Aluksi nimimerkille rene:
Tosiaankin sen sinun pelastustyön haluan siivuuttaa täysin ja siitä tämän keskustelun aiheen aloitinkin eli lue uudelleen kirjoitus oikotie. Et vastannut myöskään siihen kysymykseen, että Jeesusko mielestäsi on sieltä miljoonan gigantin kiintolevyltä uskovaisten synnit DEL, DEL, Del…?
Tarkoitukseni oli herättää ns. uskovaiset miettimään kuinka:
Sinulla on tosiaan liian pieni ja ihmismäinen Jumala, johon liität kaikki ihmismäiset piirteet ja pidät Raamattuasi Jumalan sanana, epäjumalana. Etsit sieltä vastauksia jokaiseen kysymykseen, kun sinun oma ajatusmaailmasi minusta näyttää olevan niin suppea, että katselet vain maailmaa pienen pienenä plänttinä etkä lainkaan sen muuta historiankulkua näe kuin vain Raamatun historian. Minne ne ihmiset joutuivat, jotka elivät ennen kristinuskon ja Raamatun syntyä?
Mutta nyt sain todeta, että teidän ajatusmaailmanne on ”halki, poikki, pinoon” ja turha minun on ”halkoja heitellä”.
Muistutuksena kaikille, että
Minun Jumalani on
Valo kirkkain kaikkeuden
ja jokainen ihminen on
vain yksi säde valon sen.
Minun Jumalani on
ainut aivan täydellinen
ja jokainen ihminen on
vain oppilas koulussa sielujen.
Minun Jumalani on
aina niin kärsivällinen
ja jokainen ihminen on
viimein myös täydellinen.
(tämä runo on aivan omia ajatuksiani, ei lainausta mistään)
Eli minun Jumalani on puhdas pyyteetön rakkauden energia ja sitä me niin kauan opiskelemme elämien saatossa, että viimein yhdymme siihen energiaan.
Tämä antaa tarkoituksen elämälle ja sille, miten täällä tietä kuljetaan. Tämä antaa toivon ja uskon myös ihmisten kärsimyksille, että mikään ei ole sattumaa vaan kaikella on tarkoituksensa. Eli rakkauden energia on voimaa virtaavaa ja vaikka sitä ei jaksa heti siten ymmärtää, se joskus paljastuu lopulta jokaisen parhaaksi. Yritetään käyttää sitä Rakkauden energiaa = Elämän voimaa= meissä asuvaa Jumalaa vapaaehtoisesti sitä ohjaillen, että yhä vähemmän ja vähemmän tulisi oikosulkuja ja sähköiskuja ja viimein pääsisimme täältä kaksinaisuuden maailmasta ja yhtyisimme Jumalaan.
Tosiaankin sen sinun pelastustyön haluan siivuuttaa täysin ja siitä tämän keskustelun aiheen aloitinkin eli lue uudelleen kirjoitus oikotie. Et vastannut myöskään siihen kysymykseen, että Jeesusko mielestäsi on sieltä miljoonan gigantin kiintolevyltä uskovaisten synnit DEL, DEL, Del…?
Tarkoitukseni oli herättää ns. uskovaiset miettimään kuinka:
Sinulla on tosiaan liian pieni ja ihmismäinen Jumala, johon liität kaikki ihmismäiset piirteet ja pidät Raamattuasi Jumalan sanana, epäjumalana. Etsit sieltä vastauksia jokaiseen kysymykseen, kun sinun oma ajatusmaailmasi minusta näyttää olevan niin suppea, että katselet vain maailmaa pienen pienenä plänttinä etkä lainkaan sen muuta historiankulkua näe kuin vain Raamatun historian. Minne ne ihmiset joutuivat, jotka elivät ennen kristinuskon ja Raamatun syntyä?
Mutta nyt sain todeta, että teidän ajatusmaailmanne on ”halki, poikki, pinoon” ja turha minun on ”halkoja heitellä”.
Muistutuksena kaikille, että
Minun Jumalani on
Valo kirkkain kaikkeuden
ja jokainen ihminen on
vain yksi säde valon sen.
Minun Jumalani on
ainut aivan täydellinen
ja jokainen ihminen on
vain oppilas koulussa sielujen.
Minun Jumalani on
aina niin kärsivällinen
ja jokainen ihminen on
viimein myös täydellinen.
(tämä runo on aivan omia ajatuksiani, ei lainausta mistään)
Eli minun Jumalani on puhdas pyyteetön rakkauden energia ja sitä me niin kauan opiskelemme elämien saatossa, että viimein yhdymme siihen energiaan.
Tämä antaa tarkoituksen elämälle ja sille, miten täällä tietä kuljetaan. Tämä antaa toivon ja uskon myös ihmisten kärsimyksille, että mikään ei ole sattumaa vaan kaikella on tarkoituksensa. Eli rakkauden energia on voimaa virtaavaa ja vaikka sitä ei jaksa heti siten ymmärtää, se joskus paljastuu lopulta jokaisen parhaaksi. Yritetään käyttää sitä Rakkauden energiaa = Elämän voimaa= meissä asuvaa Jumalaa vapaaehtoisesti sitä ohjaillen, että yhä vähemmän ja vähemmän tulisi oikosulkuja ja sähköiskuja ja viimein pääsisimme täältä kaksinaisuuden maailmasta ja yhtyisimme Jumalaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuinka sitä rakkaudenvirtaa oikein säädellään.
Musta aika karmaisevaa jos itse säätelisin jotain virtaa itsessäni ja sitten sulautuisin siihen.
Itse ajattelen olevani tosi biologinen (lihaa ja verta) psyykkinen, sosiaalinen ja jopa yhteiskunnallinen olio/ihminen.
Vaikka kuinka toivoisin rakkauden virtaavan minusta muihin ja minun sisässni, virta heikkenee jossain vaiheessa.
Minussa itsessäni/lihassani ei juuri itserakkaudesta muuta rakkautta pursua.
Valitettavasti.
Muistelisin että Raamatussakin myönnetään Jumalan laittaneen ihmiseen oman henkäyksensä. Eli kyllä se on se Jumala mikä siellä virtaa ja pursuaa, eikä se virta lopu kesken.
Ellei sitten ala uskoa tosissaan että on vain tämä mainen keho ja siihen kemiallisista syistä kehittynyt persoona.
Sitä virtaa ei kyllä pystykään täysin ohjailemaan, kun ei olla vielä yhtä kuin virta. Monillahan se on off asennossa ja se pitää ensin laittaa On asentoon. Sitten sitä pitää alkaa haarottelemaan (en ymmärrä paljon sähköopista, mutta siitä sähkötaulusta tai jakorasiastahan sitä vedetään piuhoja). Tuleehan sitä varmaan oikosulkuja ja sähköiskuja, kun ei se ole meillä täysin hallinnassa, mutta niistähän sitä opitaan ohjailemaan. Sitten kun se virta saa vapaasti virrata sinun jokaisessa solussa, atomissa, elektronissa ilman sulakkeita ja ohjailua niin silloinhan on yhtä kuin virta ja se oikea itserakkaus on pääasia ja sittenhän ei voi lähettää muuta kuin mitä Itse on.
En missään nimessä väitä, että vielä olisin itsekään näin pitkällä, mutta haarotustyö on meneillään ja opettelen yritysten ja erehdysten avulla.
Sinä taidat puhua rakkauden virrasta, mutta nyt sen muutit elämänhenkäykseksi.
Kyllä aikamoista taituruutta tarvitaan kun elämänhenkäys on niin voimallinen rakkauden virta-aparaatti jota kuvaat. Onkohan toi meidän hömppä koirakin joku rakkausaparaatti, kyllähän siinäkin virtaa on.
Äh- ei voi perustella rakkauden syntyä ja virtaa noin.
Mä rakastan siksi koska mua on ensin rakastettu.
Ja herra Jumalahan se mua on rakastanut. Mulla ei olisi yhtään rakkautta ilman Häntä. Ja Hän rakkaudessaan on kyllä kaikkivaltias. Mussa oleva rakkaus on enemmänkin siellä itserakkauden puolella...
Eikö siellä Raamatussa seiso että Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen??? Mistä nämä koirat ja rakkaudet TÄHÄN keksit mukaan ottaa?
Mutta.
Kaippa siinä rakkauskin oli mukana. Ei kai Jumala mitään olisi luonut jos ei olisi rakastanut luomista ja sitten myöhemmin luotujaan.
Mutta voitko sinä erotella elämän ja rakkauden, ja ne molemmat energiasta? Jos nyt puhutaan kumminkin Hengen asioista eikä mistään sähköstä tms.
