onneton avioliitto

tosikertomus:
lähes 40-v tokaluokkalaisen pojan yh-äiti (äiti tuli uskoon yksinhuoltajana) tapasi samanikäisen miehen. Mies teki uskonratkaisun lyhyenä seurusteluaikana, ja pari avioitui pian.

Alussa tuore aviopari kävi kokouksissa yhdessä, mutta vauvan syntymän jälkeen miehen uskonelämä alkoi viiletä, eikä hän enää halunnut kokouksiin. esim.tv ja elokuvat olivat paljon tärkeämpiä, Raamattua mies ei lue koskaan, ja kielenkäyttö ja suhtautuminen vaimoon on vähättelevää, arvostelevaa. Muutaman avioliittovuoden jälkeen tilanne on se, että vaimo käy yksin kokouksissa, on onneton, masentunut, ja heikkona rukouksena on, tekikö hän virheen mennessään naimisiin? oliko miehen seurusteluaikana tehty uskonratkaisu aito? vaimo koki itsensä "petetyksi". hän käy edelleen kokouksissa, eikä aio luopua Jeesuksesta, mutta uskonelämän ilo on liki kateissa.

Mikä neuvoksi heille?? pyydän rukousta avioliiton ja miehen uskonelämän uudistumisen puolesta, ettei ainakaan erota tarvitse. Kiitos rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa.
9531
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Kuulostaa hyvin tutulta. Olen helluntaipiireissä ollut koko ikäni ja aina silloin tällöin näitä naisen vuoksi parannuksen tehneitä näkee! Ja valitettavan suurella prosentilla lopputulos on juuri tuollainen.

Pari kk sitten tapahtui Keuruulla tragedia, jossa mies surmasi kuuden lapsen äidin ja tappoi vielä autollaan vastaantulijan.

Jumalako heidät yhteen liitti, sopii kysyä. Saman kysymyksen esitän kertomasi tapauksen yhteydessä.

Jos Jumala ei ole syyllinen onnettomaan liittoon, niinkuin ei olekaan, ei onnettomassa liitossa kukaan tule onnelliseksi, se on varma asia se!

Suosittelen lämpimästi eroa liitosta, jossa kahden aikuisen harrasteet ja mielenkiinnot ovat erilaiset. JA VARSINKIN LIITOSTA, MISTÄ RAKKAUS ON HÄVINNYT, JOS SITÄ JOSKUS EHKÄ OLI!

Naisen onneton valinta biologisen kellon tikittäessä, on tuonut onnettoman lopputuloksen. Ja siihen päälle ne hengelliset syyt, väärät profeetat ehkä, jotka saivat hänet uskaltamaan avioitumista äskenkääntyneen kanssa.

Äänestä
  • Olen samaa mieltä kanssasi.Avioero on parempi vaihtoehto tässä tilanteessa,on raskasta elää sellaisessa avioliitossa jossa rakkaus on kuollut ja puoliso halveksii toista,se on henkistä väkivaltaa ja on raskasta elää avioliitossa.

    Äänestä

  • samaa mieltä kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi.Avioero on parempi vaihtoehto tässä tilanteessa,on raskasta elää sellaisessa avioliitossa jossa rakkaus on kuollut ja puoliso halveksii toista,se on henkistä väkivaltaa ja on raskasta elää avioliitossa.

    Ettei olisi sitä jossain muualla!!!

    Äänestä

Täytyy ensin miettiä perheelämän "hengen ilmapiiriä"; mitä se on? Kuinka tähän tyhjiöön on tultu. Onko olemassa miehen ja naisen välille syntynyt jännite jota ei haluta purkaa; esim. seksuaalinen? Jos syy on seksuaalinen kylmyys, voin sanoa melko varmana että mikään avioliitto ei kestä sitä.

Äänestä
  • ..koska mies ei halua.

    Äänestä

Tahtoisin julistaa sinulle armon evankeliumia ja sanoa että Jeesus tuli meitä heikkoja ja vajavaisia varten.
Vaikka Hän antoi lakinsa ja neuvonsa meille on meidän nöyrästi tunnustettava ettemme pysty elämään täydellisesti.
Teemme virheitä ja vääriä valintoja.

Jumala on antanut oman Poikansa meille puolustajaksi silloinkin kun emme jaksa.

Pääasia on että pysymme ja riipumme Hänessä.
Hän armahtaa ja antaa uuden alun.

Tässä selkeä kirjoitus Olavi Peltolan kotisivuilta aiheesta:

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Avioeronedessaa.htm

Äänestä
  • Oli ihan hyvältä "kuulostava" kirjoitus, kiitos

    Äänestä

Pitikö mennä naimisiin niin pian? Sitä se uskonto teettää.

Äänestä
  • "parempi naida, kuin palaa", sanoo sanakin

    Minä pidin tulen kurissa kostuttelemalla, jopa sisäisesti,ja ei sekään paras neuvo ole, jos neuvoksi edes uskaltaa sanoa, tuskin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


annikki kirjoitti:

tosikertomus:
lähes 40-v tokaluokkalaisen pojan yh-äiti (äiti tuli uskoon yksinhuoltajana) tapasi samanikäisen miehen. Mies teki uskonratkaisun lyhyenä seurusteluaikana, ja pari avioitui pian.

Alussa tuore aviopari kävi kokouksissa yhdessä, mutta vauvan syntymän jälkeen miehen uskonelämä alkoi viiletä, eikä hän enää halunnut kokouksiin. esim.tv ja elokuvat olivat paljon tärkeämpiä, Raamattua mies ei lue koskaan, ja kielenkäyttö ja suhtautuminen vaimoon on vähättelevää, arvostelevaa. Muutaman avioliittovuoden jälkeen tilanne on se, että vaimo käy yksin kokouksissa, on onneton, masentunut, ja heikkona rukouksena on, tekikö hän virheen mennessään naimisiin? oliko miehen seurusteluaikana tehty uskonratkaisu aito? vaimo koki itsensä "petetyksi". hän käy edelleen kokouksissa, eikä aio luopua Jeesuksesta, mutta uskonelämän ilo on liki kateissa.

Mikä neuvoksi heille?? pyydän rukousta avioliiton ja miehen uskonelämän uudistumisen puolesta, ettei ainakaan erota tarvitse. Kiitos rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu