Älkää hyvät äidit, odottaessanne tyttölasta tai toivoessanne tyttölasta, ostako niitä vaaleanpunaisia kuorrutuksia, sillä siitä se TYTÖKSI KASVATTAMINEN ALKAA.
Älkää
jorojukka-kukka
854332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 38 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Vieläkö neuvolakirjat ovat vaaleanpunaisia- ja sinisiä?
Jaa-a. Siitä on jo niin kauan, mutta toivotaan, että värit olisivat vaikkapa molemmilla vaaleanruskeat. Toisi mieleen vauvankakan, joka on siinä vaiheessa aika olennainen juttu! :)
Miedosti beige olisi parempi.
Pulautettu banaanimössö, joka väri ei lähde pesussa pois.
Sama myös äitiyspakkauksen vaatteisiin.
Entäpäs sitten, kun sukulaistädit katsoo pitkään ja hitaasti, kun kiellän heitä ostamatta nukkea kaksi vuotiaalle tytölle.. teen kuulemma karhunpalveluksen lapselleni, joka ei sitten ehkä opikaan hoitamaan omia lapsiaan. Samainen naishenkilö (muuten opettaja koulutukseltaan) kysyi vielä, että "Sinä et kai sitten halua, että lapsesi hankkii lapsia?" Yritin kyllä selittää, että mielestäni kaksivuotiaan ei vielä tarvitse osata hoitaa vauvaa. Ei mennyt perille.
Nuken sijaan kaksivuotislahjaksi tuli lopulta kuorma-auto ja kalastusvehkeet..
Jos kerran vanhemmuudenkaipuu syntyy nukkeja hoitamalla, niin myös pikkupojille on aiheellista antaa vauvanukkeja. Koska pojille ei yleensä anneta vauvanukkeja, lienee löydetty syy, miksi niin monilla isillä on isyys "hakusessa".
Se on vaan pakko olla määrätietoinen noissa asioissa ja sanoa sukulaistädeille, että JOS sukupuolettomia leluja ei löydy, niin ei sitten mitään. Ja voipi vaikka kysäistä, että josko rouvan oma silmänväri miellyttää tuona minä se nyt on, niin noudattaa sitten neuvoa! :D (Edellinen siis vitsi!)
Mutta on todellakin paljon leluja, jotka eivät ole sukupuolivärittyneitä. En siis tarkoita, että pojalle on ostettava nukkeja ja tytölle autoja. Ja toki niitäkin sinne sopivassa suhteessa, mutta ei niin, että tytöstä tehdään väkisin tyttöä vaaleanpunaisella vaahtokarkki unelmalla ja nukeilla, pitseillä jne.
Jos asia on noin simppelisti hoidettavissa. Sitähän voisi kokeilla vaikkapa vähän yli-ikäiseenkin poikalapseen. ;D
Meijän äitee sai jonkin hillittömän kasvatustieteellisen kohtauksen kun olin luokkaa noin 6v ja osti minulle nuken....
Noh, siitä nukesta tuli oiva ilmakiväärin maalitaulu...
Kukas neropatti sinulle sen ilmakiväärinkin osti?
Se neropatti oli suuresti kunnioitettu isäni...
Hänen mielestään miehen tulee osata käsitellä aseita.
Ja omasta mielestä ihan hyvä harrastus siitä jäikin. Aseisiin osaa suhtautua kun tietää mitä niillä voi saada aikaan.
Mielikuvia tuliaseista ei nykyäänkään kakaroiden tulisi muodostaa pelien ja telkkarin välityksellä.
"Mielikuvia tuliaseista ei nykyäänkään kakaroiden tulisi muodostaa pelien ja telkkarin välityksellä."
Ammuttuaan nukkea ilmakiväärillä ne tajuaisivat ettei luotien tekemät vauriot katoakaan boottaamalla tai Game Overiin, ne on ja pysyy nukessa kun ne on kerran siihen ammuttu. Samalla voisivat tajuta mitä se tekee ihmisellekin...
Mikä sai sinut halveksimaan äitisi ostamaa nukkea?
Ampumismaaleja olisi löytynyt varmasti muitakin.
Toivottavasti et sentään osunut nukkeparkaan...
mahtaisikohan pienokaisen OMA MIELIPIDE ratkaista mitään, jos siltä vaikka kysyisi että mitä leluja tai minkävärisiä se haluaisi kierreltyään ja katseltuaan kylliksi jossain lelukaupassa?
Ovatko naiset edelleen maalitaulujasi? Vaikuttaisi vähän siltä. :(
No isi tai joku muu äärettömän "viksu" miesroolin toteuttaja.
Vaan isäsi poikana tuliaseita voi hyvinkin kokeilla pikkulintuihin ja vaikkapa naapurin kissaan. Näitähän pojat, joita EI kasvateta ihmisiksi, vaan pojiksi, harrastavat. Että silleen.
Oivalsit aika hyvin mitä ajoin takaa.
Pelit ja TV opettavat kakaroille, että kun ihmistä ammutaan suurikaliiperisella aseella ihminen vain tarraa olkapäähänsä, sanoo 'arrgh' ja jatkaa matkaa.
Todellisuus on toisenlainen....
Minun poikani halusi melkein pelkästään pieniä muovisia dinosauruksia, käärmeitä, hämähäkkejä, skorpinoneja, muovisotilaita ja -aseita, monimutkaisia Lego-sarjoja, kaikkea pientä ja niitä kertyi paljon; tietokoneelle kaikenlaisia strategisia pelejä (ei autopelejä) yms. Autoista hän ei välittänyt ollenkaan, ei bensankatkuisista peleistä.
Kuitenkin ajokortti tuli sutjakasti suoritetuksi.
Ihan pienet lapset ottavat kaiken, minkä saavat sormillaan kiinni. He eivät osaa valita, vaan heille kelpaa vaikka tyhjä jogurttipurkki. Lapsien valinnan ohjailustahan tässä on kysymys, joten lapsia pitää ohjailla siihen suuntaan, että kaikki lelut ovat yhtä hyviä valintoja. Leikkiaseista en pidä, enkä niitä myöskään koskaan hankkinut ja hyvin tulivat toimeen.
Oletat paljon asioita tuntematta minua tai isääni. Mikäli et ymmärtänyt, että minulle on nimenomaan opetettu, että ampuase ei ole lelu ja että elävä olento ei ole huvittelumaalitaulu niin ei voi mitään.
Uskoisinpa, että suuremman uhan kissoille ja pikkulinnuille muodostavat juurikin nämä jotka muodostavat käsityksensä ampuma-aseiden vaarallisuudesta pleikkarin ja telkkarin välityksellä.
Tuo vauvanuken ampuminen ei ollut kovinkaan miellyttävä siihen nähden, että sinulle opetettiin ampuma-aseen vaarallisuudesta. Vauvanukke oli nimenomaan HUVITTELUmaalitaulu ja oikeastaan aivan käsittämättömän törkeä. Että kumpikohan tässä nyt se rasittava taas on. *tarjoaa ystävällisenä eleenä peiliä*
tottakai jälkikasvun pitää olla sen ikäinen että se osaa ilmaista mielipiteensä.
Lasten valinnan ohjailu... hmm, kuulostaa aika epäilyttävältä, jos lapsi itse haluaa jotain lelua kun kavereillakin on mutta äiti sanoo ettei se olekaan oikein, ei kuulosta hyvältä vaan potentiaalisesti kiusatuksi joutuvalta äitin lellinörtiltä.
Ja itsellesikö sinä ne lelut ostat, jos SINÄ et pidä leikkiaseista niin lapsellasi ei ilmeisesti saa olla myöskään kiinnostusta leikkiaseisiin?
Tosin lastahan on opetettava myös siihen ettei kaikkea voi saada mutta jokin raja siinäkin...
Rinnastatko sinä nuken, siis muovista värkätyn ihmisen kuvan, ihmiseen???
Ei hyvänen aika sentään...
Mitäköhän mieltä olet vaikkapa poliisin harjoitteluradoillaan käyttämistä figuureista...
