssille", kuten Wilkamalle. Mannerheim ilmeisesti tunsi vastenmielisyyttä jääkäreitä kohtaan, mutta hän oli realisti ja jääkärit tarvitsivat häntä, viedäkseen päätökseen sen unelmien tavoittelun, jonka takia olivat Saksaan lähteneet. Sen, mistä heidän muistelmansa eivät kerro, eivätkä kerro päiväkirjatkaan saati edes tutkielmat. Mutta jonka heidän tekonsa paljastavat sitäkin selvemmin.

Lue lisää

Heinrichs ei vaikuta miltään "luottomieheltä", vaan päällystakilta, kuten jääkiekko- ja jalkapallotermi kuuluu.

Wikipedia väittää Heinrichsin suvun olevan ruotsalaista alkuperää, mutta nimi on täysin saksalainen. Google-haulla ei tule ruotsalaisia, vaan suuret määrät saksalaisia.

Saksanmieliset (ja usein myös sukuiset) aktivistit tunkivat Heinrichsin valvomaan Mannerheimia. Mannerheim ymmärsi asemansa rajoitteet ja pyrki eroon sotilasurasta kokonaan, olihan hänen suvussaan menestyneitä liike- ja tiedemiehiä vaikka kuinka. Ja tieteelliseen työskentelyyn hänellä oli itselläänkin joitain taipumuksia, jonka takia hän ilmeisesti oli myös kohtuullisen hyvä sotilasjohtaja. Karu totuus paljastui, hän oli luonteeltaan liikaa sotilas voidakseen vaihtaa uraa enää siinä iässä.

Neuvostoliiton edelleen vahvistuessa ja wilhelmiläisen suurvalta-unelman alkaessa taas virota Saksassa, demokraattinen Suomikin katsoi tarvitsevansa taas Mannerheimiä. Puolustusneuvostossa luottomies olikin teollisuusmies Walden ja sveitsiläistaustainen Oesch, jolla taas oli apunaan ei-jääkäri A.F.Airo, joka käytännössä kirjoitti monet neuvoston dokumentit.

Heikki Ylikankaan jo kertaalleen itse perumansa puheet Göringin viesteistä Talvisodan ratkaisuvaiheissa niveltyvät mielenkiintoisesti siihen, että heti hävityn sodan jälkeen Mannerheimin "luottomieheksi" taas kerran ui Kannaksen taistelun hävinnyt Erik Heinrichs. Heimojääkäri Talvela ilmestyy Saksaan Mannerheimin edustajaksi. Tulevan hyökkäyssodan alla Saksaan menee Heinrichs itse, joka sieltä palattuaan johtaa heimoretkistä toistaiseksi viimeisen ja, niin sotilaillemme kuin paikalliselle väestölle, ylivoimaisesti verisimmän, eli Karjalan Armeijan suorittaman koko Karjalan valloituksen. Kun sillekin heimoretkelle ja saksalaisyhteistyölle sitten käy, kuten niille on ollut tapana historiassamme käydä, Kannaksen tulppaaminen annetaan Oeschin tehtäväksi, joka siinä onnistuukin, toisin kuin Heinrichs Talvisodassa.

Kun Luvatun maan toinenkin temppeli on Itä-Karjalassa kaatunut, katoavat historiaa suuremmiksi itseään luulleet wagnermaiset hahmot Götterdämmerungiinsa: Talvela takaisin metsäteollisuuteen, Mannerheim sivustakatsojaksi.

Heinrichsin osalle tulee mielenkiintoinen jälkinäytös.

Anonyymi kirjoitti:

Heinrichs ei vaikuta miltään "luottomieheltä", vaan päällystakilta, kuten jääkiekko- ja jalkapallotermi kuuluu.

Wikipedia väittää Heinrichsin suvun olevan ruotsalaista alkuperää, mutta nimi on täysin saksalainen. Google-haulla ei tule ruotsalaisia, vaan suuret määrät saksalaisia.