Jos sitten taas mennään siihen paritteluenergiaan mihin ilmeisesti viitannet koirallasi, niin olen toki sitäkin mieltä että lisääntymisvietti on Jumalan energian eräs ilmenemismuoto.
Kysyit voiko erotella elämän ja rakkauden energiasta.
Kyllä monen elämä on rakkaudetonta, valitettavasti.
Rakkaus on ainakin yksi tunnetila ihmisellä. Tunteet tulevat ja menevät. Jos rakastat intohimoisesti jotain tänään, saatat vihata kuukauden kuluttua. Et voi päättää suretko vai tuleeko suru sisimpääsi. Jos et voi/osaa surra, sitä voi seurata pelko-katkeruus-viha.
En kyllä ajattele eläväni missään energian virtapiirissä. Minusta olisi kammottavaa ajatella, että Jumala olisi vain jotain energiaa.
Hän on persoona, johon saan olla vuorovaikutus suhteessa. Ei hän katoa on/off nappulan hipaisusta.
Tässä taas mieli- ja kielikuvien erilaisuus nousee kynnyskysymykseksi.
Minun katsomukseni kiteytyy sen ympärille että yksikään persoona ei voi ikinä olla täydellinen, joten minulle olisi kammotus että Jumala olisi persoona. Ei se kyllä mikään ihme sitten olisi että hän vihaisi, olisi kateellinen, surullinen, halveksisi ihmisiä yms. mitä ihmiset *kuvittelevat* hänen tekevän.
Persoona on lista puutteista ja katalogi kielteisistä tunteista...
Energia sensijaan on ikuista. Minulle energia on kuin valkoinen valo. Jumala koska on ikuinen on energiaa, joka on läsnä kaikkialla. Ihmisten ja muiden elävien olentojen kautta "hän" eli Henki vain ilmenee eri tavoin, aivan kuten valkoinen valo spektrin kautta heijastuu väreinä. Eri tunteetkin sitten ovat vain lukemattomia sävyjä tuosta energiasta.
Mutta väittävät ihmiset että meditoidessa tai rukoillessa voi tuntea sellaisen rakkauden energia jolla ei ole mitään tekemistä inhimillisten ohimenevien pikku tuntemusten kanssa. Että olisi sellaista loppumatonta, ehdotonta, rajatonta rakkautta joka nimenomaan liitetään Jumalaan, koska se on Jumalan ominaisuus ja ihmisenkin sielun oikea olotila kun sielu ei ole fyysiseen kehoon liittyneenä.
Olen kokenut maistiaisia tuosta rakkauden energiasta pari kertaa. Erään kerran heräsin keskellä yötä kokemaan tuon tunteen, ts. ei voi väittää että olisi todellakaan itse ominpäin siihen silloin pyrkinyt tai sen saanut aikaan. Heräsin vain, ja kappas, se rakkaus oli läsnä mielessäni ja oli sisälläni kuin kultainen valo.
Minä ajattelen että me kaikki elämme energian virtapiirissä, ja sitä energiaa ei voi koskaan katkaista. Sen taajuus vain voi vaihdella. Jos vihaat, käytät Jumalalta virtaavaa energiaa negatiivisesti. Jos rakastat (etkä siinä havittele itsellesi nautintoa), energia varautuu positiivisesti.
Elikä sinä ja minä ja kaikki ihmiset me voimme käyttää Jumalasta lähtöisin olevaa energiaa, josta meissä tulee meidän energiaamme, pahaan - mutta se ei tarkoita että lähde eli Jumala olisi paha. On meidän asiamme väännämmekö Hengen itsensä irvikuvaksi vai heijastammeko Hengen sellaisenaan, suodattamatta sen voimaa ja kirkkautta pois!
Nimimerkki värittömälle.
Tässä ringissä on ainakin kolme valoenergian ja jälleensyntymisen opetuslasta, VARO NIITÄ. Niihin äkkiä väsyy, kun he ovat luoneet oman idänuskontojen 'teolokiikkansa', joka kiikkuu maan ja taivaan välillä ja elämän pyörä palauttaa heidät uuteen elämään 'harjoittamaan' elämän taitoja, jos sattuis vaikka jossain tulevassa elämässä lipsahtamaan täydellisyyteen itsensä kehitämisessä. Jos käy huonosti niin onhan niitä elämiä kuulemma tulossa lisää.