Me aikuiset olemme vastuussa lastemme kasvatuksesta ja jos kasvatamme heistä aina vain perinteisiä sukupuoliroolien edustajia niin siitä tulee suoranainen este sp välisen tasa-arvon toteuttamiselle. On vaikeaa lähteä murtamaan aikuisenakaan niitä lapsuudessa opittuja rooliodotuksia. Helpompaa kun lapset opetetaan jo pienestä, että ovat tasavertaisia, eikä heille aseteta sukupuoleen liittyviä odotuksia.
Äidin sinulle hankkiman vauvanuken ampuminen on ihan syvältä.
Selkääs olisit saanut, jos olisit ollut minun pentuni.
Mihinkä ihmeeseen se ihana feministinen väkivallattomuus nyt katosi... ;)
No jaa, veikkaanpa, että minusta ei olisi tullu minä sinun kasvatuksessasi.
Voisi olla, että ostelisin samettihousuja mustien farkkujen sijaan ja röyhelötakkia nahkatakin sijaan.. :)
että kehtaavatkin taisteluharjoituksissa ampua janttereita (= maasta ylösnousevia figuureja) jotka kuvaavat vihollisen sotilasta, ihmistä, ja vieläpä kovilla!
Kun tästä netistä ei nyt pääse eroon, vaikka kahvihammas on jo ihan ärtynyt. ;)
Kyllä joskus, jossain ääritapauksessa, lasta täytyy voida kurittaa. Vauvanuken ampuminen ilmakiväärillä olisi minulle sellainen paikka.
Juu-u. Minäkin uskon, että olisit eri mies, jos olisit poikani ajatusmaailmaltasi, mutta kyllä nahkatakki ja farkut ovat omankin poikani vaatekertaa ja löytyypä ne omastakin vaatekaapistani.
"
Selkääs olisit saanut, jos olisit ollut minun pentuni.
"
Huomasitkos sinäkin kuinka nopeasti kirjoittajan väkivaltavastaisuus katosi...
Tuo on taas aivan eri asiaa.
Lapsen kurittaminen ääritapauksessa EI OLE vanhemman väkivaltaa. Älä nyt taas vääristele. Ota niitä pähkinöitä. Hyvä ruoka, parempi mieli! :D
Hae se kaffe koneen ääreen, niin minäkin teen. ...kele kun ulkona sataa, niin ei pääse oikein sinnekään puuhaamaan...
Se nuken ampuminen oli vastareaktio varmaan. Muistelen, että olin kinunnut jotain pahuksen, olisiko ollut Meccano, sarjaa. Oli mekoinen pettymys kun toinen tuokin ...malauta NUKEN!!
Oli siinä ...tutus käyrä pikkupojalla tapissa.
Ahaa, hyväksyt siis kuitenkin ruumiillisen kurituksen itse määrittelemissäsi tilanteissa??
vain naisella on näemmä oikeus kurittaa lasta mielivaltansa mukaan, mies ei saa hiustakaan taittaa joutumatta välittömästi vankilaan lastenhakkaajana vaikka nulikka hyppisi silmille.
Mutta jos yhdestä kieltokerrasta et olisi vielä tokeentunut, niin sitten olisi tullut kuritus. :)
Heh, kuritukset loppui meillä muistaakseni kun olin noin 12v. Äite yritti antaa tillikan ja minä nappasin ranteesta kiinni ja totesin, että annahan olla...
koska tytöille ei ole hankittu leluautoja, auton käsittely parkkipaikoilla on ylettömän vaikeaa ja naiset kolhii siksi omia ja muiden autoja eniten juuri parkkipaikoilla kun ei ole hajuakaan auton äärimitoista ja liikeradoista?
Johtuu siitä, että naiset käyttävät autoa vähemmän kuin miehet. Kokemuksen puutetta sanoisin. Ne naiset jotka ajavat paljon, osaavat myös parkkeerata auton ja lähteä pienistä tiloista. Toki tuo kaikki on myös persoonakohtaista; toiset kiinnostuneita harjoittelemaan asioita, jotka eivät luonnistu. Toiset taas tuskailevat saman asian kanssa, mutta eivät jostain syystä ala asiaa systemaattisesti harjoittelemaan.