Saksanmieliset (ja usein myös sukuiset) aktivistit tunkivat Heinrichsin valvomaan Mannerheimia. Mannerheim ymmärsi asemansa rajoitteet ja pyrki eroon sotilasurasta kokonaan, olihan hänen suvussaan menestyneitä liike- ja tiedemiehiä vaikka kuinka. Ja tieteelliseen työskentelyyn hänellä oli itselläänkin joitain taipumuksia, jonka takia hän ilmeisesti oli myös kohtuullisen hyvä sotilasjohtaja. Karu totuus paljastui, hän oli luonteeltaan liikaa sotilas voidakseen vaihtaa uraa enää siinä iässä.

Neuvostoliiton edelleen vahvistuessa ja wilhelmiläisen suurvalta-unelman alkaessa taas virota Saksassa, demokraattinen Suomikin katsoi tarvitsevansa taas Mannerheimiä. Puolustusneuvostossa luottomies olikin teollisuusmies Walden ja sveitsiläistaustainen Oesch, jolla taas oli apunaan ei-jääkäri A.F.Airo, joka käytännössä kirjoitti monet neuvoston dokumentit.

Heikki Ylikankaan jo kertaalleen itse perumansa puheet Göringin viesteistä Talvisodan ratkaisuvaiheissa niveltyvät mielenkiintoisesti siihen, että heti hävityn sodan jälkeen Mannerheimin "luottomieheksi" taas kerran ui Kannaksen taistelun hävinnyt Erik Heinrichs. Heimojääkäri Talvela ilmestyy Saksaan Mannerheimin edustajaksi. Tulevan hyökkäyssodan alla Saksaan menee Heinrichs itse, joka sieltä palattuaan johtaa heimoretkistä toistaiseksi viimeisen ja, niin sotilaillemme kuin paikalliselle väestölle, ylivoimaisesti verisimmän, eli Karjalan Armeijan suorittaman koko Karjalan valloituksen. Kun sillekin heimoretkelle ja saksalaisyhteistyölle sitten käy, kuten niille on ollut tapana historiassamme käydä, Kannaksen tulppaaminen annetaan Oeschin tehtäväksi, joka siinä onnistuukin, toisin kuin Heinrichs Talvisodassa.

Kun Luvatun maan toinenkin temppeli on Itä-Karjalassa kaatunut, katoavat historiaa suuremmiksi itseään luulleet wagnermaiset hahmot Götterdämmerungiinsa: Talvela takaisin metsäteollisuuteen, Mannerheim sivustakatsojaksi.

Heinrichsin osalle tulee mielenkiintoinen jälkinäytös.

Lue lisää

Keväällä 1945 paljastuu asekätkentä. Puolustusvoimien johdossa on tuolloin kukapa muu kuin Erik Heinrichs. Se, että SKDL:n ministerit Yrjö Leino ja Mauno Pekkala vaativat hänen eroaan, voisi tietenkin selittyä sillä, että he suunnittelivat kommunistista vallankumousta. jonka asekätkentämiehet saattaisivat torjua.

Mutta myös pääministeri Paasikivi vaatii Heinrichsin eroa. Miksi? Jos Heinrichs todellakin oli ensisijaisesti vain wilhelmiläisten saksmannien bulvaani, saattoi asekätkennällä ollakin aivan toinen tarkoitus: saksalaismielinen sotilasvallankaappaus. Sitähän oli valmisteltu aivan tiettävästikin toisaalla, ja siihen valmisteluun oli osallistunut myös mm Lauri Törni, kuten kirjallisuudesta tiedämme. Heinrichs sai kenkää, koska ei-saksalaismieliset piirit eivät häneen luottaneet, ja heillä saattoi olla uskottavat syyt olla luottamatta.

Paasikivi halusi varmistaa, että heimohaihattelu ja kähmäinen näpräily kahdesti perusteellisesti hävinneen Saksan kanssa loppuisi kerrasta. Suomi oli vuodattanut verta ja menettänyt maitaan jo aivan tarpeeksi niissä yrityksissä, yksikin vielä lisää, ja se tosiaan voisi olla koko kansakunnan tuho.

Entäpä jos Leino ja Pekkala eivät olleetkaan mitään vallankumouksellisia? Kielikuvat, jota asekätkennästä käytettiin, viittaavat laaja-alaisempaan demokratian vastaisen kaappauksen pelkoon. Armeijan varikoiden ulkopuolelle päätyneet suuret määrät aseita muistuttivat varmasti myös Saksan väkivaltaisista Freikorpseista ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sotaan väsyneet eivät halunneet enää verta kaduillemme.