VARO, VAROKAA, VAROKAAMME, VAROKAATTE, tällaista voimakkaasti antikristillistä hämäystä, mitä nämä viisaaltakuulostavat hämmentäjät opettavat.
He moittivat uskovia ja yrittävät osoittaa heidät ymmärtämättömiksi tai ahtaiksi, onhan heillä atribuutteja, kun palvelevat vihollisen riveissä, jossa kaikki hyökkäysatribuutit ja laatusanat ja hyökkäskeinot on käytössä, jopa kaunopuheiset runot ja valonsäteet, että melkein jo säälistä heltyy ihailemaan, mutta me emme valehtelijoiden satuilua usko.
Meillä on silminnäkijäkuvaukset evankeliumeissa ja me uskomme niitä kalastajia ja apostoleja, jotka ovat aivan selvästi rehellisiä miehiä.
Aika oudoksi juttusi meni tässäkohden.
Kyllä minun tunteeni ovat minun tunteitani ihan taatusti. Ei kukaan voi tuntea puolestani tai elää tunteitteni ketjua puolestani.
Kuinka persoona voi olla tunne, tai kielteinen tunnekatalogi?
Jumala on kaikkivaltias, ei mikään tunnekatalogi.
Jos nukkuessasi heräät rakkauden virtaan, mistä tiedät että se on Jumala?
Entä jos se onkin Valehtelija?
Mä luotan siihen, että Jumala ilmoittaa itsensä kyllin selkeästi. Ei tartte arvailla mistä, miten ja kenelle virtaa. Ja vielä mitä virtaa.
Musta on oleellista, että ihminen voi täysin tietoisesti olla vuorovaikutussuhteessa Jumalan kanssa. Ja on tärkeää, että hän todella lähestyy Jumalaa, eikä jotain epämääräistä Muuta.
>Jos nukkuessasi heräät rakkauden virtaan, mistä tiedät että se on Jumala?
Entä jos se onkin Valehtelija?
Entäpä jos ei. Toivottavasti et oleta että sinulla on auktoriteetti vihjailla muiden ihmisten pyhistä kokemuksista jotain epämääräistä vain koska sinä itse et sattunut kokemaan sitä mitä toinen koki?
Ethän sinä voi vetää muiden ihmisten pyhiä kokemuksia lokaan vain sen takia että et satu pitämään näiden muiden ihmisten maailmankatsomuksesta. Tai toki voit, mutta tavallaan siinä teet itsestäsi sitä pahaa minkä vallassa epäilet muiden ihmisten olevan.
En kyllä yleensäkään oikein ymmärrä tuollaista tarvetta nähdä paha kaikkialla ja kaikissa ihmisissä. Syntyykö se omasta suuresta pahasta olosta?
>Mä luotan siihen, että Jumala ilmoittaa itsensä kyllin selkeästi. Ei tartte arvailla mistä, miten ja kenelle virtaa. Ja vielä mitä virtaa.
Niin minäkin. Eikö rakkaus ole sitten sinulle kyllin selkeää? Ei kai Jumala mitään muuta tarvitse.
Mutta muista toki että olen panteisti ja koen että Jumala asuu meissä kaikissa, koska Jumala on meidän korkeampi minämme! Tämän vuoksi se nyt ei ole temppu eikä mikään Jumalan ottaa yhteyttä ihmisen persoonaan. Ehkä se joillekuille tapahtuu suurina ilmestyksinä, koska heille sellaiset spektaakkelit ovat tärkeitä? Itselläni on ollut pienimuotoisempaa.
>Musta on oleellista, että ihminen voi täysin tietoisesti olla vuorovaikutussuhteessa Jumalan kanssa. Ja on tärkeää, että hän todella lähestyy Jumalaa, eikä jotain epämääräistä Muuta.
Eiköhän se kumminkin useammin ole Jumala joka lähestyy ihmistä kuin päinvastoin, koska ihminen on niin oman persoonansa eli egonsa lumoissa ettei meinaa kuulla yhtään mitään. Se persoona se on se Muu. Eikä tartte laittaa edes isoa ämmää. Persoona ja sen alitajunta, jossa on vaikka mitä ihmeellistä, kuten esim. pelkoja kaikenlaisia olemattomia öhkömönkiäisiä kohtaan. Nämä pelot tietysti toimivat aika hyvänä eristeenä rakkautta vastaan... Jos sille tielle lähtee. Että pelkää ja vihaa vaan päivät pääksytysten.