Mutta tottakai, tytöillekin autoja ja kaikkea muutakin elämään liittyvää rompetta. Varmaan autoista tulee tutumpia, jos niiden kanssa pelaa jo lapsesta asti. Ja myös jos perheessä on moottoripyörä, niin kiinnostus siihen kasvaa, oli sitten poika tai tyttö. Lapset ovat kovia samaistumaan vanhempiin ja toki toisaalta protestoimaan heitä vastaan.
..ampuvatko vauvojen kuvia?
Miksiköhän sitten miehet aiheuttavat suurimman osan vakavista kolareista, myös suhteutettuna mieskohtaisiin ajokilometreihin?
pojaksiko se pitää kasvattaa, hä'
sulla ampuu tämä "feminismi" homma pikkasen jo yli, kaikessa kannattaa säilyttää balanssi,
tasa-arvo saattaa olla hyvä juttu, mutta sitä ei saavuteta sillä, että tyttöjä kasvatetaan juuri samalla tavalla kuin poikia.
onko tytöksi kasvamisessa sitten jotain huonoa, ilmeisesti, koska sitä pitää välttää.
huomaa kyllä ettei neidillä ole lapsia!
Nämä neidit potevat ankaraa alemmuuskompleksia. Noh, kannattaa jättää tällaiset ihan omaan arvoonsa eikä ruveta kinastelemaan. Kyllä se ääni massaan hukkuu.
Ei tytöistä pidä poikia kasvattaa, mutta ei myöskään mitään vaaleanpunaisia hörhöjä. Olen sitä mieltä, että äiti tiedostamattaan rakentaa omaa romanttista unelmaansa pukemalla tyttö vaaleanpunaisiin ja pitseihin. "Meidän pikku-prinsessa.."
Tulevaisuuden nainen on ihminen, ei prinsessa. Minulla on muuten lapsia ja vieläpä yksi kumpaakin sukupuolta.
Aika tyttö tuo "piste..."
tytöistä ei pidä kasvattaa poikia eikä pojista tyttöjä, vaan molemmista ihmisiä.
Mikäli luit kirjoitukseni, niin sanoin siinä, että mielestäni 2-vuotiaan ei tarvitse osata harjoitella vauvan hoitoa.
En pidä itseäni 'perinteisenä' äitinä, mutta eihän se, etten pue tyttöjäni rimpsuihin ja etten ohjaile heidän leikkejään tyttömäiseen suuntaan kerrto siitä, etten todellisuudessa voi olla äiti! Mielenkiinnolla kuulisin, kuinka tulit tuollaiseen johtopäätökseen..
No mites sut on kasvatettu? Oliko pinkit potkarit?
Kun äitini näki minut laitoksella ensi kertaa ja pääteli, että "ihan ilmetty feministi", niin kaipa hän jotain neutraalimpaa väriä laittoi. Ihan en itse muista noista ajoista, mutta oletan että köyhän perheen äiti laittoi lapselleen sitä, mitä äitiyspakkauksesta löytyi.
Se siis tosiaan on synnynnäistä.
Huomataankohan se jo nykyään ajoissa???
Se ON synnynnäistä ja SE ON ihanaa. :)
Ninpä, kaikkeen kuulemma tottuu, paitti jääpuikkoon perseessä. Väitävätten, että se sulaa ennenkuin siihen tottuu.
Mietityttää, että ottaisinkon mieluummin feministin vaimoksi vaiko jääpuikon perseeseen... Taitaisinpa ottaa mieluummin sen jääpuikon, siitä pääsee eroon eikä se kaakata.
Ite oot jo vähän sulailemassa! :D
kuka valitsee sisällön?
Mistä hän tiesi, että sinä olet feministi? Luotatko äitiisi?
Äitini oli äärimmäisen fiksu nainen. Aikaansa edellä ja rohkea, mutta ei perinteinen hyysäri.
Jaa ettäkö mistä äitini tiesi, että olin feministi. En yhtään osaa sanoa, mutta niin tarina kertoo hänen ensisanoikseen sanoneen. :)
Siis et voi olla varma. Miksi äitisi sitten rakensi seinän? Miksi et voinut itse päättää, mikä sinusta tulee?