Miksi vasemmisto sitten olisi vaiennut epäilyistään vielä 1960-luvullakin, jolloin se vihdoin pääsi asemaan, jossa oikeisto ei enää voinut rajoittaa sen puhevapautta? Kenties siksi, että puhevapautta silloin rajoitti se itse ja tietoisuus omasta menneisyydestä.

Olisi ollut vaikea myydä massoille ja varsinkin nuorisolle neuvostovallankumoukseen nojannutta SKDL:n sanomaa porvariston vastaisesta taistelusta, jos olisi ollut yleisesti tiedossa, että koko vallankumous oli nimenomaan porvariston ja aatelin salaliittoilusta syntynyt tiedusteluoperaatio, jolla ei ollut mitään tekoa tietoisten massojen tai kansan tahdon kanssa.

Suomalaisella oikeistolla ja äärivasemmistolla oli yhteinen likainen salaisuus, jonka kumpikaan niistä ei halunnut tulevan julki, koskaan.

Niinpä sitten Ylikangaskin iski näppinsä niin kuumaan kekäleeseen, että siitä oli pakko päästää irti. Kenties jopa hänen henkeään uhattiin, kukapa sen tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Keväällä 1945 paljastuu asekätkentä. Puolustusvoimien johdossa on tuolloin kukapa muu kuin Erik Heinrichs. Se, että SKDL:n ministerit Yrjö Leino ja Mauno Pekkala vaativat hänen eroaan, voisi tietenkin selittyä sillä, että he suunnittelivat kommunistista vallankumousta. jonka asekätkentämiehet saattaisivat torjua.

Mutta myös pääministeri Paasikivi vaatii Heinrichsin eroa. Miksi? Jos Heinrichs todellakin oli ensisijaisesti vain wilhelmiläisten saksmannien bulvaani, saattoi asekätkennällä ollakin aivan toinen tarkoitus: saksalaismielinen sotilasvallankaappaus. Sitähän oli valmisteltu aivan tiettävästikin toisaalla, ja siihen valmisteluun oli osallistunut myös mm Lauri Törni, kuten kirjallisuudesta tiedämme. Heinrichs sai kenkää, koska ei-saksalaismieliset piirit eivät häneen luottaneet, ja heillä saattoi olla uskottavat syyt olla luottamatta.

Paasikivi halusi varmistaa, että heimohaihattelu ja kähmäinen näpräily kahdesti perusteellisesti hävinneen Saksan kanssa loppuisi kerrasta. Suomi oli vuodattanut verta ja menettänyt maitaan jo aivan tarpeeksi niissä yrityksissä, yksikin vielä lisää, ja se tosiaan voisi olla koko kansakunnan tuho.

Entäpä jos Leino ja Pekkala eivät olleetkaan mitään vallankumouksellisia? Kielikuvat, jota asekätkennästä käytettiin, viittaavat laaja-alaisempaan demokratian vastaisen kaappauksen pelkoon. Armeijan varikoiden ulkopuolelle päätyneet suuret määrät aseita muistuttivat varmasti myös Saksan väkivaltaisista Freikorpseista ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sotaan väsyneet eivät halunneet enää verta kaduillemme.

Miksi vasemmisto sitten olisi vaiennut epäilyistään vielä 1960-luvullakin, jolloin se vihdoin pääsi asemaan, jossa oikeisto ei enää voinut rajoittaa sen puhevapautta? Kenties siksi, että puhevapautta silloin rajoitti se itse ja tietoisuus omasta menneisyydestä.

Olisi ollut vaikea myydä massoille ja varsinkin nuorisolle neuvostovallankumoukseen nojannutta SKDL:n sanomaa porvariston vastaisesta taistelusta, jos olisi ollut yleisesti tiedossa, että koko vallankumous oli nimenomaan porvariston ja aatelin salaliittoilusta syntynyt tiedusteluoperaatio, jolla ei ollut mitään tekoa tietoisten massojen tai kansan tahdon kanssa.