Mitä muuta persoona on kuin tunteita ja älyttömiä oivalluksia? Ja mitä nerokkaampi persoona, sitä lähempänä vaikuttaa olevan hulluus. Ajattele vaikkapa van Goghia. Mutta ehkäpä käsitämme persoonan eri tavoin. Koen persoonan egoksi, siksi joka alkaa kehittyä lapsessa kun hän oppii sanomaan "minä" eikä enää sano "Maija tahtoo". Siitä eteenpäin on mahdollista olla aivan oikeasti itsekäs, ennen sitä tilaa on yhtä viaton luontokappale kuin eläimet konsanaan. Enkä tarkoita tätä pahassa mielessä. Toivottavasti sinä et pidä eläimiä inhottavina ja saastaisina olentoina?
Toivottavasti et oleta että sinulla on auktoriteetti vihjailla muiden ihmisten pyhistä kokemuksista jotain epämääräistä vain koska sinä itse et sattunut kokemaan sitä mitä toinen koki?
Saan kai kyseenalaistaa.Miksi loukkaannuit?
mutta tavallaan siinä teet itsestäsi sitä pahaa minkä vallassa epäilet muiden ihmisten olevan.
En väittänyt kenenkään olevan pahan vallassa.
Eikö rakkaus ole sitten sinulle kyllin selkeää?
Minusta "rakkaus on monimutkaista", sillä sitä on erilaista.
Nämä pelot tietysti toimivat aika hyvänä eristeenä rakkautta vastaan... Jos sille tielle lähtee. Että pelkää ja vihaa vaan päivät pääksytysten.
Ihmiset tarvitsevat molempia noista tunteista. Ilman tunteita ei ihminen ole kokonainen. Mielenterveyden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tunnistaa tunteensa ja tulee niiden kanssa toimeen. Negatiivisten tunteiden käsittelemättä jättäminen voi olla kohtalokasta.
-Mitä muuta persoona on kuin tunteita ja älyttömiä oivalluksia?
Tutustu juutalaiseen ajattelijaan, Martin Buberiin joka esittelee pääteoksessaan Ich und Du
(Minä ja Sinä 1927) nk. dialogisen personalismin.
Hän tekee jaottelun
1)minä-se suhteiden (epäpersoonalliset) ja
2)minä-sinä suhteiden (personaalist) välille.
1)subjekti-objekti suhde, esim. ihmisen ja haarukan välillä
2)suhde kahden aktiivisen subjektin välillä, siis kahden persoonan välillä ja se on molemminpuolinen ja vastavuoroinen.
minä-se suhteessa aktiivinen subjekti tutkii ja etsii objektia.
minä-sinä suhde pitää sisällään kahden molemminpuolisesti aktiivisen subjektin kohtaamisen.
Jumala ei voi olla se. Jumala on persoonallisen vuorovaikutuksen todellinen päämäärä, läsnäoleva vuorovaikutuksessa.
Kun Jumala on persoonallinen sinä, hän voi ottaa aloitteen ihmiseltä omiin käsiinsä ja ilmoittaa itsenä ja halunsa tulla tunnetuksi historiallisessa ja persoonallisessa muodossa.
Siis Jeesuksena Kristuksena
-Toivottavasti sinä et pidä eläimiä inhottavina ja saastaisina olentoina?
Miksi pitäisin? Kirjoitinhan koirastamme eräässä vastauksessa aika lämminhenkiseen sävyyn.
Niin, miksi sinun, TAI minun, pitäisi saada kyseenalaistaa? Tekeekö toisen ihmisten kaikkein parhaimpien ja hienoimpien kokemusten rääpöstely "kriitikosta" jotenkin paremman ihmisen?
Mutta vastuu tietysti on sillä joka lörppänä lörpöttelee omia asioitaan. Mietin vain tässä sitä miten vaikeaa se on myöntää toiselle lupa kokea "pyhää, hyvää, rakkautta" jne. jos tämä ei satu olemaan samassa uskossa kuin itse on. Minun katsantokannaltani tietenkin k-uskovaiset ovat useimmiten vain hysterian tai alitajuntansa vallassa, kun puhuvat kielillä, näkevät näkyjä ja mukamas parantavat jollekulle paikatkin hampaisiin, mutta toisaalta yritän pyrkiä siihen että IHMEET, näyt ja pyhyyden kosketus olisivat minulle pyhiä aina riippumatta kokijan viitekehyksistä.