Mutta oli sentään seinät pystyssä. Ei niitä äidin tarvinnut rakentaa. :D
... ymmärrän kantasi.
Oikeusvaltionan Suomen voitaisiin olettaa olevan sukupuoli neutraali. Toisaalta femistitkin tahtovat valtion ottavan huomioon sukupuolen, kun tahtovat valtion puuttumaan kulttuurissa/yhteisössä vallitsevaan naisten sortoon. (vai olenko väärässä?)
Myöskin, kun kerran ihmisillä on sukupuolet, niin ihmisyhteisö ei voi olla sukupuoli-neutraali. Yksilön sosiaalistaminen yhteisön jäseneksi, tarkoittaa, että yksilö sosiaalistetaan yhteisön normeihn.
Eli siis, toisaalta yhteisö hyväksyy yksilön jäsenekseen, toisaalta yksilö hyväksyy yhteisön hänelle antaman roolin.
Väitän siis, että kun yksilö kasvatetaan yhteisön jäseneksi, hänet välttämättä kasvatetaan (johtuen sukupuoli-neutralismin mahdottomuudesta) yhteisön jäseneksi sukupuolensa edustajana.
Tätä muuten usein tuodaan esiin, että toisaalta feminismi pyrkii kiinnittämään huomiota sukupuolieroihin ja toisaalta häivyttämään niitä. Ymmärrän tämän siten, että tilanteissa, jossa esiintyy epätasa-arvoa sukupuolten välillä on se tuotava esiin korostaen sukupuolta. Mutta feminismi kuitenkin pyrkii siihen, että sukupuolella ei olis olennaista merkitystä, vaan molemmat sukupuolet olisivat tasa-arvoisia. Ja nyt kun tilanne on se, että esim. miehiä pidetään joillain aloilla perinteisesti lahjakkaimpina, niin se on juuri sitä vääränlaista sukupuolirooliin perustuvaa oletusta.
En tavallaan tarkoita tässä aloituksessa sitä, että lapsia kasvatetaan sukupuolineutraaleiksi, vaan sitä, ettei heihin liitetä perinteisiä roolimalleja, jotka luovat heihin paineita ja vääränlaisia odotuksia. Esimerkkiodotus voisi olla vaikkapa se oletus, että "pojat ovat matemaattisesti lahjakkaampia kuin tytöt" ja perheessä kävisikin niin, että tyttö olisi poikaa matemaattisesti lahjakkaampi. Ja näin ollen syntyisi häkellyttävä tilanne lapsille itselleen sekä ympäristölle. Poikaa alettaisiin jopa homotella ja tyttöä kiusata miesmäisistä ominaisuuksistaan.
Toisaalta puhutaan myös yksilön hyväksymisestä yhteisöön. Tässäkään muutos ei tapahdu, jos kukaan ei tee muutoksia, vaan mennään vanhan mallin mukaan. Loppujen lopuksi roolimallit ovat pelkkiä oletuksia. Ja olen sitä mieltä, että me kasvamme naisiksi ja miehiksi siitäkin huolimatta, että meidät vapautetaan rooleista. Siitä seuraa mielestäni oikeaa naiseutta ja mieheyttä persoonakohtaisesti.
Puhuinko yhtään samasta asiasta kuin sinä?
Viestini oli vähän sekava, sorry.
Mutta samasta asiastahan tässä puhuttiin.
Minun kantani:
Kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa, eli uskon, että valtion tulee juridisesti ja periaatteita propagoimalla pyrkiä tekemään sukupuolista mahdollisimman tasa-arvoisia.
Sen sijaan, en USKO tasa-arvoon. Uskon, että jo biologiset syyt pakottavat naiset ja miehet suhtautumaan toisiinsa tavalla, joka käytännössä estää todellisen (täydellisen) tasa-arvon saavuttamisen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tasa-arvoa ei tulisi tavoitella.
Että onko yhteiskunnallisella ja yksityisellä sukupuolten välisellä tasa-arvolla jotakin eroa ja mitä eroa. Sinä puhuit valtiollisista toimenpiteistä ja minä yksilön kannalta.
Ja toinen juttu, eikö tasa-arvo voikin syntyä kahden erilaisen välillä? Ja vaikka me emme hyväksyisi perinteisiä mies/naisrooleja, niin me olisimme naisia ja miehiä, erilaisia jonkin verran. Ei kuitenkaan läheskään niin kuin perinteiset roolit antavat ymmärtää.
Ei viestisi ollut sekava, mutta ehkä puhumme vähän eri asiasta sittenkin. Nämä ovat niin hienovaraisia juttuja.
..ikäväkseni minun täytyy jälleen, jos ei muuta niin ainakin, kritisoida näkemystäsi, ettei pikkulasta saisi kasvattaa erilliseksi sukupuoleksi..
..miten ihmeessä lapsi oppii tunnistamaan sukupuolensa, jos hänelle ei jo pienenä kerrota, että marjapuuronpunainen on tyttö ja vaaleansininen on poika..
..nythän voi jopa käydä niin, että sitten vanhempana lapsi elääkin elämänsä aivan väärässä sukupuolessa ja tästähän meitä varoittaa jo sanakin..
..mielestäni monet yhteiskunnalliset ongelmat aiheutuvat ymmärtämättömistä äideistä, jotka eivät hallitse kasvatuksen värikoodejakaan..
Ei kukaan niin tynnyrissä pääse kasvamaan, ettei sukupuoltaan erota.
..feministit tiettävästi erottavat genderin(sosiaalisen sukupuolen) ja sexin(fyysisen sukupuolen), nyt en ole sitten varma, minkä noista feministi erottaa..
..voihan olla että jos lapsi ei opi erottamaan genderiä, niin hän ei erota sexiäkään, vaan jää koko iäkseen kummastuksen tilaan..??
Mutta eivät nuo silläkään selviä, että vaaleanpunainen, vaaleansininen.
..että ihminen oppii sisäistämään sukupuolensa jo pienenä, luulisi olevan erityisen vaikea oppia sukupuolensa iässä, jossa kaiken pitäisi olla itsestään selvää..??
..kaikesta pinestähän tämä erottelu lähtee, vähitellen rakennetaan sukupuoli ja sitä vastaava maailmankatsomus..
..feminismin kapinointi sukupuolieroa vastaan tuntuu luonnottomalta..
..on sekin jos nämä roolit pitävät sisällään sellaisia ominaisuuksia, joita ei tämä rooliin kasvatettu omaa tai päinvastoin.
..tuskinpa näin pääsee käymään, lapsihan kasvaa vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa ja on todennäköistä, että lapsi sisäistää samantapaisia erotteluja kuin vanhempansa, myöhemmällä iällä lapsi oppii sitten tekemään erottelua oman itsensä ja vanhempiensa välille, kun itsenäistyy ja muodostaa oman persoonallisen maailmankatsomuksensa..
..näin ajattelen sen menevän..
"..näin ajattelen sen menevän.."
- Niinpä. Entä kun ei mene?
..kerro ihmeessä..!
Minkä vuoksi jokaisen yksilön ei olisi sallittua kasvaa omiin mittoihinsa ja itsensä kokoiseksi ihmiseski? Siis niiden edellytysten mukaisesti jotka hänellä on oman perimänsä, ympäristönsä ja myöhemmin hankkimansa tiedon yhteisvaikutuksesta. Eihän se biologinen sukupuoli siinä prosessissa muuksi muutu!
Miksi vastaat kysymykseen vastakysymyksellä? Esittelit jonkinlaisen ideaalin ja sanoit että ajattelet sen menevän näin, eli itsekin epäilet(?). Kysyin: "entä kun ei mene?"
..vaan oletan automaattisesti, että näin tapahtuu, mutta näkemykseni mukaan ihmisen kasvaakseen täysimittaiseksi itsekseen täytyy kasvaa myös johonkin sukupuoleen, joku sukupuoleen liittyvä identiteetti täytyy olla, muutenhan tämä yksilö jää yksilöitymättä, eräänlaiseksi rajatilatyypiksi..??
