Nuoruudessani 70 luku, ei heiluttu viidakkoveitsien, huumiden kanssa, nosteltu Kelatukia koko elämän
Aikaa näköjään riittää viidakkoveitsien, aseiden, huumeiden kanssa heilumiseen, shoppailuun ja hengaamiseen niin kotimaan pullukoilla kuin ulkomaiden Kela-asiakkailla kaupungeissa. (toisten piikkiin)
70 luvulla meitä lapsia kasvatettiin tekemään tuottavaa työtä.
Se kasvatti vahvaksi lapset..Opettajat olivat pelottavia sodankäyneitä auktoriteetti sotilaita, upseereja, vanhempia jämptejä rouvia.
Silloin kymmeniä vuosia sitten 70 luvulla pikkupoikina autoimme mm.vanhuksia pilkkomalla heille puita,kantamalla ne liiteriin, nurmikonleikkuuta oli,kaupassakäyntiä,lastenhoitoa teininä(sisarusten),ulkovessojen tyhjennystä reikälapiolla,lumenluontia,saunanlämmitystä, korjauksia, metsätöitä, jne...
Kortteleiden kesken järjestimme myyjäisiä/kilpailuja katujen reunamilla,joista saimme rahaa muihin harrastuksiin.
Kesät olimme maatiloilla monenlaisissa töissä,joista päivän jälkeen menimme isolla porukalla aina saunaan,uimaan,sitten nukkumaan ja uni tulikin aina puhtaissa lakanoissa heti.Masennuksesta ei siihen aikaan ollut tietoakaan.
Sota-invalideja autoimme myös, joilta oli kädet ja jalat irti ja hermot riekaleina ja eivät päässeet sairaaalaan, kuten nykyään ulkomaiden sotilaskarkurit hotelleihin suomeen.Siinä oppi rahan ja työn arvon jo pienenä,kun mistään ei saanut ilmasta rahaa ja monenmuotoisia tukia laiskaksi, masentuneeksi oppimiseen elon tiellä.
Asiat sanottiin niin kuin ne on, suoraan, eikä kierrellen ja kaarrellen.
Koulussa luettiin Aapisesta
"Neekeri pesee kasvojaan mut ei valkene ollenkaan".
"Intiaani punainen, jälkiä etsii hiipien".
Sitten mentiin kotiin ja luettiin läksyt ja katsottiin mustavalkoisesta telkkarista Kiviset ja Soraset, Rin tin tin, Salama Santeri.
Harrastuksena luistelu, hiihtäminen ja postimerkkien keräily.
Mentiin ulos leikkimään ja kiipeiltiin puissa ja oltiin Tarzaneita.
Sitten Äiti huusi syömään. Ruoaksi oli Perunaa ja makkarakastiketta ja ruisleipää.
Iltapesun jälkeen nukkumaan.
Se oli niin rehellistä ja selkeää elämää että antaisin vaikka postimerkkikokoelmani jos pääsisin takaisin tuohon aikaan, pois tästä hullujen loukkaantujien ja ajoradoilla istujien ja raiskaajien ja tappajien maailmasta.
Aikaa näköjään riittää viidakkoveitsien, aseiden, huumeiden kanssa heilumiseen, shoppailuun ja hengaamiseen niin kotimaan pullukoilla kuin ulkomaiden Kela-asiakkailla kaupungeissa. (toisten piikkiin)
70 luvulla meitä lapsia kasvatettiin tekemään tuottavaa työtä.
Se kasvatti vahvaksi lapset..Opettajat olivat pelottavia sodankäyneitä auktoriteetti sotilaita, upseereja, vanhempia jämptejä rouvia.
Silloin kymmeniä vuosia sitten 70 luvulla pikkupoikina autoimme mm.vanhuksia pilkkomalla heille puita,kantamalla ne liiteriin, nurmikonleikkuuta oli,kaupassakäyntiä,lastenhoitoa teininä(sisarusten),ulkovessojen tyhjennystä reikälapiolla,lumenluontia,saunanlämmitystä, korjauksia, metsätöitä, jne...
Kortteleiden kesken järjestimme myyjäisiä/kilpailuja katujen reunamilla,joista saimme rahaa muihin harrastuksiin.
Kesät olimme maatiloilla monenlaisissa töissä,joista päivän jälkeen menimme isolla porukalla aina saunaan,uimaan,sitten nukkumaan ja uni tulikin aina puhtaissa lakanoissa heti.Masennuksesta ei siihen aikaan ollut tietoakaan.
Sota-invalideja autoimme myös, joilta oli kädet ja jalat irti ja hermot riekaleina ja eivät päässeet sairaaalaan, kuten nykyään ulkomaiden sotilaskarkurit hotelleihin suomeen.Siinä oppi rahan ja työn arvon jo pienenä,kun mistään ei saanut ilmasta rahaa ja monenmuotoisia tukia laiskaksi, masentuneeksi oppimiseen elon tiellä.
Asiat sanottiin niin kuin ne on, suoraan, eikä kierrellen ja kaarrellen.
Koulussa luettiin Aapisesta
"Neekeri pesee kasvojaan mut ei valkene ollenkaan".
"Intiaani punainen, jälkiä etsii hiipien".
Sitten mentiin kotiin ja luettiin läksyt ja katsottiin mustavalkoisesta telkkarista Kiviset ja Soraset, Rin tin tin, Salama Santeri.
Harrastuksena luistelu, hiihtäminen ja postimerkkien keräily.
Mentiin ulos leikkimään ja kiipeiltiin puissa ja oltiin Tarzaneita.
Sitten Äiti huusi syömään. Ruoaksi oli Perunaa ja makkarakastiketta ja ruisleipää.
Iltapesun jälkeen nukkumaan.
Se oli niin rehellistä ja selkeää elämää että antaisin vaikka postimerkkikokoelmani jos pääsisin takaisin tuohon aikaan, pois tästä hullujen loukkaantujien ja ajoradoilla istujien ja raiskaajien ja tappajien maailmasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyisin puhutaan Kelan tuista etuuksina. Mitä hiton etuuksia ne on? Almuja luusereille ne ovat.
Sotatraumatisoituneet oli kaduilla ja sillanalla rappioalkoholisteina. Ja kyläsaaren kaatopaikalla asumassa. Ei se 70 luku onnela ollut.