Uskonnoista ja opeista noin yleensä voidaan tietysti riidellä netissä vaikka päänsä räjäyttäen, mutta jotain on mielestäni mikä kaihtaa tuota kaikkea tyhjänpäiväistä kiistelyä. Olen yrittänyt ottaa omista "oudommista" kokemuksistani vain sen olennaisimman, ja onhan se tietysti siinä mielessä helppoa että minä en ole nähnyt enkeleitä, demoneita, minkään uskonnon jumalia, humanoideja, tonttuja ja keijuja yms. joten voin pysytellä mukamas neutraalina... Ei ole tarvinnut kallistua minkään opin puoleen sillä perusteella että omat kokemukset viittaisivat juuri siihen uskontoon. (Tai on yksi poikkeus, mutta ei siitä nyt tällä erää. Ei jaksa sitä hermostumista mikä tällä palstalla eräille tulisi jos siitä alkaisin.)
Minulle Jumala on "se" kun puhutaan Jumalasta kokonaisuutena, eli kun Jumala on kaikki-mitä-on (olenhan panteisti), niin mikään ei nouse sen/hänen tasolleen joten se/hän ei voi olla persoona.
Minä olen persoona koska olen erilainen ja erillinen kuin joku toinen ihminen. Jotta Jumala olisi persoona, pitäisi olla "toinen jumala" johon verrannollisena hänestä/siitä tulee persoona.
Mutta jos ajatellaan ihmisen (tai muun älyllisen olennon) kautta Itsensä ilmaisevaa Jumalaa, niin silloin voitaisiin puhua persoonallistuneesta Jumalasta. Elikkä jos Jeesus valaistui eli tuli tietoiseksi Jumalasta itsessään, eli Jeesus tuli Itsestään tietoiseksi, (Jumala = Itse), niin silloin kyseessä on hän.
Sanon aina sen vuoksi että Jeesus ei ole Jumala, kun tarkoitan että Jeesus ei ole SE Jumala joka on luonut koko maailmankaikkeuden Itsestään, Itselleen, Itseensä. Jeesus on yksi persoona kuten kaikki muutkin ihmiset. Siinä tietysti toki pitää egon "kuolla" että Jumala voi tulla esiin... Ja onko siinä sitten enää ihmisessä persoonallista, en usko. Jää vain Itse.
Sekavaa ehkä, mutta enpä osaa tätä sen paremminkaan kuvailla.
yksinkertaisuudessaan täydellinen. Siihen ei ole mitään lisättävää eikä mitään pois otettavaa. Buddhalainen sanoisi varmaan sen olevan Zen. Se kuvastaa kauniisti juuri sen Jumalan olemusta, jonka minäkin olen hiljaisen rukouksen kautta löytänyt.
Kiitos! Tähän olisi vielä monta yhtä ihanaa säkeistöä ja olisi koko runokirjakin koko elämän polusta ja Rakkauden janosta, kun vain kustannustoimittaja nyt olisi samaa mieltä. Rukousapua toivon!
Totuuden etsijä heittää Raamatun ilmoituksen kaunopuheisesti syrjään ja kehittelee jälleensyntymisen jumaluusoppiaan heittäytyen niin, niin runolliseksi......vauu!
Jaa jumalasi muuttuikin energiaksi ja valonsäteiksi. Uusi hämmentävä jälleensyntymisopin kaunopuheinen sivuhaara. Eikö niitä jo ole tarpeeksi idän auringonnousussa, jokaisessa idän kirkkaassa säteessä....? Lisää hämmennystä elämien kehityskulkuun ei tarvita yhtään.
Kirjoitit mm. näin:
"Aluksi nimimerkille rene:
Tosiaankin sen sinun pelastustyön haluan siivuuttaa täysin ..."
Vast.:Sivuutat samalla mahdollisuutesi iloita sisimmän vapautumisesta Jumalan antaman rauhan
saamisessa, kun Jeesus Kristus antaa synnit anteeksi ja 'deletoi virusten' saatuttamat sydämen 'tiedostot'.
Ok. Hyvästi vain sitten ja jatka etsintää, minä jo löysin Totuuden Jeesuksessa.
"Niin alhaalla ei kukaan kulje
ettei siellä Jeesus ois,
Hän ei yhtäkään luotansa sulje
eikä karkoita ketään pois."
Jeesuksen Kristuksen rauhaa ja rakkautta!