..tuossa alempana kerkesin jo laittaa tuon rajatilatyypin, niin toistettakoon, mielestäni siis yksilön kasvaakseen täysimittaiseksi yksilöksi täytyy kasvaa johonkin sukupuoleen, saada jonkinlainen identiteetti, persoonallisuus, eihän ihminen voi rajata itseään, jos hän ei tiedä esimerkiksi sitä, mitä sukupuolta hän on, olisikohan kognitiivinen dissonanssikin sopiva ilmaisu, mene ja tiedä..
"joku sukupuoleen liittyvä identiteetti täytyy olla, muutenhan tämä yksilö jää yksilöitymättä, eräänlaiseksi rajatilatyypiksi..??"
- Tällainen rajatilatyyppi voisi olla myös tavoite, oletko tullut ajatelleeksi sitä? Ihminen, joka ottaa jokaisesta sukupuolesta juuri sen mitä itse haluaa. Ei olisi jäykän mies-naisdikotomian vanki. Psyykkisesti terveempi, luulisin.
"...joku sukupuoleen liittyvä identiteetti täytyy olla,"
Ongelmaksi nousee heti kuka sen sukupuoleen littyvän identiteetin sitten määrittelee.
..kuten alussa mainitsin, niin aivan lapsuudessa kehitys tapahtuu vanhempien seurassa, myöhemmin kaveripiiri, koulu ja muu yhteiskunta on myötävaikuttamassa, ehkä on parempi sanoa, että identiteetti mudostuu vuorovaikutuksen tuloksena, ei lapsen kasvatus ole tiettävästi mitään yksisuuntaista toimintaa ja sosiaalisten taitojen kehittyessä yksilö neuvottelee itselleen erilaisia asemia..
Epävakaa persoonallisuus eli rajatilapersoonallisuus on hyvin tavallinen psyykkinen häiriö; siitä kärsii noin 2-3 prosenttia väestöstä. Psykiatrisen avohoidon potilaista se on noin 11%:lla ja sairaalapotilaista noin 9%:lla. Persoonallisuuden epävakaus johtaa usein itsemurhayrityksiin ja kuolleisuus on niissä noin 10%:n luokkaa.
http://www.samianttila.net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/
..jos rajatilalla tarkoitetaan yllämainittua, niin se on psyykkinen häiriö..
Tämän saman asian esitin sinulle kysymysmuodossa tuossa vähän aikaisemmin.
Minä en tunne rajatilakäsitettä ennen tätä keskustelua, joten muodostin positiivisen mielikuvani sinun viesteistäsi. Eli joku muu termi tuon viimeisimmän viestisi perusteella voisi olla parempi. Puheena kun taisi olla enemmänkin sukupuoliroolit (ainakin itselläni).
tyttökirjat, kuten runotytöt ja Anni Polvan kirjat?
Yleltä tulee aamuisin erittäin hyvä lastenohjelma, jonka nimi on Katja-Kai ja Aimo-Anna. Ohjelma on erittäin hyvä osoitus siitä, kuinka lapsille voidaan tarjota laadukasta viihettä ilman sukupuoliroolien pakkosyöttöä.
Pitääkin kuunnella mielenkiinnosta.
paita siihen kuuluvinen housuineen, oli likoilla vauvana ahkerassa käytössä....
Enpä noista vaaleenpunaisista hörhelöistä ole koskaan perustanut, mutta nyt, kun tytöillä alkaa ikää olemaan enemmän, he valitsevat itse niitä "pikkutyttömäisiä" vaatteita.
En ole yrittänyt kasvattaa tyttöjäni poikamaisiksi, enkä myöskään prinsessoiksi.
Ei tytöistä tarvitse kasvattaa poikamaisia, eikä prinsessoja, vaan tuntevia, vastuuta kantavia, toisia terveesiti huomioivia, oikeudenmukaisia, itsenäisesti pärjääviä ihmisiä. Olen sitä mieltä, että jokainen löytää sen oman sukupuolensa ja päätyy toteuttamaan sitä. Kaikenlaista rooliin kasvattamista vastustan. Niitä rooleja tarttuu ympäristöstä kuitenkin ihan liikaakin, joten kotoa pitää saada myös sille jonkinlainen vastustuskyky. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on tärkeää jo lapsesta lähtien. Sillä selviää jo pitkälle.