Suomalaisella oikeistolla ja äärivasemmistolla oli yhteinen likainen salaisuus, jonka kumpikaan niistä ei halunnut tulevan julki, koskaan.

Niinpä sitten Ylikangaskin iski näppinsä niin kuumaan kekäleeseen, että siitä oli pakko päästää irti. Kenties jopa hänen henkeään uhattiin, kukapa sen tietää.

Lue lisää

Heinrichsillä oli vielä velvollisuuksia jäljellä. Wilhelmiläiset, varsinkin natseiksi alentuneet, tajusivat, että heidän ja heidän Saksansa ainoa toivo holocaustin jälkeisessä maailmassa oli jälleen kerran kommunismissa. Vähintäänkin toinen natsiaatteen synnyttäneistä vanhemmista oli kommunismin pelko, ja se oli ainoa, joka vielä hirttämättä olleet voisi pelastaa tuomiolta, ja Saksan muuttumasta Morgenthaun unelmaksi. Ludendorffin muhkeiden viiksien takana syntynyt punaisen vallankumouksen ajatus saisi vielä kerran pelastaa heidät, sillä kertaa toivottavasti vähemmän tuhoisasti kuin edellisillä yrittämillä.

Niinpä tapaamme Saksan ystävämme Heinrichsin seuraavan kerran neuvottelemasta YYA-sopimuksesta ajatuspajansa lapsen, eli bolseviikkien kanssa 1948. Stalinin viikset olivat vielä tuuheammat kuin Ludendorffilla.

Anonyymi kirjoitti:

Heinrichsillä oli vielä velvollisuuksia jäljellä. Wilhelmiläiset, varsinkin natseiksi alentuneet, tajusivat, että heidän ja heidän Saksansa ainoa toivo holocaustin jälkeisessä maailmassa oli jälleen kerran kommunismissa. Vähintäänkin toinen natsiaatteen synnyttäneistä vanhemmista oli kommunismin pelko, ja se oli ainoa, joka vielä hirttämättä olleet voisi pelastaa tuomiolta, ja Saksan muuttumasta Morgenthaun unelmaksi. Ludendorffin muhkeiden viiksien takana syntynyt punaisen vallankumouksen ajatus saisi vielä kerran pelastaa heidät, sillä kertaa toivottavasti vähemmän tuhoisasti kuin edellisillä yrittämillä.

Niinpä tapaamme Saksan ystävämme Heinrichsin seuraavan kerran neuvottelemasta YYA-sopimuksesta ajatuspajansa lapsen, eli bolseviikkien kanssa 1948. Stalinin viikset olivat vielä tuuheammat kuin Ludendorffilla.

Lue lisää

Viimeisen julkisen palveluksensa Heinrichs tekee siinä roolissa, jossa uransa aloittikin: Mannerheimin päällystakkina. Hän ilmestyy kirjoittamaan kuolemassa olevan marsalkan muistelmat. Ja hänen kädenjälkensä myös näkyy muistelmissa. Sisällissodan hävinneet punaiset sanotaan harhaanjohdetuiksi ja heidän johtajansa leimataan rikollisiksi ja pettureiksi. Suomalaisen itsenäisyysoikeiston osuudesta Lokakuun vallankumoukseen vaietaan täysin. Monesta muustakin seikasta, kuten Kannaksen 1944 romahduksesta, muistelmat eivät paljoakaan paljasta.

Syntyy vaikutelma, että kaikissa vaiheissa Mannerheim haki toimintavapautta Heinrichsin hänen päälleen pukemasta pakkopaidasta. Talvisodan alla hän sen saavuttikin, puolustusneuvostossa ei ollut päällystakkia. Heinrichsin ja jääkärien vastapainona hän piti aina todellisena oikeana kätenään Ranskassa sotilasopintonsa suorittanutta Airoa ja vieläpä muistelmia kirjoittaessaan Aladar Paasosta, joka ei ollut jääkäri. Ehkä Paasosen tehtävä oli toimia myös henkivartijana, kun Heinrichs oli taas pelottavan lähellä.

"Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu". Kun todellisuus on totalitaarinen niin paperille voidaan kirjoittaa mitä vaan. En tunne tarkkaan tuota vuoden 1936 perustuslakia, mutta olen kyllä kuullut siitä jotain sen suuntaista, että se olisi ollut ns "edistyksellinen". Oliko se edistyksellinen muussakin kuin kommunistisessa mielessä? Jos oli niin ei se kyllä Stalinin Neuvostoliiton todellisuudessa näkynyt. Sen saivat kokea mm ne amerikansuomalaiset, jotka lähtivät suurta lamaa pakoon etsimään parempaa elämää työläisten paratiisista. Sinne jonnekin Karjalan korpeen heidät joukkoteloituksen uhreina haudattiin.

Oikonomi kirjoitti:

"Stalinin laatima perustuslaki vuodelta 1936 on varmaankin edistyksellisin ja parhain koskaan kirjoitettu". Kun todellisuus on totalitaarinen niin paperille voidaan kirjoittaa mitä vaan. En tunne tarkkaan tuota vuoden 1936 perustuslakia, mutta olen kyllä kuullut siitä jotain sen suuntaista, että se olisi ollut ns "edistyksellinen". Oliko se edistyksellinen muussakin kuin kommunistisessa mielessä? Jos oli niin ei se kyllä Stalinin Neuvostoliiton todellisuudessa näkynyt. Sen saivat kokea mm ne amerikansuomalaiset, jotka lähtivät suurta lamaa pakoon etsimään parempaa elämää työläisten paratiisista. Sinne jonnekin Karjalan korpeen heidät joukkoteloituksen uhreina haudattiin.

Lue lisää

Stalinin perustuslaki oli kumpaakin. Mutta kuten sanoin, sillä ei ollut merkitystä, koska muu lainsäädäntö ei noudattanut perustuslain henkeä, eikä aina välttämättä kai kirjaintakaan. Mikä tahansa perustuslain takaama oikeus voitiin ottaa pois turvallisuuslakien nojalla. Kun ihminen todettiin "kansanviholliseksi", hän oli käytännössä täysin lainsuojaton.

Jos koko neuvostojärjestelmä olisi rakennettu perustuslain mukaiseksi, olisi Neuvostoliitto ollut liki sellainen paratiisi, kuin millaisena sitä kommunistit mainostivat. Jonkin aikaa. Kyllä kommunistinen talousjärjestelmä olisi jäänyt jälkeen muusta maailmasta joka tapauksessa, ehkä hitaammin, mutta kuitenkin.

Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero ja jos joku haluaa väittää hänestä muuta niin on väitteen esittäjän asia näyttää väitteensä toteen!

Siihen Tiltu ei kykene ja siksi marski on ja pysyy heterona!

Anonyymi kirjoitti:

Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero ja jos joku haluaa väittää hänestä muuta niin on väitteen esittäjän asia näyttää väitteensä toteen!

Siihen Tiltu ei kykene ja siksi marski on ja pysyy heterona!

Lue lisää

"Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero "

Länsimaissa vapauksiin kuuluvat oletuksena myös sukupuolivähemmistöjen oikeudet.

"Siihen Tiltu ei kykene"

Sitä ei putinismia tajuamattaan matkiva nationalisti-alkoholisti kykene tajuamaan ja siksi voikin muuttaa pois Suomesta. :)

-Vertigo

Anonyymi kirjoitti:

"Länsimaissa jokainen henkilö on oletuksena hetero "

Länsimaissa vapauksiin kuuluvat oletuksena myös sukupuolivähemmistöjen oikeudet.

"Siihen Tiltu ei kykene"

Sitä ei putinismia tajuamattaan matkiva nationalisti-alkoholisti kykene tajuamaan ja siksi voikin muuttaa pois Suomesta. :)

-Vertigo

Lue lisää

Minulla on kyllä sellainen käsitys, että nationalismi-alkoholismi on aika yleisesti nimenomaan Venäjän valtion suosiman ismisyyden keskiössä. Vaikka virallisesti raittiuskampanjoita harrastetaankin.

Melkoinen osa punaisista aseettomina tapetuistakin kuoli humalaisten valkoisten nationalistien käsissä.

Joillekin suuret tunteet ilman alkoholia ovat vain valjua teeskentelyä.