Onko kuolema kaiken loppu?

HAUTAJAISVALHEET

Ikävä asia hautajaisissa on valehtelu. Röyhkeästi vakuutetaan vainajan menneen Taivaan iloon, huolimatta siitä, ettei uskoon tulemista ole milloinkaan tapahtunut, puhumattakaan parannuksen teosta. Lehti-ilmoituksissa toistuu sanonta: ”Kutsuttiin Taivaan kotiin.” – Miksi jäljelle jääneitä pitää lohduttaa valheilla? Jos jumalaton pääsee Taivaaseen, ei se enää olekaan Taivas. Taivas on ihana juuri sen vuoksi, ettei sinne pääse mitään epäpyhää, ei yhtään valehtelijaa, kiroilijaa, varasta, juomaria tai haureuden harjoittajaa. Helvetin tulijärvi on synnin harjoittajien ikuinen osa.

Totta hautajaispuheissa on se, että Jumala on asettava jokaisen ihmisen eteensä viimeisenä päivänä. Silloin kysytään vain sitä, onko ihminen elämänsä aikana ottanut vastaan pelastuksen Jeesuksen ristintyön ansiossa ja näin uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Viimeisellä tuomiolla kysytään, onko ihminen elämänsä aikana tunnustanut Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi eli tullut uskoon, ja sitten elänyt elämänsä julkisessa uskossa Jeesukseen. ”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee…” (Luuk. 9:26). ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan…Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään” (Room.10:9-11).

Juhlavat hautajaiset ja kauniit puheet eivät auta ihmistä Taivaaseen. Ilman Jeesusta kuoleva ihminen on oleva ikuisesti kadotuksessa. Tämä on Jeesuksen omaa opetusta. ”Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita” ( Joh. 3:18 ). ”Joka uskoo ja kastetaan ( = upotuskaste vedessä uskoon tulon ja parannuksen teon jälkeen), se pelastuu ( pääsee Taivaaseen), mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:16). – Tosiasiat eivät muutu, vaikka niihin ei kukaan uskoisikaan. – ”Joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen” (Ilm.20:15).

Kuoleman hetkellä tuo inhottava pimeyden olio on vastassa omiaan, samoin kuin Jeesus on vastassa meitä, jotka olemme antaneet elämämme Hänelle. Vain ”me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon…” (Hebr.4:3). Kysyn Sinulta: Oletko jo valmistautunut Taivasta varten? Onko Jeesus Sinun Herrasi? Ethän vain odota kuolemaasi valmistautumattomana, ilman Jeesusta?

Mitä sanookaan Sinulle rakas lapsesi, puolisosi, äitisi tai isäsi viimeisellä tuomiolla? – ”Miksi et kertonut minulle, että on olemassa helvetti? Miksi et sanonut, että voin päästä Taivaaseen ottamalla vastaan Jeesuksen? Miksi, äiti? Miksi rakas lapseni? Nyt olen kadotettu, ikuisesti kadotettu. – Jouduin helvettiin sinun välinpitämättömyytesi tähden.”

Rakas ystävä! Tee ratkaisusi tänä päivänä, juuri nyt. Soita meille tai lähetä sähköpostia, niin sovitaan aika tapaamiselle. Voimme yhdessä rukoilla ja pyytää Jeesusta tulemaan elämäsi Herraksi. Näin tulet uskoon, eikä Sinun sitten enää tarvitse kauhulla ajatella loppuasi. Sinulla on oleva turva tuomiopäivänä. Uskoon tulleena voit auttaa lähimmäisesikin taivastielle. Jumala rakastaa Sinua!

Tuonpuoleisessa ei ole jumalaa,,Jeesusta eikä pirua.
Se on levon ja valon ja rauhan olotila jossa ollaan muutamasta päivästä tuhanteen vuoteen.
Sitten palataan taas elämän kouluun uudelle luokalle ja karma on opettajamme .

Ongelman ydin on Raamatun muinaisteksteissä ja tulkinnoissa. Nykypäivän ihminen janoaa uusinta Hengen tietoa. Hengen sanomaa olisikin :
Mitään henkesi kuolemaa ei ole, voi olla. Vaan ja ainoastaan aineellista kehoa kohtaa loppu.

- "Mutta kuolemasi jälkeen nouset sinäkin uuteen loistoon!" Myös Jeesus tuon osoitti todeksi, ettei mitään tosikuolemaa ole, ilmestymällä vielä kuolemansa jälkeen. Ei kuitenkaan aikaisemmassa kehossaan, vaan harsomaisena ei-aineellisolevaisena.
- "Minä ole "elävä" tie, "muuttumaton" totuus ja "ikuinen" elämä." - "Seuratkaa minua, valmistelemaani tietä".

Henkesi; kuin tietoisuutesi, persoonasi uudelleenyhdistyy Taivaissa.
Paratiisi on sitten jalostuneen ikuisuusolevaisuuden, kokemuksista karttuvan sielun, hyvin kaukainen tavoite ja määränpää. Kukaan ei ykskaks nouse suoraan täältä Paratiisiin, itsensä Jumalan rinnalle, mutta uskosi kantaa, vie sinut vääjäämättömästi, lopulta tavoitteeseesi.

Uskovilla ei ole kaiken loppu, jumalattomilla on kaiken kadotusessa, oma tuska painaa ikuisesti, siitä saava pohia miksi miksi?

Vain Jeesus pelasta. https://www.youtube.com/watch?v=h0i97nOA28M

Toivottavasti Heikki Silvennoinen on taivaassa.

Helvetti on täällä maan päällä .
Me saamme elämänolo suhteemme omien tekojemme mukaan. Mitä kylvämme sitä niitämme.
Elä epäitsekkäästi niin seuraavat elämäsi ovat aina vaan ihananammat.

"Onko kuolema kaiken loppu?"

Kyllä, elämä ei ole videopeliä. Kuolema voi korjata koska tahansa yhtäkkiä, joten paras pyrkiä nauttimaan jokaisesta päivästä.

Liian moni omistaa ainoan elämänsä kuolemanjälkeisen elämän haaveiluun, ja siinä haaveilussa jää se ainoa elämä täysillä elämättä.

Kuolema on yksinkertaisesti kotiinpaluu...

Jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta elämä jatkuu yksittäisen eliön kuollessa.
Ravinteet vapautuvat kehon hajotessa.

Minua ei sureta kenenkään kuolema. Minusta kyse on itsekkyydestä ja takertumisesta, jos jonkun kuolema surettaa. Antaa toisen olla ja mennä. Kun tietää, että kuolema on väistämättä joskus tulossa kaikille, ei siinä pitäisi olla mitään yllättävää eikä dramaattista.

Mihin on hoppu, ei kuolema ole kaiken loppu..

Käärme jo paratiisissa valehteli: Ette suinkaan kuole. Sama vale jatkuu monissa piireissä nykyäänkin.

Kun ihminen kuolee hänet pannaan maan multiin. Henki palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin. Pelkkä henki ei ole tietoinen.

Ihminen on tiedottomassa tilassa Jeesuksen toiseen tulemiseen asti. Jeesus herättää kirkastetussa ruumiissa omansa, hän saa henkensä jälleen, niin hän on jälleen elävä. Elossa olevat pyhät muutetaan, ja yhdessä Jeesus vie heidät taivaaseen 1000-vuodeksi.

Niin ihminen ei mene heti kuoltuaan kirkkauteen iloitsemaan, se satua.

1234567---

Kuolema on uskovilla siityminen tästä elämästä, ijankaikkiseen elämään jeesuksen yhteyteen, parasta mitä ihminen saa tämän elämän jälkeen.

Kaikki kuolevat ruumiilisen kuoleman, hengelisen kuoman on ollut jo jumalattomilla.
Uskovat eivät kuole kuin kerran.

Kyllä se on kaiken loppu, viimeinen henkäys on todella viimeinen. Ikuinen lepo ajattomassa pimeässä tyhjyydessä. Ollaan pelkkää atomia vaan ja hyvä niin.

Solu on elämän pienin yksikkö ja se on raja elollisen ja elottoman välissä. Solut ovat rakentuneet pääosin hiilestä, vedystä, typestä ja hapesta, eli ei-eloperäisestä materiaalista. Käytännössä siis koko elämän perusta on eloton materiaali, jossa kyse on kemiallisista yhdisteistä. Ilman näitä kemiallisia yhdisteitä ja niiden muodostamia soluja soluja olisi mitään elämää.

Kun siis ihmisen lähtee purkamaan osiin, eli kehon soluihin ja solut atomeiksi, herää kysymys; missä kohdassa tulee eteen sielu ja mistä materiaalista se on rakennettu ja miten, sekä miten se siirtyy ja kiinnittyy hiilestä, vedystä, typestä ja hapesta muodostuneisiin soluihin?

Atomit ja niiden eri roolit on tunnettuja luonnollisia tosiasioita, mutta sielusta ainoa havainto on tuhansia vuosia sitten kirjoitetuissa teksteissä. Se suuri ero tiedon ja uskon välillä.

Mitä siis on kuolema? Se on elottomasta aineesta rakentuvan elollisen yksikön, esim. ihmisen, muodostavien solujen toiminnan lakkaamista ja hajoamista yksittäisiksi atomeiksi. Käytännössä siis nämä elämän muodostavat pitkäketjuiset kemialliset yhdisteet hajoavat ja siirtyvät takaisin kiertoon. Mielenkiintoista tässä onkin se, että planeettamme on valtava atomien kierrätyslaitos, jossa sinäkin olet kierrätysmateriaalista rakennettu eliö. Mielenkiintoista on myös se, että ne atomit, joista sinä rakennut, on olleet monissa eri rooleissa aiemmin, kuten esim. dinosauruksen kehossa, puun rungossa, kukissa, hyönteisissä jne. Kuolemaa ei siis ole. On vain hajoamista, uuden rakentumista, hajoamista, uuden rakentumista, hajoamista jne....

Äiti eli satavuotiaaksi. Sanoi että minä en tuoretta pillua hautaan vie. Mahtoiko päästä taivaaseen?